Kanta-Häme

Valtaistuinpeli jarruttaa konserttien kehittämistä

UUTISANALYYSI

Syksy on pian käsillä, mutta Hämeenlinnan ensi vuoden konserttitoiminta on edelleen täysin auki.

Sopimuksia esiintyjien kanssa pitäisi solmia nopeasti. Olisi jo pitänyt, sillä esiintyjillä on kysyntää muuallekin kuin Hämeenlinnaan.

Kaupungin konserttitoiminnasta on viime vuodet vastannut vuonna 2011 perustettu Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiö. Sitä ennen konserttitoiminnasta huolehti Verkatehdas.

Kaupunginhallitus päätti kesäkuussa, että säätiö sulautetaan ensi vuonna suurempaan Sibelius-brändikokonaisuuteen.

Samassa yhteydessä – vaivihkaa kesäkuun hiljaisimmalla viikolla – oli tarkoitus päättää myös konserttitoiminnan vetovastuusta.

Se olisi ehdotuksissa haluttu siirtää Verkatehtaalle, mutta kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio (kok.) moitti Markku Rimpelän ja Antti Vihisen valmistelutyötä liian heikoksi, jotta sen pohjalta olisi voinut tehdä noin mittavia päätöksiä.

Vieläkään ei ole tiedossa, milloin asiasta päätetään.

Mitä tässä oikein soudetaan ja huovataan?

Nyt säätiö on tuottanut Sinfonia Lahdelle korvamerkityllä kaupungin 290 000 euron avustuksella Lahti-konserttien lisäksi vuosittain noin 40 muuta konserttia.

Säätiönjohtaja Erkki Korhosen mukaan muut konsertit on tehty nollatuloksella eli lipputulot ovat kattaneet vuokrat ja esiintyjien palkkiot.

Säätiön tavoitteena on ollut tuoda musiikkia muuallekin kuin Verkatehtaalle. Konsertteja on soitettu ympäri seutukuntaa, ja niitä on viety muun muassa Raatihuoneelle ja teatteriin.

Ennen säätiötä Verkatehdas hoiti kaupungin konserttituotantoa. Nykyisen valtionavun suuruisella kaupungin avustuksella tuotettiin vuosittain 25–30 konserttia vuosittain. Niiden liikevaihto oli puoli miljoonaa euroa.

Miten Verkatehdas toimisi, jos konserttirahat ohjattaisiin sille? Tuskin ainakaan satsaisi seiniensä ulkopuolella oleviin konserttipaikkoihin.

Entä mikä olisi säätiön rooli tässä uudistuksessa? Haluaako kaupunki pitää kätevästi otteessaan oivan Sibelius-maskotin, joka ei sooloile, vaan soittaa pyydettäessä?

Konserttitoiminnan pitäisi olla tiukasti siitä huolehtivan instanssin hanskassa, kuten tähänkin asti. Mitä enemmän toiminta pirstaloituu, sitä enemmän laatu todennäköisesti heikkenee.

Voi kysyä, ollaanko muutosta nyt tekemässä pelkästä muutoksen tekemisen ilosta. Entä ovatko päättäjät sittenkin haluttomia puuttumaan kuumaan perunaan nimeltä konserttitoiminta?

Konserttitoimintaan on saatu valtionapua, jonka menettäminen tarjontaa heikentämällä on hyvin lyhytnäköistä. Jos jo tehtyjä uudistuksia ei varjella, opetusministeriö tuskin jatkossa avustaa klassisen musiikin tuottamista Kanta-Hämeessä.

Tilanne vaikuttaa siltä, etteivät kaikki kaupunginhallituksen jäsenet edelleenkään ymmärrä valtionavun merkitystä tai sitäkään, miksi konserttitoimintaa on.

Vähintäänkin mielenkiintoisen tilanteesta tekee Hämeenlinnan juhlavuosien projektipäällikkö Antti Vihinen, joka on saanut kaupungin kulttuuripuolen kulisseissa paljon valtaa.

Sinfonia Lahden ja Sibelius-taloa aikoinaan johtaneen Vihisen välit ovat tulehtuneet. Miten tämä tosiasia vaikuttaa asioiden hoitamiseen jatkossa?

Tällä hetkellä jokaisella toimijalla on näennäisesti oma hiekkalaatikkonsa. Säätiöllä, Verkatehtaalla ja kaupungilla kullakin omansa.

Laatikot ovat vahvasti henkilöityneet Erkki Korhoseen, Jouko Astoriin ja Antti Vihiseen. Voi kysyä, vaikuttaako tämä asetelma päättäjiin ja päätöksentekoon.

Haiskahtaa siltä, että kyse on enemmän valtataistelusta kuin halusta oikeasti järjestää konserttitoiminnan organisointi mahdollisimman tehokkaasti ja toimivasti.

Miksi ylipäätään juuri nyt, Jean Sibeliuksen juhlavuonna, käydään tätä keskustelua?

Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiö aiotaan näkyvästi heti ensi vuonna sulauttaa isoon organisaatioklimppiin.

Etsimättä tulee mieleen, että konserttitoiminta halutaan jonkun muun hoidettavaksi, jotta säätiön henkilöstökulut saadaan leikatuksi minimiin.

Mutta pystyykö jokin muu taho järjestämään konsertteja taloudellisemmin? Ja mitä siten saisi? Jonkun on joka tapauksessa suunniteltava ja tuotettava.

Oli taistelu kulisseissa mikä tahansa, pitäisi päättäjien miettiä lopputulosta kaupunkilaisten kannalta. Kysymyksen ei pitäisi olla henkilökysymyksistä tai lapsellisesta kuka tulee kenenkin kanssa toimeen -kiukuttelusta.

Kyse on siitä, että kaupunkilaisille pitäisi tuottaa konsertteja ilman, että energiaa – ja rahaa – palaa keskinäiseen nujakointiin.

Ettei vain tässäkin kissanhännänvedossa olisi pääpottina Sibelius-brändikokonaisuuden johtajan paikka? Ehkä sinne on joku jo katsottukin?

Kaupunki on kutsunut 18. elokuuta konserttitoimintaa koskevaan palaveriin ainakin Verkatehtaan.

Jouko Astorin mukaan Verkatehdas odottaa kuulevansa, mitä kaupunki haluaa. Astor puhuu huolellisesta riskinotosta.

Tiettävästi myös Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiö on mukana tilaisuudessa.

Jos konserttituotanto häslätään uusiksi viiden vuoden välein, luodaanko kaupunkiin koskaan mitään pysyvää? Tämänhetkistä tilaa on luotu vuosia, ja etenkin Sibeliuksen juhlavuosi on tuottanut paljon hyviä tapahtumia, joista voisi tulla tähän ”kulttuurikaupunkiin” pysyviä perinteitä.

Sen sijaan viime syksystä asti jatkunut puljaaminen antaa aiheen pelätä pahinta. Paluuta nollatilaan.

Päivän lehti

7.4.2020