Kanta-Häme

Valokuvaus on aistimista

Viimeiset neljä vuotta valokuvaja Tiina Puputin elämässä ovat menneet aikarajojen perässä juoksemiseen. Huhtikuun lopussa julkaistua kirjaa alettiin tehdä samana vuonna kuin esikoisteos valmistui.

– Kiirettä on kyllä pitänyt, mutta hauskaa on ollut. Toive uudesta kirjasta tuli kustantajalta niin nopeasti, että mietiskelyaikaa ei juuri jäänyt. En olisi uskonut, että tekisin kaksi kirjaa tällaisella aikataululla, Puputti kertoo.

Posen tarkoitus on antaa helposti ymmärrettäviä neuvoja henkilökuvaukseen. Tavoitteena oli jakaa käytännöllisiä vinkkejä, joilla kuvaustilannetta voi helpottaa.

Toisen kirjan tuotanto oli suurempi kuin ensimmäisen. Malleja oli yhteensä 25 ja heitä kuvattiin kahdeksalla eri paikkakunnalla.

Viime kesänä kuvausreissuja riitti lähes joka viikolle. Puputti korostaa hyvän tiimin tärkeyttä. Ilman apua kirja ei olisi valmistunut.

– Minulla oli mukana vakioporukka, jonka taidon kyllä näkee kuvissa. Esimerkiksi kaikkien kuvauksien maskeerauksesta vastasi kaksi tyttöä ja heidän ohjaajansa. Tytöt suorittivat samalla ammattitutkinnon näyttötyönsä.

Kuvaaminen aloitettiin tammikuussa 2014. Jokaiseen kuvaukseen Puputti käytti noin kuukauden työtunnit. Mallien ja rekvisiitan hankkiminen, suunnittelu, kuvaus, kuvankäsittely ja kirjoittaminen vaativat paljon aikaa.

– Toisin kuin ensimmäisen kirjan kohdalla, halusin tällä kertaa tehdä kaikki kuvaukset valmiiksi ja nähdä kokonaisuuden ennen kuin aloitin kirjoittamisen. Viimeksi tein niitä vuorotellen. Tällä tavalla sain teksteistä yhtenäisempiä. Poseen kirjoitin myös fiilisteleviä pätkiä, mikä oli minulle ihan uutta. Aikaisemmat julkaisuni ovat olleet kaikki pelkkää asiatekstiä.

Kirjassa esitellään viisitoista eri kuvaustilannetta, esimerkiksi perhe- ja hääkuvaus, vauvakuvaus ja johtajan kuvaaminen.

Siinä on yli 70 valokuvaa, joiden ottamiseen neuvotaan teksteissä. Kuvien lisäksi mukana on asento- ja valaisukaavioita. Kirjasta on tarkoitus löytyä jokaiselle jotain taitotasosta riippumatta.

– Tärkeintä valokuvauksessa on läsnäolo ja aistiminen. Kuvaajan täytyy olla tilanteessa sataprosenttisesti mukana. Jos kuvaaja ei ole läsnä, on mallillakin epämukavaa. Toivoisin kirjan auttavan juuri siinä, ettei lukijan tarvitsisi enää jännittää kuvaustilanteita. Jos mieleen jää parikin neuvoa tai valmista asentoa, on mallin neuvominen huomattavasti helpompaa, Puputti kertoo.

Vaikka kyseessä ei ollut esikoisteos, oli sen julkaisu yhtä jännittävää.

– Tällä kertaa ihmisillä oli jo ennakko-odotuksia. Siksi mietin pitkään, uskallanko edes toivoa mitään. Niinpä päätin vain tehdä parhaani, Puputti sanoo.

Kirja on saanut jo hyvää palautetta esimerkiksi siitä, että Puputti kirjoittaa valokuvauksesta ruohonjuuritasolta eikä norsunluutornista. Ei tarvitse olla ammattilainen ymmärtääkseen kirjan neuvoja.

Puputti tekee paljon koulutustyötä esimerkiksi yrityksissä. Alle puolet työtehtävistä on enää kuvien ottamista itse.

Kuvausopetusta hän tekee yritysten lisäksi muun muassa kameraseuroissa. Tekstejäkin on tullut asiakkaille kirjoitettua.

Töitä riittää eri puolilla Suomea. Junassa istuttuja tunteja voi kertyä viikon aikana hyvinkin paljon, mutta reissaaminen on osa elämäntapaa.

– Pidän siitä, että tämä ala on näin monipuolinen. On hienoa, että saan yhdistää monenlaisia työtehtäviä, Puputti iloitsee.

Puputti uskoo, että vaikka puhelimella kuvaaminen on suosittua, on perinteiselläkin kuvaamisella merkityksensä. Kuvan tunnearvoa ei välttämättä kuvaushetkellä edes ymmärrä. Tärkeämpää on niiden säilyminen.

Kirjan neuvoja voi hyödyntää laitteesta huolimatta. Paras väline on aina se, mikä milloinkin on mukana.

Kolmanteenkin kirjaan on jo ideoita, mutta ensin on hengähdettävä. HÄSA

Päivän lehti

1.4.2020