Kanta-Häme

Veljekset, kollegat, sparraajat

Vaikka HPK:n kausi on jo ohi, jaksavat näyttelijäveljekset Mikko ja Markus Virtanen tunnustaa väriä.

Virtaset ovat onnellisia HPK:n osakkeenomistajia ja käyvät Kerhon matseissa, vaikka asuvatkin Helsingissä.

Näyttelijäveljeksillä on muutakin yhteistä kuin lapsuudenkoti, sama ammatti ja HPK. Molemmat ovat tutustuneet ja eläneet teatteria todeksi lapsena Miniteatterissa.

Yhdestä lapsuudenaikaisesta haaveesta on tullut myös tänä talvena totta. Markus Virtanen on vuoden kiinnityksellä Hämeenlinnan teatterissa ja isovelikin pääsi Miehiä ja ihmisiä -näytelmään.

Ammattilaisnäyttelijöinä Virtasen veljekset ovat ensimmäistä kertaa yhdessä lavalla Miehiä ja ihmisiä -näytelmässä. Mikko esittää Markuksen näyttelemän roolihahmon parasta kaveria.

Lavalla veljekset ovat kollegoita, pukuhuoneessa kuitenkin jo veljeksiä.

– Se on selvä juttu ja johtuu arvostuksesta taidemuotoa, mutta myös toisia näyttelijöitä kohtaan. Meidän kaikkien pitää lavalla olla avoimia teatterin taialle ja suhtautua kollegiaalisesti, Mikko muotoilee.

Virtaset puhuvat keskenään teatterista paljon. Nytkin koko matka Helsingistä Hämeenlinnaan on jauhettu alan palkoista.

He antavat toisilleen myös paljon palautetta ja nimeävät toisensa parhaaksi tuekseen teatterin parissa.

Mikko pitää tärkeimpänä sparraajanaan pikkuveljeään Markusta, vaikka hänen vaimonsa Essi Hellén on näyttelijä.

– Parisuhteen dynamiikka on erilainen kuin sisarussuhteen. Meidän palaute on rehellistä ja avointa. Olemme nähneet myös melkein kaikki toistemme työt, joten perspektiiviä riittää, Mikko sanoo.

Markus jatkaa heidän luonteidensa olevan samankaltaisia.

– Näemme mieluummin asioiden positiiviset puolet. Näytteleminen ei ole yhden totuuden tekemistä, joten käymme keskustelua toistemme ratkaisuista lavalla.

Sisarussuhteissa voidaan kärsiä kateudesta. Kun Markus tiesi jo 6–7-vuotiaana haluavansa näyttelijäksi, Mikko kypsytteli ammatinvalintaa teini-ikäiseksi. Hän ehti hakea teatterikorkeaan viisi kertaa ja opiskella siinä välissä hierojaksi ja teatteri-ilmaisunohjaajaksi.

Samaan aikaan teatterikorkeakoulun pääsykokeissa Virtaset olivat kolme kertaa.

Pääsykoekeväitä Virtaset muistelevat hyvällä. Heille oli ominaista mieluummin tarkkailla kuin olla pääsykokeissa suuna ja päänä.

– Rumba oli joka kevät raskas. Apua oli siitä, että valmistauduimme yhdessä.

– Ystävämme Sauli Suonpään päästyä sisään tajusimme, että se on mahdollista. Se oli meille molemmille piristysruiske: sisään pääsevät eivät ole mysteeri-ihmisiä, Markus kertoo.

Mikko pääsi sisään veljeksistä ensimmäisenä. Markus kertoo silloin käsitelleensä veljeskateuden. Hän kertoo ajatelleensa asian ”rationaalisesti”. Joko hän jää ruikuttamaan tai sitten kääntää asian positiiviseksi.

– Veljen sisäänpääsy on merkki, että kaikki on mahdollista. Ei ollut minulta pois, että Mikko pääsi. HÄSA