Kanta-Häme

Vastuullinen kaivos kunnioittaa luontoa

Ajatus kulta-, kupari tai litiumkaivoksesta herättää Tammelassa kiivailua. Työpaikat olisivat taantuvalle Lounais-Hämeen seutukunnalle tärkeitä, mutta kokemukset Talvivaaran eli nykyisen Terrafamen ympäristöongelmista kauhistuttavat paikkakunnalla.

Vesistöä pilaavat päästöt ja vuotavat altaat toistuivat uudelleen viime vuonna Kittilässä, jossa kultakaivoksen altaiden liikatäyttö rikkoi pohjan muoviseoskerroksen.

– Suomessa monien altaiden pohjamateriaali on osoittautunut vääräksi. Erityisesti uusissa altaissa on käytetty muovia, joka voi repeytyä vedenpaineessa tai altaan rakentamisvaiheessa syntyvistä rei’istä.

– Muovi tulisi korvata turpeella ja suodatusveden pumppaamisella kuten Ruotsissa. Tämänkaltaiset virheet pitää pystyä korjaamaan. Lainsäädännön lisäksi tarvitaan vastuullisen toiminnan kehittämistä.

Näin sanoo Kestävän kaivostoiminnan pääsihteeri Eero Yrjö-Koskinen.

Suomi sai vuonna 2014 Kestävän kaivostoiminnan verkoston. Kaivosala lähti mukaan puhdistamaan Talvivaaran likaamaa mainettaan ja sidosryhmät tuomaan suunnitteluun asukkaiden tarpeet.

Kaivos voidaan toteuttaa vastuullisesti, kunhan toiminnassa lähdetään oikeilla periaatteilla liikkeelle.

– Paikallisväestön ja muiden elinkeinojen tarpeet tulisi ottaa alusta pitäen huomioon suunnittelussa. Ympäristölle aiheutetut haitat tulisi korvata täysimääräisesti, mikäli kaivostoimintaa suunnitellaan esimerkiksi Natura-alueelle. Lapissa vireillä oleva Sakatiin kupari- ja nikkelikaivos voi toimia tässä ennakkotapauksena, arvelee Yrjö-Koskinen.

Kyseessä ei ole kaivostoiminnan puolustuspuhe, sillä Yrjö-Koskinen oli Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajana mukana perustamassa verkostoa ja valmistelemassa vastuullisen kaivostoiminnan perusperiaatteiden kokoamista.

Eero Yrjö-Koskinen perää suhteellisuudentajua keskusteluun luonnonvarojen käytöstä. Hän muistuttaa, ettemme tule toimeen ilman kodinkoneita, kännyköitä ja niiden metalleja.

Metalleista vajaa 10 prosenttia on peräisin Euroopasta, muu tuotetaan kolmansissa maissa. Niissä lainsäädäntö ei yllä lähellekään eurooppalaisia normeja. Kierrättäminen taas ei ole nopea ratkaisu.

– Talvivaaran tapahtumat saivat Jyrki Kataisen hallituksen käynnistämään työn, jonka tarkoitus on kehittää kaivostoiminnan yhteiskuntavastuuta ja ottaa huomioon alusta lähtien eri sidosryhmien tarpeet ja näkemykset.

Kaivostoiminnan sidosryhmiä ovat maanomistajat ja alueen elinkeinojen harjoittajat, ympäristöjärjestöt, aliurakoitsijat, Metalliliitto, rahoittajat ja saamelaiset.

– Matkailu- ja ravintola-ala on jättäytynyt verkostosta pois, vaikka se on varsinkin pohjoisessa erittäin merkittävä sidosryhmä. Sen pelkona on, että kaivostoiminta karkottaa luonnonrauhaa ja hiljaisuutta etsivät turistit muualle.

Vaikka Yrjö-Koskinen ymmärtää matkailualan näkemyksen, hän pitää Leviä ja Kittilän kultakaivosta esimerkkinä toimivasta rinnakkaiselosta. Turismi ei ole siellä kärsinyt 30 kilometrin päässä toimivasta avokaivoksesta.

Jokainen kaivoshanke vaatii tapauskohtaista harkintaa ennen lupien myöntämistä. Lähtökohtana tulisi olla, että kaivoksesta on enemmän hyötyä kuin haittaa toimintaympäristölle, toteaa Yrjö-Koskinen.

– Sakatin kaivoshanke on tästä hyvä esimerkki. Jos kaivos saa ympäristöluvan ja toiminta käynnistyy, alkaa keskustelu myös luonnonarvojen korvaamisesta, uskoo Yrjö-Koskinen. HÄSA