Kanta-Häme

Valvonta ja asennemuutos torjuisivat koulukiusaamista

Kiusaamiseen ei aina puututa, vaikka koulu olisi siitä tietoinen, kertoo viime vuonna valmistunut Kunnallisalan kehittämissäätiön tukema Pelastakaa koulukiusattu! -tutkimus.

Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi perusopetuslain 29 pykälä takaa oppilaille oikeuden turvalliseen oppimisympäristöön ja velvoittaa opetuksen järjestäjän huolehtimaan väkivallan ja kiusaamisen estämisestä koulussa. Tutkimusta johtanut Niina Mäntylä sanoo, että puuttumattomuus johtuu monesta asiasta.

Kouluissa esimerkiksi saatetaan kokea, ettei puuttumiskeinoja ole tarpeeksi, sillä kiusaamisen kitkeminen vaatii opettajalta aikaa ja sitoutumista. Se saattaa myös olla opettajan kannalta pelottava tilanne.

– Voidaan sanoa, että opettaja pääsee helpommalla, kun ei ole huomaavinaan asiaa.

Pitkä prosessi

Tutkimuksen materiaalina oli muun muassa aluehallintovirastolle tehdyt kantelut tapauksista, joissa kouluissa ei ollut puututtu kiusaamiseen riittävästi. Mäntylä kertoo, että näissä tilanteissa koulut olivat usein puhutelleet kiusaajia kerran, mutta asia oli jäänyt siihen.

– Laki edellyttäisi, että puhuttelun jälkeen siirrytään jälki-istuntoihin ja siitä varoituksiin, jos kiusaaminen ei lopu, Mäntylä sanoo.

Hän jatkaa, että kouluissa pitäisi ymmärtää, että kiusaamiseen puuttuminen on pitkä prosessi ja että kiusaaminen alkaa usein uudelleen eri tilanteissa.

Suurimmaksi puutteeksi tutkimuksessa nousivat aikuisten asenteet. Tutkimukseen osallistuneet lapset kokivat, että kiusaamista ei nähdä kouluissa vakavana ongelmana.

– Meille aikuisille kiusaaminen välittyy pistemäisinä kokemuksina.

Tutkimuksen mukaan suuri osa kiusaamisesta tapahtuu piilossa ja koostuu fyysisen ja sanallisen kiusaamisen lisäksi myös epäsuorasta kiusaamisesta, kuten ilmeistä ja joukon ulkopuolelle sulkemisesta.

Puuttuminen on lisääntynyt

Peruskouluissa kiusaamiseen puuttuminen on lisääntynyt, kun verrataan 2000-luvulla koulun käyneitä aiempiin sukupolviin. Alaluokkien oppilaista kuitenkin joka kymmenes joutuu kiusaamisen kohteeksi vähintään viikoittain, selviää tutkimuksesta.

Kyselyyn osallistuneiden vastausten perusteella saatiin selville myös puuttumiskeinoja, jotka olivat kiusattujen mielestä toimineet.

Tällaisia olivat esimerkiksi poliisin mukaantulo asian selvittämiseen, valvonta, kiusaajan siirtäminen toiseen ryhmään tai kiusaajaporukan hajottaminen sekä kiusatun ja kiusaajan sekä heidän vanhempiensa yhteistapaaminen.

Mäntylä sanoo, että yhteistapaamiset osapuolien vanhempien kanssa ovat erityisen tehokkaita keinoja. Kiusatun vanhemmat eivät ehkä tiedä kiusaamisesta, koska se tapahtuu koulussa.

Kyselyyn osallistuneiden vastauksissa toistuivat myös luokissa teetettävät nimettömät kyselyt. Mäntylän mielestä niitä tarvitaan, sillä koululla on vastuu aktiivisesti pitää huoli koulun turvallisuudesta.

– Ei voida jättää pelkästään sen varaan, että lapsi itse kertoo. Aikuiselle ei välttämättä tee mieli kertoa kiusaamisesta, jos siihen on joskus suhtauduttu vähättelevästi.

Vaasan yliopistossa tehtyyn Pelastakaa koulukiusattu! -tutkimuksen kyselyyn vastasi yhteensä 257 lasta, nuorta ja aikuista. Tutkimus toteutettiin internetissä kiusaamista koskevilla foorumeilla sekä esimerkiksi Demin, Suomi24:n ja Ilta-Sanomien keskustelupalstoilla.(HäSa)