Kanta-Häme

Vanhan Vanajan rajat – Vanajan kunta katosi 50 vuotta sitten

Vanajan kunnan katoamisesta tulee kuluneeksi 1.1.2017 täsmälleen 50 vuotta. Kotiseutuaktiivi Markku Seppälä oli liitoksen tapahtuessa kymmenvuotias. Hän muistaa hyvin, miten vuosi otettiin vastaan uudella rajapyykillä.

50 vuotta sitten kartalta kadonnut Vanajan kunta elää edelleen nimistössä.

Vanajanlinna, Vanajantie, Hämeenlinna–Vanajan seurakunta ja Vanajan kirkko ovat tuttuja, mutta harvempi kai tietää, että vanhan kunnan aikaista nimistöä on hyödynnetty myös uusilla asuinalueilla.

Näin on tehty muun muassa Sammon alueella, josta löytyvät sellaisetkin vanhoja sikäläisiä tiloja mukailevat tiennimet kuin Yli-Raakkulantie ja Ali-Raakkulantie.

Vanajan kunnan historiaa on vaalinut lähinnä 1950-luvulla perustettu Wanaja-seura.

Vanajaan liittynyttä esineistöä säilytettiin pitkään Vanajan kirkolla sijaitsevassa kotiseutumuseossa. Kymmenisen vuotta sitten museo jouduttiin kuitenkin lopettamaan resurssipulan sekä tilaa vaivanneen lepakko-ongelman vuoksi.

Museon lakkautuksen jälkeen kunnan historiasta muistuttanut esineistö hajosi ympäriinsä.

Osa löysi paikkansa Hämeenlinnan kaupunginmuseosta, osa jäi seuran varapuheenjohtajana toimivan Markku Seppälän hoiviin. Seppälän säilytyksessä on muun muassa vuonna 1958 valmistunut Vanajan vaakuna sekä viiri, jota ehdittiin jakaa vain muutama vuosi ennen liitosta.

Jälkeenpäin on käynyt ilmi, että Vanajan viimeinen valtuusto ehti päätöksellään kieltää viirin käyttämisen tulevaisuudessa. Niinpä vaikka tahtoa olisi ollut, ei viiriä ole voinut teettää.

Kuntaliitoksen taustalla oli Hämeenlinnan kaupungin kasvu. Rajat tulivat vastaan, eikä kaupungilla ollut osoittaa sen paremmin rakentajille kuin teollisuudellekaan tilaa.

Kasvu oli alkanut jo toisen maailmansodan jälkeen, kun evakot olivat kasvattaneet väkilukua ja teollistuminen oli päässyt vauhtiin.

Edeltävä kuntaliitos tehtiin vuonna 1948, kun historiallinen Hämeenlinnan maalaiskunta liitettiin kaupunkiin. Tässä yhteydessä muun muassa Sairio, Rinkelinmäki ja Viisari tulivat osaksi kaupunkia.

Kaupungin tarve oli tyydytetty vain hetkeksi, sillä 1960-luvun alussa kaupunki kääntyi Vanajan kunnan puoleen pyytäen tältä 160 neliökilometriä maata. 1960-luvun virallisen tilaston mukaan Hämeenlinnan kaupunki oli ennen kuntaliitosta pinta-alansa perusteella Hämeen läänin pienin kunta.

Jos Vanaja olisi suostunut ehdotukseen, olisi jäljelle jäänyt vain Harvialan metsiä. Niinpä pyyntö torpattiin yksimielisesti. Seuraavaksi valtioneuvosto pani selvitysmiehen asialle.

Vanaja pani kampoihin, koska se ei nähnyt liitokselle perusteita.


Noin 6 500 asukkaan Vanaja oli 1960-luvulla maaseutumainen kunta, jolla ei ollut omaa kuntakeskusta eikä kunnanjohtajakaan. Monessa perheessä työpaikat löytyivät kaupungin puolelta, esimerkiksi verkatehtaalta tai nahkatehtaalta.

Kunnalla meni kuitenkin taloudellisesti hyvin. Veroäyri oli pienempi kuin Hämeenlinnassa, sodan jälkeen oli rakennettu kouluja, ja katuvalotkin oli vedetty muun muassa Katuman taakse sekä Luolajaan.

Vastarinta oli niin kovaa, että Seppälän mukaan Vanajan asukkaiden olisi ollut henkisesti helpompi hyväksyä jopa liitos Janakkalan kuin Hämeenlinnan kanssa.

Jälkikäteen on helppo olla viisas, ja Seppälä sanookin liitoksen olleen järkiratkaisu. Ilman liitosta kaupungilla ei olisi ollut edellytyksiä kehittyä.

– Kaupunki kasvoi käenpoikasena Vanajan kyljessä.

Myös silloinen kaupunginjohtaja Jaakko Vuorinen totesi, että jos liitosta ei oltaisi saatu aikaan, olisi se tiennyt kaupungin kuolemaa.

Liitoksesta päätti lopulta helmikuussa 1966 valtioneuvosto, joka päätyi ratkaisuun selvitysmiehen esityksestä.

Lopputulos oli, että taloudellisti hyvin toimeen tullut Vanajan kunta jaettiin käytännössä kahtia Janakkalan ja Hämeenlinnan kanssa. Pieniä osia kunnasta meni myös Rengolle ja Hattulalle.


Kuntaliitoksessa Vanajan kunnan virkamiehet siirtyivät Hämeenlinnan kaupungin palvelukseen.

Tämä vaati myös hieman mielikuvituksen käyttöä, sillä kaupungissa ei voinut olla tuplasti ihmisiä eri virkoja hoitamassa. Niinpä esimerkiksi Vanajan kunnan viimeisestä palopäälliköstä tehtiin Hämeenlinnan kaupungin terveystarkastaja.

– Liitos vaikutti henkisesti joksikin aikaa. Pidemmällä aikavälillä palvelut kuitenkin paranivat selvästi. Isoin juttu oli varmasti oman vanajalaisuuden häviäminen. Ihminenhän vastustaa kaikkea muutosta.

Palveluiden häviämistä ihmiset eivät osanneet pelätä, toisin kuin nykyään. HÄSA

Tuoreimpia artikkeleita