fbpx
Kanta-Häme

Veljestä tuli musta lammas

Mitä mieltä olette: onko maailma menossa parempaan vai huonompaan suuntaan? Nämä sanat Jari-Pekka Peltoniemi valmistautui taas lausumaan. Hän oli ehtinyt käydä 30 vuoden aikana tuhansilla ovilla, mutta ovikellon pimputtaminen jännitti aina. Joka kerta hän toivoi, että kukaan ei olisi kotona. 
 
Peltoniemi oli ollut jo koulussa jännittäjätyyppiä, jolle esitelmät luokan edessä olivat kauhistus. Jehovan todistajissa hän oli aina kokenut itsensä muita huonommaksi siksi, että ei hermoilultaan pystynyt pitämään puheita.
 
Muutenkaan Jehovan todistajissa ei tuntenut tekevänsä tarpeeksi. Kerran kuussa piti raportoida, kuinka monta tuntia on saarnannut ja miten monta Herätkää! – ja Vartiotorni-lehteä levittänyt.
 
– Suorittamisen paine vähentää iloa siitä, että on pelastuneiden joukossa. Suorittamista on niin paljon, että voi tulla burn out, kuten työelämässä, sanoo Peltoniemi.
 
Entinen Jehovan todistaja pettyi myös ystävyyden ehdollisuuteen. 
 
– Kun on aktiivinen seurakunnassa eikä ole mistään mitään mieltä, ystäviä riittää. Ystävyys loppuu kuitenkin, jos kyseenalaistaa jotain tai lähtee liikkeestä.
 
Kun Jehovan todistaja jättää uskonnollisen yhteisön, hän joutuu samalla käytännössä jättämään ystäväpiirinsä, jopa lähisukulaisensa. Niin todetaan teologian maisteri Aila Ruohon uutuuskirjassa. Hän on haastatellut Vartiotornin varjossa -teosta varten 64 ihmistä, joista lähes kaikki ovat entisiä Jehovan todistajia.
 
Ruohon mukaan karttamissääntöjä tulkitaan jopa tiukemmin kuin ennen.
 
– Rajuimmillaan se on sitä kuin eräällä 19-vuotiaalla informantillani, joka joutui liikkeestä lähtiessään hyvästelemään koko perheensä.
 
Siksi eroa liikkeestä harkitseva voi päätyä jopa itsemurhaan. Joka kolmas Ruohon haastattelemista ihmisistä oli jossain vaiheessa pohtinut itsemurhaa.
 
Peltoniemelle jehovantodistajuus oli oma valinta. Hän kiinnostui yhteisöstä kesätyöpaikassaan Outokummun tehtailla Kokkolassa 1974. Parikymppinen nuorukainen oli rippikoulun käynyt tapaluterilainen, joka ei pohtinut hengellisiä asioita. Eräs kollega herätti kiinnostuksen. 
 
– Kerran viikossa helluntailainen mies tuli haastamaan Jehovan todistajaa, joka otti Raamatun laatikosta ja löysi sieltä selitykset. 
 
Peltoniemi vaikuttui siitä, miten jehovantodistaja löysi kaikkeen vastauksen Raamatusta. Lisäksi hän arvosti yhteisön armeijakielteisyyttä. Peltoniemi ei hyväksynyt tappamista ja oli ajatellut mennä siviilipalvelukseen.
 
Hän alkoi käydä Jehovan todistajien kokouksissa. Seuraavan vuoden joulukuussa Peltoniemi kastettiin Ilmajoen kierroskonventissa. Se tapahtui uimahallissa 18 muun kanssa. 
 
– Itse kaste oli tunnetasolla aika lattea kokemus. Mies vain painoi pään veden alle, eikä kukaan puhunut mitään.
 
Innokas tuore Jehovan todistaja. Sellainen Peltoniemi oli aluksi. Hän tunsi löytäneensä lopullisen totuuden kaikkeen.
 
Sitä yhteisö tarjosi. Tuohon aikaan kokouksissa piti käydä kolme kertaa viikossa. Kotona tutkittiin Vartiotorni-lehteä, josta etsittiin ennalta vastaukset kysymyksiin, joita kokouksissa tentattiin. 
 
Nyt Peltoniemi nimittää sitä mielenhallinnaksi. Hänen mielestään siihen on alttius niillä ihmisillä, jotka voidaan hypnotisoida. Kunnon Jehovan todistajan tavoin Peltoniemi kieltäytyi asepalveluksesta ja istui yhdeksän kuukautta vankilassa.
 
Sen jälkeen arkeen kuului ovelta ovelle -kiertämistä. Päivätyönsä Peltoniemi teki sähköpiirtäjänä insinööritoimistossa.
 
Elämä soljui rauhallisesti, kunnes usko alkoi vähitellen horjua.
 
1990-luvun lopulla Peltoniemi menetti luottamuksensa seurakunnan vanhimpiin tapauksessa, jota hän ei halua eritellä tarkemmin.
 
– Perhettämme kiusattiin, ja osa vanhimmista johti kiusaamista.
 
Hälytyskellot olivat alkaneet soida jo, kun jehovantodistajat olivat tehneet merkittäviä oppimuutoksia. Kun siviilipalvelus sallittiin, Peltoniemi koki istuneensa vankilassa turhaan. 
 
– Lyhyessä ajassa muutettiin kolme kertaa sitäkin oppia, että vuoden 1914 alun nähnyt sukupolvi ei kuolisi ennen kuin Harmagedon tulee.
 
Jos kertoo lehtijutussa, että omat vanhemmat eivät ole tekemisissä lastensa kanssa, vanhempien naapurit ajattelevat, että ovatpa hirveitä ihmisiä.
 
Jos taas paljastaa, että vanhemmat ovat jatkaneet yhteydenpitoa yhteisöstä lähteneiden lastensa kanssa, vanhemmille seuraa ongelmia seurakunnassa.
 
Näin kuvaili tilannettaan yksi entinen Jehovan todistaja, joka ei uskaltanut antaa tähän juttuun haastattelua nimellään.
 
Toisen entisen Jehovan todistajan kokemusten mukaan karttamislinja vaihtelee riippuen seurakunnan vanhimmista. Toiset saattavat vaatia yhteydenpidon lopettamista omaan lapseen, mutta toiset ovat pehmeämpiä.
 
Samasta syystä kirjaprojekti on ollut tietoinen, henkilökohtainen riski tietokirjailija Aila Ruoholle. Hänenkin kaksi siskoaan kuuluu Jehovan todistajiin.
 
– Pelkään vähän, mitä tapahtuu, jos kirja saa paljon huomiota. Side sisaruksiin saattaa huonontua. Ehkä he eivät enää halua vastata puheluihin ja sähköposteihin ja poistavat  minut Facebook-kavereistaan.
 
Jehovan todistajille opetetaan, että yhteisön ulkopuolisessa maailmassa joutuu pahojen henkien ja Saatanan armoille. Ruoho vertaa yhteisöä merkitysten sumentajana jopa kirjailija  George Orwellin maalaamaan totalitaariseen valtioon.
 
– Sodassa puhutaan puhdistuksesta, kun tarkoitetaan ihmisten teurastusta. Jehovan todistajille oman lapsen hylkääminen on rakkaudellinen menettely. Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, miten voi olla rakkaudellista hylätä oma lapsi tai vanhempi.
 
Peltoniemi oli sukunsa ensimmäinen Jehovan todistaja, jonka perässä yhteisöön oli liittynyt myös kaksi siskoa ja veli. 
 
Kun yksi Peltoniemen siskoista erotettiin liikkeestä kymmenen vuotta sitten, Peltoniemi ei pystynyt hylkäämään pikkusiskoaan. Hän joutui vaikeuksiin. 
 
– Kaksi vanhinta tuli kotiin muka kuulustelemaan meidän perheen hengellisestä tilasta. Lopulta he joutuivat myöntämään, että sukulaiseni olivat ilmoittaneet, etten noudata karttamissääntöjä.
 
Peltoniemi nauhoitti keskustelut. Taustalla oli muitakin syytöksiä. Peltoniemi oli esimerkiksi ihmetellyt ääneen sitä, miten Jehovan todistajat olivat ryhtyneet yhteistyöhön YK:n kanssa. He olivat siihen asti pitäneet järjestöä ”helakanpunaisena petona”.
 
Peltoniemi alkoi julkistaa verkkosivuillaan kuulustelunauhoja. Sen jälkeen hänelle puuhattiin oikeuskomiteaa. 
 
– Olin toipumassa sydäninfarktista enkä halunnut lisästressiä. Pyysin kysymyksiä kirjallisena, mutta siihen ei suostuttu.
 
Joulukuussa 2006 Peltoniemi erotettiin Jehovan todistajista. ”Sinut on nyt luovutettu Saatanalle.” Niin sanottiin puhelimessa.Toistakymmentä jehovantodistajasukulaista ja suurin osa seurakuntalaisista katkaisi häneen välinsä. Pikkusisko on palannut myöhemmin takaisin seurakuntaan. Sen jälkeen hän ei ole ollut tekemisissä veljensä kanssa.
 
– En ole katkera, mutta jotenkin julmana pidän sitä, että Vartiotorni-seura varasti sukulaiseni. Karttaminen ei ole ihmisten henkilökohtainen valinta vaan pakko.
 
Valtava vapaus. Sellaiseksi Peltoniemi kuvailee tuntemuksiaan nyt, kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun hänet erotettiin Jehovan todistajista.
 
– Kun aiemmin tuli kysymys tai ongelma, vastaus piti tarkistaa Jehovan todistajien hakemistosta. Nyt voin ratkaista asiat omantuntoni mukaan.
 
Hän oli Jehovan todistaja 31 vuotta. Nyt hän on Uskontojen uhrien tuki -yhdistyksen jehovantodistajuuden asiantuntija. Hän pitää Johanneksenpoika-verkkosivustoa, johon kerää uutisia jehovantodistajuudesta. Peltoniemi sanoo haluavansa jakaa tietoa.
 
– Minä en tiennyt, että menetän sukulaiseni, jos joudun eroamaan. Sympatiani ovat Jehovan todistajien rivijäsenten puolella. Osa ei voi lähteä yhteisöstä, vaikka tahtoisi.
 
Peltoniemen vaimo kuuluu yhä nimellisesti yhteisöön, mutta ei ole vuosiin käynyt kokouksissa. Jos Peltoniemellä olisi valta muuttaa Jehovan todistajia, mitä hän tekisi?
Ensinnäkin pakottaisi noudattamaan ihmisoikeuksia, yksilönvapautta sekä uskonnon- ja sananvapautta. Lisäksi hän murtaisi salaisuuden muurin. Hänen mielestään yhteisö on salaseura, jossa rivijäsenet eivät saa nähdä esimerkiksi vanhinten salaista ohjekirjaa. Alaikäisiä ei myöskään pitäisi viedä saarnaamaan ja päästää kasteelle. 
 
– Jehovan todistajissa lapsia pakotetaan kentälle jo ennen kuin he osaavat lukea.
 
Mihin Peltoniemi tänä päivänä uskoo?
 
Jumalaan ja Raamattuun, kyllä. Usko on kuitenkin abstraktimpaa kuin ennen.
 
– Jehovan todistajien Jumala on kuin joulupukki. Hän tuo lahjoja, jos on ollut kiltti. Mielestäni Jumala ei ole niin naurettavalla tasolla. Aiemmin oli pakko uskoa tietyllä tavalla, nyt saan jopa erehtyä.
 
Mihinkään uskonnolliseen yhteisöön Peltoniemi ei enää aio liittyä. Riittää, että on kuulunut kirkkoon ja Jehovan todistajiin.
 
– En usko, että Jumala on niin pikkumainen, että velvoittaisi kuulumaan johonkin järjestöön.

Menot