Kanta-Häme

Vedenalainen seikkailu toi voiton

Rajaton mielikuvitus. Siitä ammentaen kahdeksanvuotias Ella Sällinen ponkaisi tämänvuotisen Napero-Finlandia-satukilpailun voittoon, ja Päätalo-instituutti palkitsi hänet eilen sunnuntaina Taivalkoskella.

– Olin oikeasti ihan sairaan iloinen ja pompin riemusta, kun postissa tuli pari viikkoa sitten voitosta kertova kirje. En oikein meinannut tajuta koko asiaa, lempääläläinen voittaja kertoo.

Myös muu perhe – äiti Sanna, isä Marko ja 3-vuotias sisko Emilia – iloitsee menestyksestä.

– Sain mieheltäni voitosta kertovan tekstiviestin kesken italiantunnin, ja menihän siinä pasmat aika lailla sekaisin. Olemme Ellasta hirvittävän ylpeitä, ja pidämme myös pienet juhlat ystäville, Sanna Sällinen kertoo.

Voitto irtosi Viivi-kissan seikkailuista vedenalaisessa maailmassa kertovalla sadulla nimeltä Suuri seikkailu.

Sadussa Viivi-kissa lähtee rannalle kalastamaan, hyppää vahingossa veteen, vajoaa pohjaan ja tupsahtaa tunnelin kautta kalojen huvipuistoon.

Kissa kun on, Viivi ajattelee ensin syövänsä kalat, mutta törmää kahteen soturihaihin, jotka meinaavat syödä sen. Pelastajaksi tulee pikkukala. Kalojen johtaja antaa Viivi-kissalle kutistusainetta, jotta tämä pystyy ilakoimaan kalojen kanssa huvipuistossa.

Yhtäkkiä veden alle pölähtää parvi lokkeja, jotka haluavat syödä kalat. Silloin johtajakala antaa Viivi-kissalle suurennusainetta, ja tämä onnistuu pelastamaan kalat, joiden kanssa se on jo ystävystynyt.

Tarina päättyy suuriin vedenalaisiin juhliin, jonka sankarina Viivi-kissa on. Sen jälkeen se palaa kotiinsa, mutta piipahtaa yhä silloin tällöin vierailulle kalahuvipuistoon.

Ella Sällisen kirjallinen lahjakkuus perustuu ahkeraan lukemiseen.

– Ella jaksoi kuunnella jo ihan pienestä pitäen tosi pitkiä satuja. Nalle Puhiakin luettiin joskus puolitoista tuntia, Sanna Sällinen kertoo.

Äiti lukee hänelle edelleenkin kirjoja. Läpi käytynä ovat kaikki klassikot Astrid Lindgrenistä Enid Blytoniin ja Harry Potter -kirjoihin. Parhaillaan on menossa L.M. Montgomeryn Pieni runotyttö.

Ella Sällinen lukee paljon myös itse.

– Pieniä ja isoja kirjoja, kuvallisia kirjoja, seikkailukirjoja, paljon eläinkirjoja… Vähän mitä vaan! Koko ajan on joku kirja luettavana. Aloitin juuri Ystäväni Uljas -heppakirjan.

Hän kertoo lukevansa aamuisin, koulun jälkeen ja iltaisin.

– Kaikessa välissä, kun ehdin. Mulla on arjessa paljon aikaa, vaikka käynkin baletissa kaksi kertaa viikossa, ratsastamassa lauantaisin ja uimassa sunnuntaisin.

Harrastuksiin kuuluu myös tarinoiden kirjoittaminen ja omassa mielessä runoilu.

– Kesken on tarina, jonka nimi on Marsujen seikkailu. Runoja en kirjoita muistiin. Päiväkirjaa en kirjoita, koska en tykkää kirjoittaa jotain tiettyä asiaa. Mä tykkään muuntaa mun mielikuvitusta. Silloin saa keksiä mitä haluaa.

– Ellalla on ollut kova mielikuvitus jo pienestä pitäen. Hän on aina kertonut satuja, jotka joku muu kirjoitti ylös. Kuvituksen hän teki itse, Sanna-äiti kertoo.

Kirjoittajalupaus on kätevä myös käsistään. Käsityöopin hän on saanut mummultaan ja mummiltaan.

– Virkkaan ja kudon sekä ompelen ompelukoneella keppihevosia ja pikkusiskolle laukkuja.

Keppihevosia on kaikkiaan 14, joista hän on itse tehnyt ainakin Kaunottaren, Kukan, Kutrin, Nanun ja Sillyn. Keppareille on oma talli ja pilttuut varastossa.

Tulevaisuudensuunnitelmatkin ovat Ella Sällisellä jo valmiina nuoresta iästään huolimatta.

– Minusta tulee kirjailija. Kirjoitan mun ikäisille, pienemmille ja aikuisille. Haluan kirjoittaa seikkailukirjoja ja eläinkirjoja, mutta en mitään pilailukirjoja enkä sellaisia, joihin liittyy murha. Aion kirjoittaa myös muutaman runokirjan.

Aiotko voittaa isona Finlandia-palkinnon?

– Juu! HÄSA