Kanta-Häme

Valvonta on jätetty laitosten vastuulle

 
Valvontaviranomaiset tarkastavat vain harvakseltaan psykiatrisia yksiköitä. Joidenkin sairaaloiden tarkastuksista on kulunut jo useita vuosia.
 
Psykiatristen sairaaloiden ja osastojen valvonta on jätetty yksiköiden itsensä harteille. Periaatteessa valvonnasta vastaavat aluehallintovirastot, mutta käytännössä tarkastuksia tehdään harvoin.
 
Turun Sanomat paljasti viime viikolla, että Turun kaupunginsairaalan suljetulla vanhuspsykiatrian osastolla oli kohdeltu potilaita kaltoin jo vuosien ajan. Aluehallintovirasto oli tarkastanut psykiatriset osastot viimeksi viisi vuotta sitten. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira luuli, että tarkastuksia tehdään joka toinen vuosi.
 
Kysyimme kaikilta kuudelta aluehallintovirastolta, milloin kunkin alueella sijaitsevat psykiatriset yksiköt ja osastot on viimeksi tarkastettu. Tuoreimmat tarkastukset on tehty viime vuonna Oulussa ja Kainuussa. 
 
Monien muiden yksiköiden tarkastuksista on kulunut useita vuosia, ja osa virastoista ei osannut kertoa, milloin tarkastuksia on viimeksi tehty. Näin oli esimerkiksi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa, jossa ei ollut tietoa siitä, milloin esimerkiksi Seinäjoen, Keski-Pohjanmaan ja Vaasan psykiatriset sairaalat viimeksi on tarkastettu.
 
Kun viranomainen tekee tarkastuskäynnin, se ilmoittaa tulostaan jo hyvissä ajoin etukäteen. Yllätystarkastuksia tekee lähinnä vain eduskunnan oikeusasiamies.
 
Valviran terveydenhuollon valvontaosaston ryhmäpäällikön, lääkintöneuvos Markus Henrikssonin mukaan tarkastuksesta ilmoittaminen on yleensä perusteltua.
 
– Kansainvälisestikin on arvioitu, että ennalta ilmoitetut tarkastukset ovat pitkällä aikavälillä keskimäärin vaikuttavampia kuin yllätystarkastukset. Kun ajankohta on tiedossa, sitä varten valmistaudutaan ja tarkistetaan omia käytäntöjä. Yllättäen tuleva tarkastus sen sijaan aiheuttaa hässäkän, mutta vaikutukset jäävät helposti lyhytaikaisemmiksi ja pinnallisemmiksi, hän sanoo.
 
Molempia tarkastustapoja tarvitaan, ja molempia on Henrikssonin mukaan myös syytä lisätä. Hänen mielestään sosiaali- ja terveysalan valvontaohjelman tulisikin vuonna 2017 keskittyä psykiatrisiin osastoihin.
 
Tarkastusmäärien lisääminenkään ei silti takaa sitä, etteikö jotakin voisi jäädä käynnin aikana huomaamatta.
 
– Usein valvovaan viranomaiseen kohdistuu vääriä odotuksia. Täytyy muistaa, ettei valvova viranomainen ole poliisi eikä rikostutkija. Valvonnalla vahvistetaan ja varmistetaan omavalvontaa, ja valvontaa tehdään luottamusperusteella ja yhteistyössä yksikön esimiesten ja henkilökunnan kanssa. Vaikka lähtökohtana on luottamus, sinisilmäinen ei silti pidä olla, Markus Henriksson sanoo.
 
Valviran Henrikssonin mukaan on mahdoton ajatus, että viranomainen voisi valvoa kaikkialla. Siksi välitön potilasturvallisuus tulee jatkossakin olemaan yksiköiden omavalvonnan vastuulla. 
 
Henrikssonin mukaan omavalvonta yleensä myös toimii. Mallia vielä parempaan omavalvontakulttuuriin voitaisiin ottaa ilmailusta.
 
– Lentokoneessa on paremmassa turvassa kuin missään, koska kaikki ammatti-ilmailuun osallistuvat lentokapteenista koneen huoltajaan tuntevat vastuunsa turvallisuudesta. Jos herää turvallisuuteen liittyvä huoli, siihen tartutaan heti ja huolenaihe poistetaan. Näin pitäisi toimia terveydenhuollossakin, Henriksson sanoo.
 
Suljetun vanhuspsykiatrian osastoja tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan nykyistäkin enemmän, kun väestö ikääntyy.
 
Miksi Kupittaan kaltaisia räikeitä väärinkäytöksiä silti pääsee tapahtumaan? Henrikssonin mukaan tiedonkulun sirpaleisuus on yksi syy.
 
– Tieto tapahtumista hajautuu liikaa viranomaisten kesken, eikä kenelläkään ole tilanteesta kunnollista kokonaiskuvaa. Kupittaallakin tehtiin vuonna 2013 mittava selvitys tapahtumista, mutta toimenpiteet jäivät keskeneräisiksi. Nyt selvitetään, miksi näin kävi.
 
Henrikssonin mukaan omavalvonnan lisäksi väärinkäytöksiä ehkäisee myös se, että henkilökunta osastoilla vaihtuu riittävästi. Näin ei pääse muodostumaan vääränlaista klikkiytynyttä työkulttuuria.
 
– Suljettu osasto on totalitaarinen yhteisö, jossa joudutaan rajoittamaan ja käyttämään pakkokeinoja. Jos tilannetta ei tarkasti seurata, yhteisön työkulttuuri voi rapautua.
 
Markus Henrikssonin mukaan potilasturvallisuus on viime vuosikymmenien aikana parantunut.
 
– On tapahtunut paljon hyviä asioita. Työskentelin psykiatrisella osastolla 1970–1980-luvuilla, ja nykypäivään verrattuna käytännöt olivat keskiaikaisia.
 
Mielenterveyden keskusliiton lakimies Merja Karinen sanoo, että Kupittaalla tapahtuneet räikeät väärinkäytökset olivat yllätys ja järkytys.
 
– On ollut sellainen käsitys, että psykiatristen potilaiden kohtelu on ollut koko ajan paranemaan päin. Väistämättä herää huoli, onko sittenkään niin, hän sanoo.
 
Karisen mukaan Kupittaalla esiin tulleet väärinkäytökset osoittavat sen, miten suljettu laitos mahdollistaa mielivallan käytön. Siksi suljettujen laitosten ja osastojen viranomais- ja omavalvontaan pitäisikin nyt kiinnittää erityistä huomiota.
 
– Erityisesti pitää lisätä ennalta ilmoittamattomia tarkastuksia, jotta nähtäisiin, mikä tilanne suljetussa laitoksessa todellisuudessa on.
 
Karisen mukaan kyse on potilaiden ihmisoikeuksien toteutumisesta.
 
– Kupittaan tapahtumat osoittavat, että erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien mielenterveyspotilaiden asema on edelleen heikko ja oikeusturva hyvin näennäistä.
 
Turussa paljastuneet väärinkäytökset toivat esiin sen, ettei tieto viranomaisten välillä kulje, eikä valvova viranomainen välttämättä tiedä mitä toinen valvova viranomainen tekee.
Nyt sote-uudistuksessa olisi tuhannen taalan paikka selkiyttää ja yksinkertaistaa valvontajärjestelmää, sanoo Valviran asiantuntijatehtävissä työskentelevä sosiaalineuvos 
Hanna Ahonen
 
Nykyisessä järjestelmässä Valvira ja aluehallintovirastot hoitavat valvontaa itsenäisinä viranomaisina. Valviran tehtävänä on aluehallintovirastojen ohjaus, mutta sen ohjaus ei sido virastoja.
Työnjako ei ole selkeä, ja siinä on päällekkäisyyksiä.
 
– Esimerkiksi Ruotsissa asia on ratkaistu niin, että on yksi valtakunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon asioihin keskittyvä valvontavirasto, jolla on alueellisia yksiköitä.
 
Valvonnan tehostaminen ei kuitenkaan ratkaise kaikkia ongelmia. Siksi Ahonenkin painottaa omavalvonnan merkitystä.
 
– Omavalvontasuunnitelmassa täytyy olla kirjattuna, miten missäkin tilanteessa toimitaan ja millaisia riskejä yksikössä esiintyy. Miten toimitaan, kun asiakas on haastava? Miten estetään kaltoinkohtelu tilanteessa, jossa työntekijältä menee maltti? Kaikkien toimintatapojen täytyy olla yksityiskohtaisesti avattuja ja selviä kaikille.
 
Ahosen mukaan yksiköiden johto ja esimiehet ovat avainasemassa omavalvonnan toteutumisessa. Lisäksi asiakkaalla ja omaisilla pitää olla saatavilla tieto siitä, miten yksikössä toimitaan. Eri yksiköitä pitäisi myös kyetä vertailemaan.
 
– Työyhteisöjen kehittämisen lisäksi täytyy luoda yhteiset laatuindikaattorit, joita voidaan vertailla. Sellaisten kehittäminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta.