Kanta-Häme

Varhaiskasvatusta johdetaan poukkoilevasti

Katuman päiväkodin arki on sekaisin hiihtoloman vuoksi. Hoitoryhmiä on yhdistelty ja päiväohjelmia rukattu poikkeusviikkoon sopivaksi. Lomaviikolla kaikki saakin olla vinksin vonksin, kunhan normaali arki ei ole ihan heikun keikun.

Viikko sitten varhaiskasvatuksen johtamisesta väitellyt Marja-Liisa Akselin havaitsi, että monessa Suomen kunnassa tuppaa olemaan varhaiskasvatuksen poikkeustila päällä kaiken aikaa.

Se johtuu siitä, että varhaiskasvatusta johdetaan poukkoilevasti, ilman perusteellista suunnitelmaa. Vain muutamassa kunnassa on laadittu varhaiskasvatukseen strategia.

Kun strategia puuttuu, täytyy henkilökunnan kysyä koko ajan johtajalta, miten mikäkin päivittäinen asia ratkaistaan. Tämä taas sitoo johtajien energiaa päivittäisjohtamiseen strategisen johtamisen sijaan.

Perustehtävä on hukassa

Kun strateginen johtaminen puuttuu, hukkuu varhaiskasvatuksen perustehtävä. Se taas johtaa resurssien haaskaamiseen, tehottomuuteen ja suurpiirteiseen rahankäyttöön.

Akselin kertoo esimerkin: varhaiskasvatukseen on juurtunut työtapa, jossa päiväkodin henkilökunta osallistuu tasapuolisesti kaikkiin työtehtäviin.

– Se on resurssien hukkaamista, jos pedagogisen koulutuksen saanut lastentarhanopettaja pesee eteisessä kurahousuja samaan aikaan, kun lastenhoitaja vetää kielituntia, Akselin sanoo.

Hän korostaa, ettei vähättele lastenohjaajien osaamista, mutta penää koulutuksen ja pedagogisen ammattitaidon arvostamista. Ajatustapaa tulisi muuttaa: varhaiskasvatus ei ole vain lasten hoivaamista, vaan ennen kaikkea elinikäisen oppimisen ensimmäinen etappi.

Akselin toivookin, että korkeakoulusta valmistuneiden asiantuntijoiden määrää kasvatettaisiin. Hänen silmissään lastenkasvatuksen haasteet ovat hankaloituneet ja muuttuneet niin merkittävästi, että lastentarhanopettajia tarvitaan päiväkodeissa aikaisempaa enemmän.

– Ilkeästi sanottuna varhaiskasvatuksen tilanne on välillä yhtä sotkua.

Hyvä johtaja solmii suhteita

Akselinin tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että varhaiskasvatuksen johtajan on järkevää panostaa suhdetoimintaan. Se tarkoittaa hyviä yhteistyösuhteita päättäjien ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

– Pitää mennä ja verkostoitua, niin kuin liiketoiminnassakin tehdään. Samat bisnesmaailman elementit kuuluvat myös julkisen johtamisen puolelle.

Akselinin mukaan perinteinen käsitys paperitöihin sukeltavasta hyvästä johtajasta joutaa romukoppaan.

– Olen itsekin joutunut selittelemään työtovereilleni, etten voi vain istua työhuoneessani odottamassa, että yhteistyökumppanit löytäisivät minut sieltä.

Äänitorvi näyttäisi oikeaa suuntaa

Akselin yllättyi tutkimusta tehdessään, miten kirjavasti varhaiskasvatusta toteutettiin eri kunnissa. Kun perustehtävä ei ole selvillä ja strategia puuttuu, kunnille jää liikaa tilaa sooloiluun.

Akselin näkee varhaiskasvatuksen kärsivän siitä, ettei alalla ole näkyvää ja kuuluvaa puolestapuhujaa.

– On hämmästyttävää, että kukaan ei puhu näistä asioista valtakunnallisella tasolla. Varhaiskasvatukseen pannaan paljon rahaa, ja se raha kannattaisi käyttää nykyistä tarkemmin. (HäSa)

KTM Marja-Liisa Akselinin väitöskirja Varhaiskasvatuksen strategisen johtamisen rakentuminen ja menestymisen ennakoiminen johtamistyön tarinoiden valossa tarkastettiin Tampereen yliopistossa viikko sitten.