Kanta-Häme

Valtakunnan puolivirallinen erämies

Kevään kova auringonvalo leikittelee suvannon vedenpinnalla Helsingin Vanhankaupunginkoskella, jonka ääreen kaupunki perustettiin vuonna 1550. Rannan rinne nousee pyörätielle ja autojen parkkipaikalle.

Erään auton kuskinpuoleinen ovi on auki. Sen takana raamikas, pitkäraajainen mies vetää ylleen kalastushousuja. Tuttu radioääni kuuluu takana kohisevan kosken jylyn yli.

– Jos kuhan toivossa on, jigi on ehkä tehokkain, Mikko ”Peltsi” Peltola pohtii vieheen valintaa. Hän alkaa koota vapaa virveliksi ja kertoo olevansa kalastusvälineiden suhteen sekakäyttäjä. 

– Mä en ole perhopuristi missään tapauksessa.

Kalastajan vinkkelistä Vanhankaupunginlahti on Helsingin monipuolisin paikka.

– Kuhan pyyntiin tämä suvanto on kesällä oiva paikka. Nyt olemme ehkä hieman aikaisessa. Ikuisena optimistina otan silti haavin mukaan.

Kanta-Hämeen Hausjärvestä lähtevä, 101 kilometriä pitkä Vantaanjoki laskee Vanhankaupunginlahteen, joka on osa Suomenlahtea. Ennen kuin Peltsi kurvasi suvannolle, hän lunasti Meri-infon toimistosta erillisluvan. Lisäksi hän on hoitanut valtakunnallisen kalastonhoitomaksun, joka on tänä vuonna 39 euroa.

– Kalastonhoitomaksulla voi kalastaa lähes kaikkialla: merellä, Saimaalla ja Oulujärvellä. Sen lisäksi moniin kohteisiin tarvitaan erillislupa.

Vuoden alussa astui voimaan uusi kalastuslaki, joka päivitti ajan tasalle monia asioita. Laiturin paneeliin on kiinnitetty muistutus: ”Kuhan alamitta 42 cm.”

Kalastusmääräykset, rajoitukset ja kiintiöt johtuvat vesissä liukuvista uhanalaisista kaloista.

– Tässäkin ui luonnontaimenta, joka on täysrauhoitettu. Vaikka saisi kuusikiloisen, sitä ei saa ottaa, vaan se pitää vapauttaa, Peltsi kertoo.

Meritaimen on ollut vaarassa kadota vesistämme jo vuosien ajan. Sen vuoksi rasvaevällinen luonnon- eli villitaimen on uudessa kalastuslaissa täysrauhoitettu leveyspiirin 64 eteläpuolella kaikkialla.

Raja kulkee Kuhmon etelä- ja Kokkolan pohjoispuolella. Vantaanjoki on yksi Suomen parhaimpia meritaimenjokia. Se on vaatinut paljon vapaaehtoistyötä.

– Olen osallistunut talkoisiin, joissa kaloille tehdään kutupaikkoja, eli siirretään erikokoista soraa tiettyihin paikkoihin jokeen.

Peltsin perheeseen kuuluvat Anu-vaimo ja neljä- ja kuusivuotiaat pojat. Jälkikasvukin on viety talkoisiin.

Peltsi kertoo, että Vantaanjoesta lähtee pieniä, metrin levyisiä puroja, joissa 60-senttiset taimenet kutevat syksyisin.

– Niitä on kiehtovaa katsella, sillä ne eivät välitä mistään, kun niillä on kutu kesken.

13-vuotiaana Peltsi osti ensimmäisen avokelavirvelin viikkorahoillaan ja kuljetti sitä mukanaan vapaa-ajanreissuillaan, joilla kalaisia vesiä saattoi siintää näköpiirissä. Hän kertoo pitäneensä parikymppisenä kalastamisesta luovan tauon yökerhoissa.

Peltsi tuli monille tutuksi 2000-luvun alussa, jolloin hän juonsi aamuohjelmaa yhdeksän vuoden ajan. Radioaalloilla Peltsiä voi kuulla edelleen Yle Puheella aina torstaisin. 

Vuosituhannen taitteessa Peltsin ja hänen työparinsa Juuso Myllyrinteen aiheita ryydittivät myös kalajutut. Eräänä päivänä posti toi heille uistinlähetyksen maailman tunnetuimmalta uistinvalmistajalta, Rapalalta.

Lähettäjänä oli musiikkibisneksestä tuttu ja Rapalalle siirtynyt Aku Valta.

– Me sitten naljailtiin radiossa, että mitä se Aku nyt tänne uistimia lähettää.

Juuso ja Peltsi lähettivät vastalahjaksi Radiomafia-krääsää: purkkaa, kahvimukia ja kaulahuivia. 

Kesä vaihtui syksyyn, Valta palasi lomalta ja soitti kysyäkseen, mitä ihmettä tavara oli.

– Kävi ilmi, että Akun sihteeri oli kuunnellut meidän ohjelmaa ja lähettänyt Akun nimissä ne uistimet. Aku ajatteli, että kai hänen pitää viedä pojat sitten kalaan.

Miehet suuntasivat syysviikonlopuksi Laukaan Kuusaankoskelle. Se oli Peltsin ensimmäisiä koskikalastuskohteita. 

Kun hän sai kalaakin, herätys oli tapahtunut.

Vuonna 2009 työelämä kuljetti Peltsin kippariksi vuodesta 1993 tehtyyn Erätulilla-tv-ohjelmaan.

Syksyllä 2011 ohjelmassa nähtiin, kuinka Peltsi harjoitteli kalastusoppaan ammattitutkintoon kuuluvia taitoja lähiopetuspäivien kalareissuilla.

– Olen patalaiska ihminen, mutta kyllä kalastusoppaaksi opiskelu antoi hyvät pohjatiedot kalastuskeskusteluun.

Keväällä 2012 kalastusoppaaksi valmistunut mies havahtui siihen, että kalojen tilanne oli huono. Monet alkuperäisistä kalakannoista olivat uhanalaisia liikakalastuksen tai jokien patoamisen vuoksi.

Historiallisesti Suomen länsirannikolla on virrannut kolmisenkymmentä Itämereen laskevaa jokea, joissa lohella on ollut vapaus vaeltaa ja lisääntyä.

– Nyt niistä virtaa vapaana enää kaksi: Tornio- ja Simojoki. Eli lohi lisääntyy vain niissä, Peltsi toteaa.

Hän kertoo, että voimalaitosyhtiöitä on velvoitettu tekemään kalateitä, joista kalat pääsisivät nousemaan ja laskemaan. Esimerkiksi Kemijoen varrella kalateiden rakentamisesta on kuitenkin kiistelty paljon näihin päiviin asti.

Syksyllä Peltsi luki Emma Karin ja Kukka Rannan tietokirjan Kalavale. Tyhjenevä meri ja ihmiset sen rannalla (2012).

– Se paljastaa räikeitä faktoja maailmankalojen ylikalastuksesta.

Ympäristöjärjestö WWF Suomi aloitti kampanjansa vastuullisen kalakaupan puolesta. Tavoitteena oli, ettei Suomessa vuoden 2015 lopussa olisi enää kaupan uhanalaisia tai voimakkaasti ylikalastettuja kaloja.

– Lisäksi Jasper Pääkkönen aloitti sotansa kalojen puolesta, Peltsi kertoo.

Peltsin mielestä maa- ja metsätalousministeriö, jonka piiriin kotimaiset talouskalat kuuluvat, on muutaman vuoden aikana petrannut toimintaansa huomattavasti.

Tavallisten ihmisten valveutuminen kala-asioiden suhteen on ollut merkittävää. Se on näkynyt kuluttajakäyttäytymisessäkin: WWF tiedotti äskettäin, että kampanja vastuullisen kalakaupan puolesta saavutti tavoitteensa lähes täysin ja uhanalaisten kalojen myyntiprosentti on supistunut kahteen.

– Muutos lähti kuluttajista, sillä heidän ajatuksillaan on vaikutusta firmoihin. Jos kymmenen vuotta sitten meni kauppaan ja alkoi meuhkata siitä, että täällä myydään uhanalaista kalaa, se ei kiinnostanut ketään. Mutta on ollut hienoa olla todistamassa, että olemme menneet asioissa oikeasti eteenpäin.

Näyttää siltä, ettei kalaa tule tänään.

– Kala pelaa reflekseillään. Se ei ajattele kuten ihminen, että haluanko tänään sipsejä vai popcornia, vaan valitsee vaistojensa varassa.

Peltsiä viehättää pohtia, missä ja millaisissa vesissä mitkin kalat liikkuvat, valita oikea perho tai uistin ja saada se menemään sellaisista paikoista, että kala sen kelpuuttaisi.

– Kai se on saalistusvietti ja luonnon vaistojen voittaminen, mikä kalastuksessa kiehtoo.

– Kun kala on siellä siiman päässä, niin kyllä se hyvältä tuntuu.