Kanta-Häme

Veden äärellä kelpaa lenkkeillä

Sora rouskuttaa kenkien alla, kun Tomi ja Terhi Tamminen ylittävät hölkäten vanhan rautatiesillan. Vaunuissa ottaa rennosti 10 kuukauden ikäinen Olivia-tytär.

– Rantareitillä tulee lenkkeiltyä muutamana päivänä viikossa, myös talvisin. Reitti ei käy tylsäksi, sillä täältä löytyy useita eri reittejä, Terhi Tamminen kertoo.

Kääpiömäyräkoira Rousku on vielä vähän märkä, sillä se on hetkeä aiemmin kahlannut vilvoittavassa rantavedessä.

Kesällä kävijämäärä kuusinkertaistuu

Vanajaveden molemmin puolin levittäytyvä kansallinen kaupunkipuisto houkuttelee ulkoilijoita vuosi vuodelta enemmän.

Takavuosina reitillä oli laskuri, josta lenkkeilijät itse saattoivat seurata lukemia. Nyt itä- ja länsipuolella sijaitsevat laserlaskurit on piilotettu visusti lenkkikansalta.

– Emme voi paljastaa nykyisten laskureiden sijaintia, sillä muutama vuosi sitten laskurit joutuivat systemaattisen ilkivallan kohteeksi, Linnan Infran toimitusjohtaja Timo Tuomola perustelee.

Veden äärellä lenkkeily lienee mieluisaa ympäri Suomen, mutta Hämeenlinnassa kävijämäärät ovat asukaslukuun suhteutettuna merkittävän suuria.

Tietokoneverkossa kulkevien lukemien mukaan jo ennen juhannusta rantareitillä oli ollut 92 000 kulkijaa. Viime vuonna koko vuoden lukema oli 182 000, ja Tuomolan mukaan tämän vuoden luvut näyttäisivät menevät tästä ohi.

Lämpimien säiden aikaan reitti on vilkkaimmillaan, joten sadantuhannen kulkijan määrä on saattanut jo rikkoutua.

Hiljaisinta on alkuvuoden pakkaskelillä. Kun viikolla seitsemän laskurin ohitti 1 161 kulkijaa, touko-kesäkuun vaihteessa samasta paikasta meni 6 800 ihmistä.

– Silloin kun on kaunista ja aurinkoista, ulkoilijat ampaisevat liikkeelle.

Hiekkapohja on ja pysyy

Viime syksynä reittiä pidennettiin Vanajantien varrella sijaitsevassa Kajaankiven puistossa.

Tänä vuonna kansallisen kaupunkipuiston investointeihin on varattu yhteensä 150 000 euroa.

Hotelli Vaakunan läheisen reittisillan kaiteita vielä kunnostetaan, mutta kulkuyhteys on jo olemassa. Seuraavana on vuorossa laitureiden ja puuosien kunnostusta sekä kasviston huoltamista.

– Kunhan Kantolan alue tulevaisuudessa kehittyy, ulkoilijan kannalta tavoitteena on, että myös siellä rantareittiä kunnostetaan samalla. Ajankohdasta ei kuitenkaan ole vielä tietoa, Tuomola kertoo.

Myös reitin asfaltointia on harkittu, mutta toistaiseksi on päätetty, että tie saa vastakin olla hiekkapohjainen.

– Onhan se kustannuskysymys. Kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea historiallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, jota ei voida aivan huoletta pinnoittaa, vaikka rahaa olisikin.

Myöskään Tammiset eivät kaipaa asfalttia lenkkarin alle.

– Kyllä hiekalla on mukavampi juosta. Tietysti kurakeleillä vaunut roiskuttavat rapaa kuomuun saakka, joten silloin tulee mieleen, että asfaltilla säilyisi puhtaampana. (HäSa)