Kanta-Häme

Vapaaehtoisten rooli myös lastensuojelussa kasvaa

– Tulemme Suomessa tarvitsemaan sosiaali- ja terveyspalveluiden rinnalle vahvaa kansalaisaktiivisuutta, ei korvaamaan ammattilaisten työtä, mutta sen työn rinnalle, Helsingin Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja Jarmo Kökkö sanoo.

Väestön ikääntyessä palvelun tarvitsijoita on yhä enemmän ja sote-kustannusten kasvu pitää saada hallintaan. Kansalaistoimintaa tarvitaan julkisen puolen ja yritysten lisäksi sote-palveluihin.
Helsingin Diakonissalaitoksella on 1 200 vapaaehtoistyöntekijää. Vapaaehtoistyötä on tehty aina, mutta Diakonissalaitoksella kansalaistoimintaa on lähdetty kehittämään metodisesti omana työmuotonaan.

– Palvelut eivät yksinään riitä. Ihminen tarvitsee toista ihmistä, Kökkö sanoo.

– Kansalaistoiminta on otettu mukaan jo lastensuojeluunkin, joka on ollut perinteisesti kaikkein suljetuin linnake. Vapaaehtoisilla on tärkeä rooli vaikka siinä, miten vanhempia voi tukea pois lastensuojeluun usein liittyvästä häpeän leimasta.

Vapaaehtoinen voi toimia mentorina aiemmin lastensuojelun asiakkaana olleen perheen nuorelle. Esimerkiksi vapaaehtoisena toimiva opiskelija Joonas Koskinen tapaa 14-vuotiasta poikaa, jonka kanssa hän käy vaikka leffassa tai syömässä. Lisäksi Koskinen järjestää muiden vapaaehtoisten kanssa peli-iltoja lastensuojeluyksikön nuorille. Myös perheiden vanhemmille järjestetään ohjelmaa.

Kökkö korostaa, että vapaaehtoinen ei mene holhoamaan toista. Kyse ei ole auttaja–reppana-asetelmasta, vaan tasavertaisesta kohtaamisesta.

– Usein kuulee sanottavan, että vapaaehtoistyö ei kiinnosta nykyihmisiä ja ei ainakaan nuoria. Me ainakin saamme koko ajan uusia vapaaehtoisia ja lähes kolmannes vapaaehtoisista on 20–30-vuotiaita.

Diakonissalaitoksen kansalaistoiminnan johtaja Laura Hakoköngäs kertoo, että vapaaehtoinen haastatellaan aluksi. Häneltä kysytään, mistä hän on kiinnostunut ja mitä taitojaan hän tahtoisi toiminnassa käyttää. Hän voi olla yhden ihmisen tukihenkilönä, mutta yhtä hyvin hän voi ilmoittautua tapahtumiin leipomaan.

Joku haluaa olla nuorten kanssa, toinen maahanmuuttajatyössä tai vertaistukena päihdekuntoutujalle.

Diakonissalaitoksen työntekijät eivät juurikaan puutu siihen, mitä ihmiset yhdessä tekevät. Hakoköngäs on huomannut, että vapaaehtoiset eivät pelkää vaikeitakaan tilanteita.