Kanta-Häme

Vankilamuseossa taistellaan kosteutta vastaan

Hämeenlinnan vankilamuseon kellari on niin kostea, ettei siellä enää voida työskennellä vakituisesti. Esimerkiksi museon lipunmyynti on jouduttu henkilöstön oireilun takia siirtämään seuraavaan kerrokseen.

Kosteutta ja sen aiheuttamaa mikrobikasvustoa vastaan on ryhdytty taistelemaan kolmella eri menetelmällä. Muutamiin seiniin on asennettu Saksassa kehitetty laitteisto, joka muuttaa seinässä ylöspäin nousevan veden molekyylirakennetta ja pysäyttää kapillaari-ilmiön.

Ilmastointia on parannettu ja pahasti kostunutta lattiaa ryhdytään ainakin alkuvaiheessa kuivattamaan hyväksi havaitulla lämpö-ilmamatolla yhdessä huoneessa. Laite kuumentaa lattiaa jaksoittain ja haihtuva kosteus pumpataan maton alta ulkoilmaan.

Vankilamuseo on Museoviraston hallinnassa. Viraston johtava rakennuttaja Kari Nikkanen kertoo, että saksalaista Ecodry-kuivainjärjestelmää kokeillaan vankilamuseossa ja Suomenlinnassa. Vankilamuseoon se asennettiin kesällä 2011.

– Ensimmäisissä seurantamittauksissa tammikuussa 2012 mikrobien määrä oli laskenut hyvin korkealta tasolta lähes normaaliksi, hän kertoo.

Henkilökunta ei ole havainnut vaikutusta

Nikkanen ei kuitenkaan osaa sanoa, paljonko mittaustulokseen vaikutti vuodenaika ja muut kuin kuivatuslaitteiston vaikutukset. Museon henkilökunta ei ole havainnut olonsa parantuneen kellarissa oleskeltaessa ja he kertovat seinien kosteusmittausten kertovan, että seinät ovat edelleen yhtä märät kuin ennenkin.

Vankilan entisen saunan eteistilassa lattia on niin märkä että se melkein litisee kävellessä. Vuosikausia sitten tilapäiseksi asennettu muovimatto irtoilee ja kupruilee kosteuden takia.

Nikkanen kertoo, että tähän tilaan asennetaan kuivainmatto. Lattiaa joudutaan jyrsimään, jotta matto ja siihen liittyvät ilmastointiputket mahtuvat paikoilleen.

– Tämäntyyppisissä rakennuksissa joudutaan yleensä kapillaarisen kosteuden kanssa tekemisiin, Nikkanen harmittelee.

Kosteus nousee etenkin tiilirakenteissa ja kuljettaa mukanaan suolaa, joka ajan mittaan rapauttaa tiiltä. Myös uudet rakennukset voivat kärsiä kapillaarisesta kosteudesta, mutta vanhoissa paksuissa tiilirakenteissa sitä on yleisesti.

Historiallisia rakennuksia tehtäessä osattiin salaojittaa perustukset, mutta esimerkiksi patolevyjä ei ollut käytössä. Kun salaojat ajan mittaan tukkeutuivat, kosteus pääsi rakenteiden kimppuun. Myös pohjaveden korkeuden vaihtelut vaikuttavat. (HäSa)