Kanta-Häme

Varjosta levylle ja lavalle pörräämään

Sydän, sydän on hämmentänyt soppaansa ja kuulijoitaan 2000-luvun alusta lähtien. Yllätyksiä keitoksesta on löytynyt aina.

Raskaat riffit ovat yhtyneet melodioihin, syntsasoundit jatkuneet rumpukoneen rutinalla. Laulaja Tuomas Skopa on muun muassa lukenut levylle monologia ja luetellut biiseissä eläinfaktoja.

Bändissä sykkii kierous ja kollaasimaisuus. Genrevalikosta voi poimia vaikka progen, kokeellinen rockin, heavy metallin ja suomi-rockin.

– Tuntuu, että uusimmalla levyllä meillä kaikilla oli jotenkin sama visio. En muista, että olisi kertaakaan tullut isompaa erimielisyyttä siitä, että mihin suuntaan biisejä pitäisi viedä. Helpoin sessio ikinä, kertoo basisti ja biisintekijä Tomi Flyckt.

Flyckt puhuu Sydän, sydämen tämän syksyn albumista Molskis. Levyn teemaksi nousi vesi, koska elämän eliksiiri puski pääosin Skopan kirjoittamiin teksteihin mukaan kuin väkisin, vaikkakin vahingossa.

Flyckt on jo tottunut siihen, että vanhemmat sukupolvet tokaisevat välittömästi nimen kuultuaan: Molskis, sanoi Eemeli. Hokema on peräisin vuonna 1960 valmistuneesta kotimaisesta elokuvasta, joka kiertää korkeakulttuurin kaukaa.

– Ei ole Eemeli tullut rasitteeksi vielä. Minullekin hän on tuttu lähinnä oman isäni kautta, nauraa Flyckt.

– Ihan hauskaa vaan, että se resonoi eri tavalla eri ikäisten keskuudessa.

Bändi ei ole ollut telakalla, vaikka sen edellisestä julkaisusta on ehtinyt vierähtää nelisen vuotta.

– Yksityiselämän puolella on tullut perheenlisäystä ja bändiin kolme tutkintoa. Nastoja vuosia, mutta koko ajan oli tähtäimessä tehdä levy.

Flyckt sanoo bändin nauttivan täysillä siitä, että tekeminen on ryöpsähtänyt yksityisen puolelta julkiseksi. Tuttujen naamojen näkeminen yleisössä ilahduttaa.

–  Ja ehkä ekaa kertaa meidän uralla, siellä on myös tapahtunut jonkinlainen sukupolven vaihdos. Se on ollut tosi fantastista.

Kymmenisen keikkaa käsittänyt Molskis-kiertue päättyy Hämeenlinnaan ja Suistoklubille. Flyckt sanoo, että hiljaisempien vuosien jälkeen kiertäminen on tuntunut hyvältä, erilaiselta ja yllättävältä.

– Toisaalta myös raskaammalta kuin koskaan. Silmät punaisina ja väsyneinä ollaan painettu tien päällä. Kyllä on ukot niin keski-ikäistyneet!

Yhtyeen keskiarvoikää nykäisee lähemmäs kolmeakymmentä kuin kolmekymmentäviittä ”uusi jäsen” Jussi Liukkonen, joka soittaa koskettimia ja lyömäsoittimia. Seurusteluvaihe kesti reilusti yli kolme vuotta.

– Lokakuun lopussa levynjulkaisukeikalla Tavastialla kosittiin häntä sitten ihan oikeasti liittymään bändiin.

Sydän, sydämeltä ei pidä odottaa keskivertorokkikeikkaa. Alkuaikojen esiintymisiä Flyckt luonnehtii ”haparoivaksi teatteriksi”.

– Enää emme hirveästi suunnittele, mitä lavalla tapahtuu. Siellä me pyöritään vartalomaalit naamassa, myhäilee basisti.

Bändi on kuvauttanut syksyn keikkojaan vaihtuvilla kuva- ja elokuvataiteen tekijöillä sekä satunnaisimmilla läsnäolijoilla. Kertyvästä materiaalista on tarkoitus julkaista rockumentti niin pian kuin mahdollista.

Alkuvuodesta ilmestyi jo Sydän, sydän -kirja, jossa on sata sivua ja kannet.

– Zine-tyyppisen kirjan suksee on ollut odotetun kova. On mukava, että meillä on kuulijoita, joita kiinnostaa ihan kaikki mitä tehdään. Se pitää meidänkin moottorit käynnissä.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Työn alla on 360-asteen musiikkivideo Molskis-kappaleesta Meren kuningatar.

– Ehdotus tuli Artlabilta, studiolta, jossa äänitimme levyn. Olimme aivan äärettömän kiinnostuneita hyppäämään kelkkaan mukaan. Käsittääkseni tällaista virtuaalilaseilla katsottavaa videota ei ole juurikaan musavideopuolella tehty, sanoo Flyckt. HÄSA

KEIKALLA

Sydän, sydän Suistoklubilla pe 18.11.