Kanta-Häme

Verensokerin voi mitata ilman verta

Kun Hämeenlinnan diabetesyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Koskinen kuuli ensimmäisen kerran Tampereen diabetesmessuilla uudesta verensokeria mittaavasta sensorista, hän innostui.

Ykköstyypin diabetesta elämänsä sairastanut Koskinen joutuu mittaamaan verensokeria kahdeksan kertaa päivässä ja piikittämään insuliinia seitsemän kertaa. Vuoden aikana diabeetikolle tulee pistoksia diabetesliiton arvion mukaan ainakin 6000.

Koskinen laskee pikaisesti, että hän on piikittänyt elämänsä aikana itseään 250 000 kertaa.

– Olisin halunnut ostaa heti mittarin. Suureksi yllätyksekseni sain kuulla, ettei sitä myydä Suomessa missään. Ainoa keino saada mittari on julkinen terveydenhuolto, Koskinen sanoo.

Vuosi sitten Suomeen saapunut FreeStyle Libre-seurantajärjestelmä on herättänyt suurta mielenkiintoa, mutta sen on saanut käyttöönsä vain pieni osa diabeetikoista. Kanta-Hämeen keskussairaalasta diabetes- ja endokrinologian poliklinikalta mittareita on myönnetty 50 ykköstyypin diabetesta sairastaville lapsille ja odottaville äideille.

Diabeteksen vastuulääkäri Leena Juurinen sanoo, että sensoreita myönnetään Kanta-Hämeessä myös esimerkiksi Riihimäen terveyskeskuksesta. Hämeenlinnan perusterveydenhoidosta niitä ei saa.

– Olemme todella tyytyväisiä mittariin. Se on mullistava keksintö, Juurinen huomauttaa.

– Heti kun mittari tuli markkinoille, ajattelimme, että voiko laitteen erinomaisuus olla totta. Annoimme mittarit heti raskaana oleville diabeetikoille.

Suomen diabetesliiton mukaan on väärin, ettei nykyaikainen lääketiede saavuta kaikkia diabeetikkoja.

– Suomen kunnissa on todella kirjavat kriteerit, kuka saa mittarin, kuka ei. Joissakin kunnissa mittarin saavat kaikki diabeetikot, kun sitten taas toisissa mittarin saaminen on mahdotonta, Diabetesliiton viestintäjohtaja Laura Manninen kertoo.

Kohua diabeteksen hoidossa herättänyt sensori on kaikkien aikojen ensimmäinen glukoosisensori, jota ei tarvitse kalibroida verensokeria mittaamalla.

Kahden euron kolikon kokoinen sensori asennetaan olkavarteen ja diabeetikko näkee lukijasta heti glukoosiarvonsa, viimeisen kahdeksan tunnin käyrän ja nuolen, joka osoittaa verensokerin suunnan.

Lukulaite maksaa noin 60 euroa ja kaksi viikkoa kestävä sensori 50 euroa. Sensorin vuosikustannukset ovat noin 1400 euroa. Esimerkiksi Hämeenlinnassa vuosikustannuksia pidetään kohtuuttoman korkeina. Käytännössä sensoreita saavat vain lapset ja hekin erikoissairaanhoidosta.

Ruotsissa sensoria käyttää 35 000 diabeetikkoa, ja heistä 2000 on ostanut sen omilla rahoillaan verkkokaupasta.

– Suomessa sensoria käyttää noin 6000 diabeetikkoa. Heistä osa on hankkinut sen tuttaviensa kautta Ruotsista verkkokaupasta, Manninen sanoo.

Diabetestä sairastaa tällä hetkellä yli puoli miljoonaa suomalaista. Heistä 50 000 on tyypin 1 diabeetikkoa, joiden haima ei tuota insuliinia ja he joutuvat piikittämään sitä.

Viestintäjohtaja Mannisen mielestä on vahinko, että diabeetikot ovat Suomessa eriarvoisessa asemassa. Etenkin pääkaupunkiseudulla on turha haaveilla sensorista.

– Tällä hetkellä sensorien saatavuus ja myöntökriteerit vaihtelevat suuresti paikkakunnittain. Kaikki kunnat eivät myönnä laitteita ollenkaan tai myöntävät niitä vain harvoille. Olen kokeillut sensoria itsekin, mutta en täyttänyt kriteereitä Manninen sanoo.

Diabetesliiton kannanotossa muistutetaan, että hyvin hoidettu diabetes on halvin diabetes. Diabeetikoille kehitellään koko ajan uusia apuvälineitä. Viimeksi uuden testin kehittämisestä ilmoitti Apple.

Tähän asti verensokeri on jouduttu mittaamaan vuosikymmenien ajan sormenpäistä, seuraavaksi kyseeseen voi tulla vaikka kyynelneste.

Päivän lehti

19.1.2020