Kanta-Häme

Vanha mylly kertoo monen monta tarinaa – Lopen salainen nähtävyys vetää kesäisin 100–150 kävijää

Vanhakosken sähkölaitos täyttää syksyllä sata vuotta.
Osmo Törhönen esittelee Lopen nykyisen kirkon vanhaa sähkötaulua. – Enoni sai tämän kirkon remontin yhteydessä. Ehtona oli, ettei sitä saa viedä pois Lopelta. Kuva: Pekka Rautiainen
Osmo Törhönen esittelee Lopen nykyisen kirkon vanhaa sähkötaulua. – Enoni sai tämän kirkon remontin yhteydessä. Ehtona oli, ettei sitä saa viedä pois Lopelta. Kuvat: Pekka Rautiainen

– Tämä on ollut teollisuuspaikka.

– On tämä sellainen puuhamaa.

Kuulostaa kuin pariskunnan mielipiteet eroaisivat toisistaan jyrkästikin, mutta Helena ja Osmo Törhönen puhuvat tosia sanoja omasta pihapiiristään ennen ja nyt.

Isojoen varressa Lopen Joentaan kylässä viimeinen mylly toimi vuodesta 1918 aina 1950-luvulle asti ja vuodesta 1919 lähtien aina 1960-luvulle asti sähkölaitos tuottaen sähköä. Myöhemmin se hoiti vain sähkölinjoja ja asennuksia.

Kun Töröset ostivat sähkölaitoksen johtajan asunnon 1987, oli mylly oikeasti huojuva talo ja sähkölaitoskin raunioiksi rapistunut.

Yhdeksän vuotta myöhemmin ne olivat Lopen uusi turistikohde.

– Ajattelimme, että jos paikalla on ollut myllytoimintaa 1500-luvulta lähtien, niin perinne ei ainakaan meidän aikanamme katkea, sanoo Helena Törhönen.

– Tämä on isoäitini leipälapio. Varmaan vaarin tekemä ihan 1900-luvun alussa, sanoo Helena Törhönen. Kuva: Pekka Rautiainen
– Tämä on isoäitini leipälapio. Varmaan vaarin tekemä ihan 1900-luvun alussa, sanoo Helena Törhönen.

Myllyssä ja sähkölaitoksessa kiertely yhdessä pariskunnan kanssa on kuin henkilökohtaisesti Vain sinulle -suunniteltu turistikierros. Tarinaa irtoaa erikoisista esineistä ja oppaiden tiedot teollisuusalueen historiasta ovat vaikuttavat. Sitä he ovat kaivaneet esiin pala palalta sekä arkistoista että asianosaisia jututtaen.

Osmo Törhönen osoittaa sähkölaitoksen yksittäistä seinähirttä, joka on selvästi hiiltynyt. Rakennus on selvinnyt ainakin yhdestä tulipalosta.

– Hämeen Sanomat kirjoitti siitä aikoinaan uutisen otsikolla: Dynamohuone palanut Lopella, nauraa Helena.

Sähkölaitoksen turbiinit ja sähkötaulut ovat nykyihmisellekin tuttuja termejä, mutta myllyn puolella pariskunnan tarinoiden seuraaminen ilman selityksiä on paljon vaikeampaa. Mitä tekevät vaikkapa kahna, paras, apilanhankaaja tai käsikivi?

 

Sähkölaitos täyttää syksyllä sata vuotta ja Törhösiä kutkuttaa ajatus järjestää sen tiimoilta jonkinlainen juhla tai tapahtuma. Millainen, on vielä auki.

– Sähkölaitoksesta on tehty viisikymmentä vuotta sitten historiikki, mutta meillä ei ole tietoa, mistä sellaisen löytäisi, kertoo Helena.

– Mekään emme aikoinaan ymmärtäneet kysellä riittävästi. Nyt on aika jättänyt niistä ihmisistä, jatkaa Osmo.

Museoammattilaiset ovat kehottaneet Törhösiä luetteloimaan esineistön, ja mielessä on ollut myös kaiken itselle kerääntyneen tiedon paneminen kirjalliseen muotoon.

– Mutta aina kun yrität jotakin, tuntuu, että vielä sitä ja tätä pitäisi saada selville, huokaa Helena.

Esineistö sekoittuu kotoisasti myllyn tuotantokoneiston kanssa. Kuva: Pekka Rautiainen
Esineistö sekoittuu kotoisasti myllyn tuotantokoneiston kanssa.

Törhöset eivät ole laskeneet rakennusten kunnostamiseen kuluneita tunteja tai euroja. Uudelleen rakentamisessa on käytetty vain vanhoja materiaaleja, mikä on käytännössä tarkoittanut mm. vanhojen tiilien puhdistamista ja lautojen ja hirsien kuljetuksia purkurakennuksilta. Apuna kaksikolla on ollut joukko vanhojen perinteiden taitajia ja kaksi Suomen ympäristökeskuksen myöntämää pientä avustusta.

Vanhakosken mylly ja sähkölaitos eivät mainosta itseään millään tavalla. Sitten vuoden 2006 Törhösten vieraina on käynyt vuosittain 100–150 kävijää. Linja-autoryhmien määrä on viime vuosina jonkin verran vähentynyt, mutta koululaiset ovat säännöllinen toukokuun ilmiö.

Museoon ei ole pääsymaksua, mutta pieniä rahallisia lahjoituksia vierailijat voivat kiitokseksi jättää.

– Kun myllystä ja sähkölaitoksesta oli aikoinaan lehtijuttuja, ihmiset alkoivat tuoda tänne tavaraa, nauraa Osmo.

– Välillä kun oltiin jossain poissa, oli oven takana laatikoita, emmekä me yhtään tienneet, kuka ne oli tuonut ja ketä voisi kiittää.

Kun Törhöset muuttivat Joentaan kylään 1980-luvun puolivälissä, olivat mylly ja sähkölaitos täysin rapistuneita. Kuva: Pekka Rautiainen
Kun Törhöset muuttivat Joentaan kylään 1980-luvun puolivälissä, olivat mylly ja sähkölaitos täysin rapistuneita.

Piha-alueella on myös pieni aitta. Sen katolla kiiltelee tuore pelti. Helena kertoo, että sen sisällä oleva keittiöpiianhuone sijaitsi alun perin kylältä puretun hirsitalon vintillä.

– Nämä ikkunat näyttivät sinne Lopen vanhalle kirkolle päin.

Aitta on pyhitetty ei-teolliselle esineistölle. Seinällä roikkuu Helenan äidin 1950-luvulla ompelema juhlamekko ja Osmon isän ”sotapusero”.

Pöydällä on vanhoja astioita, joista muutama lautanen on museossa käyneen postimiehen kiitos Törhösille. Hyllyssä on pino tupakka-askeja, myllyn seinän välistä löytyneitä.

Törhösten pihapiiri kattaa elämän koko kirjon.

– Ylenpalttisesti, nyökkää Helena. HäSa

 

Vanhakosken mylly ja sähkölaitos. Leppälahdentie 29, Loppi. Puhelin 050 571 3847. Avoinna tilauksesta tai aina talonväen ollessa kotosalla.

Julkaistu ensimmäisen kerran Hämeen Sanomien kesälehdessä 21.5.2019. Lue koko kesälehti tästä linkistä.