Kanta-Häme

Valtakunnan veistäjä heräsi

Peura, hevonen, palava kynttilä, ratsusotilas, keisari.

Lahjakas lapsi näkee vänkkyräisessä oksankappaleessa monta veistoksen aihiota.

Sellainen lapsi oli Emil Wikström (1864–1942), josta tuli 1900-luvun taitteessa Suomen kultakauden taiteen nimekkäin kuvanveistäjä ja julkisten veistosten tekijä.

Visavuoren museossa Sääksmäellä eläydytään tänä kesänä kuvanveistäjän elämään teatterin keinoin.

Ateljeessa ja sen pihamaalla esitettävässä näytelmässä tavataan kolme eri ikäistä Emiliä. Kaikki viettävät syntymäpäiväänsä ja kertovat kukin omasta näkökulmastaan kuvanveistäjän elämästä.

Juhlallisuus …karisee

Emil Wikströmin 150-vuotisjuhlaesityksen on kirjoittanut ja ohjannut Sääksmäen Ritvalassa asuva teatteri-ilmaisun ohjaaja Jarkko Suhonen. Teatterimies tarttui museon tilaamaan juhlaesitykseen mielellään, sillä hän tuntee aiheen työskenneltyään muutamana kesänä oppaana Visavuorella.

– Halusin karsia liiallisen juhlallisuuden Emilistä ja tuoda hänen persoonaansa esille, Suhonen kertoo.

Emil Wikström kuvataan usein hiukan vetäytyvänä henkilönä, mutta Suhosen mielestä tämä oli eloisa ja temperamenttinen. Hän oli myös taitava suhdemies ja pystyi siten hankkimaan mesenaatteja ja hyviä tilauksia.

– Taiteilijan omien kansallisromanttisten ihanteiden ja tilaajien vaatimusten yhteensovittamisessa saattoi toisinaan olla kitkaa, ohjaaja pohtii.

Kolme Emiliä …muistelijoina

Valkeakosken teatterin näyttelijöistä koostuva esiintyjäjoukko johdattelee katsojia museon pihalta kahvilaan ja ateljeetiloihin. Noin tunnin mittainen esitys päättyy yhteisiin syntymäpäiväkakkukahveihin.

Jarkko Suhosen mielestä museoympäristö on erinomainen paikka teatteriesitykselle. Ateljeetilojen autenttisuus herättää tapahtumat poikkeuksellisella tavalla henkiin.

– Hetkittäin yleisö pääsee istumaankin, mutta muuten vaelletaan esityspaikasta toiseen, ohjaaja kertoo.

Matkalla on jonkin verran portaita, joten aivan esteetön tämä museoesitys ei ole.

Sille, joka jaksaa kavuta mukana, on tarjolla hauska kurkistus taiteilijan työhön ja elämään 1800–1900-lukujen taitteessa.

– Näytämme, ettei matka valtakunnan viralliseksi veistäjäksi ollut helppo eikä asema pysyvä, Jarkko Suhonen sanoo.

– Vanha Wikström oli kieltämättä hiukan katkera tultuaan uransa loppuvaiheessa työnnetyksi syrjään, Jaakko Tawast kuvailee roolihahmoaan.

– Keski-ikäinen Emil sen sijaan oli täynnä itseluottamusta ja energiaa, Marko Itkonen näyttää.

– Tätä tietä, hyvä yleisö! Pitäähän minun ensin opiskella Pariisissa, ennen kuin minusta tulee kuuluisa taiteilija, nuorta Emiliä esittävä Verneri Tamminen kutsuu. (HäSa)

Kuriositeetteja kuvanveistäjän elämän varrelta. Emil Wikströmin 150-vuotisjuhlaesitys Visavuoren museossa Valkeakoskella. Seuraavat esitykset 13.–16.8.