Kanta-Häme

Veikkauksen edunvälittäjät -verkoston hämeenlinnalainen puheenjohtaja puhuisi myös rahapelien hyödyistä

Kimmo Levä nostaisi julkiseen keskusteluun myös rahapelien hyödyt.
Silloin, kun rahapelaaminen on hallinnassa, kaikki voittavat, sanoo Veikkauksen edunvälittäjät -verkoston puheenjohtaja Kimmo Levä. Verkosto, jonka puheenjohtajana Levä toimii, edustaa nimestään huolimatta suomalaista suljettua rahapelijärjestelmää, ei Veikkausta.

Veikkauksen edunvälittäjät -verkoston hämeenlinnalainen puheenjohtaja Kimmo Levä haluaa tuoda rahapelihaittoihin keskittyvän julkisen keskustelun rinnalle rahapelaamisen hyödyt.

Veikkaus tukee kulttuuria, tiedettä, liikuntaa, sosiaalityötä ja hevosurheilua miljardilla eurolla vuodessa. Tukisumma kasvaa pelaamisen kasvaessa.

– Suomessa on tuskin yhtään ihmistä, joka ei jollakin tavalla hyötyisi pelituotoista. Esimerkiksi vuosittaisista seitsemästä miljoonasta museokävijästä jokaista on tuettu, päivätyönään Museoliiton pääsihteerinä työskentelevä Levä huomauttaa.

Ongelmapelaamisen kuva ja mittakaava ovat Levän mielestä vääristyneet julkisessa keskustelussa.

Kahdeksan kymmenestä aikuisesta suomalaisesta pelaa Veikkauksen mukaan rahapelejä vähintään kerran vuodessa. Taloustutkimuksen mukaan huhtikuussa 2018 rahapelaamisen hallinnan vuoksi ongelmissa oli 116 000 suomalaista. Keväällä 2017 lukema oli vielä 126 000.

– Rahapelaamisen ongelmat ovat siis laskusuunnassa.

Levä toteaa, ettei kukaan vähättele rahapelaamisen olevan ”vain” 116 000 ihmisen ongelma.

– Ongelmat heijastuvat myös pelaajien lähipiiriin. Haittoihin on suhtauduttava vakavasti, mutta kuten uudistettava arpajaislaki linjaa, rahapelit tuottavat myös suotuisia liitännäisseurauksia, hän sanoo.

– Meillä ei ole lukuja siitä, moniko ei ole syrjäytynyt sen ansiosta, että on aktivoitunut liikkumaan tai käymään teatterissa. On kuitenkin selvää, että parhaimmillaan pelituotoilla tuetuilla palveluilla ehkäistään syrjäytymistä.

Eniten suotuisia liitännäisseurauksia syntyy Levän mukaan, kun rahapelaaminen tapahtuu suljetussa monopolijärjestelmässä. Toisessa vaihtoehdossa useat peliyhtiöt kilpailisivat vapailla markkinoilla.

Tässä mallissa peliyhtiöt maksaisivat tiettyä lisenssimaksua, esimerkiksi 20 prosenttia pelikatteesta, ja tämä summa ohjattaisiin yleishyödylliseen käyttöön.

– Tällä hetkellä Veikkauksen pelikate on 1,8 miljardia euroa vuodessa, eli noin 55 prosenttia katteesta ohjataan yleishyödylliseen käyttöön. Lisenssijärjestelmässä pelaamisen pitäisi siis kaksin- tai jopa kolminkertaistua, jotta hyödyt pysyisivät samana.

Levä uskoo, että rahapelaamisen hallinnan menettänyt ihminen löytää keinon pelata, vaikka pelikoneet edellyttäisivät tunnistautumista tai peliautomaatit siivottaisiin kaupoista ja kioskeista.

Sen sijaan pelikoneisiin kaavaillun paniikkinappulan hän näkee hyvänä työkaluna, jos peliongelmainen ymmärtää tilanteensa. Paniikkinappula tarjoaisi pelaajalle mahdollisuuden määrätä itselle pakollinen pelikielto.

– Rahapelaamiseen puuttuminen ei saisi estää satunnaispelaamista. Kun pohditaan ongelmapelaamisen ehkäisyn keinoja, tulisi enemmän kiinnittää huomiota verkossa ulkomaille pelaamiseen, josta ei jää euroakaan kotimaan yleishyödylliseen käyttöön. HäSa

Vilkas keskustelu rahapelaamisesta

Kilpailu- ja kuluttajavirasto vaatii selvitystä Veikkauksen rahapelimonopolin perusteista, kertoi Helsingin Sanomat 3.9.

Kauppalehti kirjoitti 6.9. pääkirjoituksessaan, että Veikkauksen roolissa rahapelaamisessa on ”vakavia ongelmia”.

Suomen monopolipeliyhtiömallin puolesta puhuivat Veikkauksen edunvälittäjät -verkoston Vertti Kiukas ja Kimmo Levä (Kauppalehti 11.9.).

Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski nosti Hämeen Sanomien mielipideosastolla esiin ulkomaille pelaamisen: ongelmat jäävät kotimaahan, mutta voitot valuvat ulkomaille (12.9.).