Kanta-Häme

Vanhusneuvostot haluavat äänensä paremmin kuuluviin – Hämeenlinnassa ollaan oikealla tiellä

Hämeenlinnan vanhusneuvoston puheenjohtaja Ossi Lapisto uskoo, että neuvostolla voi olla kaupungissa myös todellista vaikutusvaltaa. Kuva: Pekka Rautiainen

Vanhusneuvostojen vaikutusmahdollisuuksissa olisi parantamisen varaa. Läheskään kaikissa kunnissa ei noudateta vanhuspalvelulakia, joka edellyttää vanhusneuvostolta muun muassa vuosiarvioinnin tekemisen ja suunnitelman ikääntyneiden tukemiseksi.

Asia käy ilmi Eläkeliiton vanhusneuvostojen jäsenille tekemästä kyselystä. Kyselyyn vastanneista kolmannes kertoi, ettei vanhusneuvosto osallistunut vuosiarvioinnin käsittelyyn eikä kunnassa tehty suunnitelmaa ikääntyneiden tukemiseksi.

 

Hämeenlinnan vanhusneuvoston puheenjohtaja Ossi Lapisto sanoo, että Hämeenlinnassa neuvoston toiminta lähtee siitä, että lakisääteinen pohja on kunnossa.

Seuraava tavoite on se, että päätöksenteossa olevia asioita päästäisiin kommentoimaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

– Uskomme, että vanhusneuvosto pääsee sellaiseen asemaan, että olemme prosesseissa mukana jo siinä vaiheessa, kun valmistelua käynnistetään.

 

Lue myös: Vanhusneuvosto haluaa vaikuttaa silloin, kun suunnitelmia vasta muokataan

 

Lapiston mukaan Hämeenlinnan vanhusneuvostossa huomionarvoista on se, että neuvostossa on edustus kolmesta kaupungin lautakunnasta. Sillä on pyritty rakentamaan toimivaa keskusteluyhteyttä.

Hämeenlinnassa toimii myös vapaaehtoispohjalta rakentunut ikäihmisten vaikuttajaraati, jonka kanssa vanhusneuvosto tekee yhteistyötä.

– Uskon, että se avaa yhdessä tekemisen mahdollisuuksia entistä laajemmin.

Yhdessä tekemisestä esimerkkinä Lapisto mainitsee kaupungin hyvinvointikertomuksen, johon on tarkoitus saada mukaan kaikki ikäryhmät lapsista vanhuksiin.

 

Eläkeliiton tekemään vanhusneuvostokyselyyn vastasi yhteensä 139 vanhusneuvostoa. Vastausten mukaan 110 kunnassa oli toimiva vanhusneuvosto, 30:ssä se oli yhdistetty vammaisneuvostoon.

Kyselyn tuloksista ilmenee, että neuvostojen vaikutustoiminta on kohentunut. Toisaalta vanhusneuvostojen toiminnan tunnetuksi tekeminen on vielä haaste monessa kunnassa.

Heikoin asema vanhusneuvostolla oli noin viidenneksessä kunnista. Vastaajat kokivat, että neuvosto ei pysty vaikuttamaan ikääntyneiden palveluihin tai elinoloihin.

Myönteisimpiä arviointeja kyselyyn saatiin vanhusneuvostoilta, joilla oli toimintasääntö ja muutenkin kunnallisen luottamuselimen tunnusmerkit, kuten oma määräraha ja kokouspalkkiot. Nämä vanhusneuvostot pääsivät vaikuttamaan esimerkiksi suunnitelmaan ikääntyneiden tukemiseksi, kaavoitukseen sekä vuosiarviointiin. Moni kertoi, että vanhusneuvosto toimii aktiivisesti, ja kunnan edustajat ovat kiinnostuneita vanhusneuvoston toimivaltaan liittyvistä kysymyksistä.

Heikompaa palautetta antaneissa vanhusneuvostoissa koettiin, ettei niitä kuultu. Asiat etenivät hitaasti, tieto ei kulkenut, eikä aloitteisiin saanut vastauksia. Yhteistyö kunnan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kanssa ei toiminut odotetusti. Monet kokivat, ettei heillä juurikaan ollut vaikutusvaltaa tai merkitystä päätösten valmistelussa. HäSa