fbpx
Kanta-Häme

Vanhusten ja koululaisten spraymaalitreffit

Myllymäen koulun kenttä oli kuluneella viikolla värien ja väen mylläkkää.

Aurinko lämmitti ja musiikki soi, kun viides- ja kuudesluokkalaiset kävivät parinkymmenen Olokolon vanhuksen kanssa kuuden kookkaan graffititaulun kimppuun.

Pyörätuolissa istuneen Vuokko Palosaaren olkapäätä hieman aristi, mutta se ei estänyt häntä vetämästä käsiinsä muovisormikkaita, suojautumasta muoviessulla ja asettamasta kasvoilleen hengityssuojainta. 6A -luokan tyttöjen avustamana hän spreijasi v-kirjainta vaaleanpunaiseksi.

– Nautin! Nuorissa on hehkua ja paloa. Ne pistää tähän omaa sisintään.

Graffiti oli Palosaarelle entuudestaan outo maalaustaiteen genre.

– Jos tällaista olisi ollut meidän kouluaikoina, olisin ihan varmasti ollut ensimmäisenä tekemässä! Palosaari nauroi.

Idea vanhusten, koululaisten ja graffitin yhyttämisestä putkahti palvelutalo Hoivian toiminnanjohtajan Vuokko Syvännön mieleen, kun hän pohti taideteeman toteuttamista Sisälähetyksen päivätoiminnassa.

Yhteistyösuhde Ars-Hämeen taidelainaamoon oli jo olemassa, ja sitä kautta työpajaa vetämään löytyi taiteilija Mikko Myöhänen.

Myöhänen on maalannut graffiteja itse jo 25 vuotta.

– Graffiti on selkeästi nuorten tapa tehdä. Muutaman perusasian tietäminen riittää alkuun pääsemiseksi. Sen jälkeen ollaankin jo tekemässä, Myöhänen sanoi.

Tilanne koulun kentällä todisti toteamuksen pätevän myös ikäihmisiin.

Hanni Sipi olisi halunnut maalata tauluun jonkin kuuluisan henkilön nimen, mutta päätyi värittämään vihreällä l-kirjainta sanassa villasukat.

– Mukavaa oli silti. Vihreä on suosikkiväri, Sipi kertoi.

Graffititaulujen sanat olivat poimintoja koululaisten jo aikaisemmin luokissa laatimilta listoilta, joihin he olivat keränneet heitä ja vanhuksia yhdistäviä asioita.

Villasukkien lisäksi niitä olivat muun muassa rakkaus, muistot, hellyys, pulla, hymyily, puhelin, skypettäminen, mökki, hali, elämäntarinat, pelit, komentaminen, pesäpallo ja sotatarinat.

Aivan kaikki läsnäolijat eivät innostuneet minkään sanan spreijaamisesta.

– Graffiti on minulle vieras. Olen enemmän maisematyyppiä. Olen käynyt mainoskursseja ja käyttänyt itse tusseja. Suuresti houkuteltuna tulin kuitenkin paikalle, kertoi Anja Holstinen.

Koululaisilta graffititunti sai varauksetonta suitsutusta.

– Tää oli hyvä juttu. Mä tein hymyily-sanaan pinkillä ja vihreällä semmoista sumeeta ihan mahtavasti, kuvaili Tomi Kallio.

Valmiit graffititaulut kiinnitetään koulun verkkoaitaan.

– Silloin vanhukset näkevät ne Olokololta päin. Näin häivytämme rajaa nuorten ja vanhusten väliltä, idean äiti Vuokko Syväntö totesi. HÄSA

Menot