Kanta-Häme

Vertaistukea koko sydämellä

Vuonna 1996 sydänsairaalle lueteltiin karuja lukuja. Sydänlihasrappeumaan sairastunut Anja Valta ei saanut tietoa sairaudestaan, joten hän alkoi etsiä tietoa verkosta.

Hän luki, että vuoden päästä 30 prosenttia sairastuneista on kuollut. Ja että viiden vuoden päästä 10 prosenttia on enää elossa.

Luvut eivät lannistaneet Valtaa. Hän on käynyt koko 20-vuotisen sairastamisensa ajan töissä ja harrastanut aktiivisesti lentopalloa.

Valtaa kismittää, että sydänsairaille kerrotaan nykyäänkin vastaavia kauhulukuja, vaikka lääketiede on kehittynyt 20 vuodessa huimasti. Monien korvissa sydänsairausdiagnoosi kuulostaa kuolemantuomiolta, sillä sydän ylläpitää elintoimintoja.

Koska Valta joutui aikanaan etsimään paljon tietoa sairaudesta, hän haluaa auttaa muita sairastuneita saamaan tietoa helpommin. Hän toimii vertaistukihenkilönä valtakunnallisesti, Hämeenlinnan seudulla ja mm. Tampereen yliopistollisen sairaalan Sydänsairaalassa.

Vertaistuen antaminen on henkisesti kuluttavaa. Valta kuitenkin kokee, että kyse ei ole pelkästään avun antamisesta. Kyse on vastavuoroisuudesta, sillä apua antamalla potilas pystyy sopeutumaan muuttuneeseen elämäänsä.

Vallalla on kymmenen vuoden kokemus vertaistuen antamisesta. Valta on työuransa aikana työskennellyt myös opinto-ohjaajana, mistä oli hyötyä tukityöhön lähtiessä.

Läsnäolo tilanteessa on tärkeää.

– Omalla olemuksellaan voi antaa sairastuneelle tulevaisuudenuskoa. Sydänsairas harvoin näyttää sairaalta, ja sairastunut jää helposti yksin.

Toisinaan Vallan kohdalle sattuu vertaistuettava, jonka kohtaaminen jää mietityttämään pitkäksi aikaa. Sellaiset potilaat muistuttavat Valtaa hänen elämäntilanteestaan 20 vuotta sitten.

– Silloin tuli mietittyä testamentin sanamuotoja. Vertaistuettavani saattaa käydä läpi hyvin samanlaisia ajatuksia.

Ajomatka Tampereelta takaisin Hämeenlinnaan on Vallalle sulatteluaikaa, jolloin hän ehtii käydä läpi vertaistuettavansa kertomaa. Kun aiheen käy läpi, se ei jää vaivaamaan omaa mieltä.

Vertaistuettavat antavat usein kiitosta tukihenkilölleen suoraan tai esimerkiksi sairaalan hoitajien välityksellä.

Vaikka sydänsairauksia osataankin nykyään hoitaa paremmin kuin koskaan, sairaus pistää elämänarvot uusiksi. Sairaus ei kosketa pelkästään potilasta, vaan myös potilaan lähipiiriä.

Sairastuminen pakottaa muuttamaan elämäntapoja: liikkumaan monipuolisesti sekä esimerkiksi karsimaan huonoja rasvoja ja suolaa ruokavaliosta. Potilaan läheistä saattaa ärsyttää esimerkiksi, jos sairastunut kielloista huolimatta levittää suolaista voita leivälleen. Vastaavasti sairastunut ei ehkä halua koko ajan puhua sairaudestaan läheisilleen, vaan vaikenee aiheesta.

Syntyy kierre, jossa sekä sairastunut että läheinen pohtivat, mitä toiselle voi sanoa ääneen.

Koska myös sydänsairaan läheiset joutuvat elämään sairauden kanssa, heille haluttiin perustaa oma vertaistukiryhmä. Hämeenlinnan seudun sydänyhdistys sai vastikään Sydänliitolta Kipinä-nimisen tunnustuksen sydänsairaiden läheisten vertaistukiryhmän perustamisesta.

Valta kokee vertaistukityön niin antoisaksi, että hän jää jo tänä vuonna pois Hämeen ammattikorkeakoulun kehittämispäällikön työstään. Jatkossa hän omistautuu vertaistukityölle sekä Hämeenlinnan seudun sydänyhdistyksen ja valtakunnallisen Sydänlihassairauksien potilasjärjestön Karpatiat ry:n puheenjohtajuuksille.

Valta koukistaa oikeaa kättään ja nostaa sen vasemmalle, sydämen päälle. Siellä on ollut iskevä tahdistin nyt viisi ja puoli vuotta.

– En ole pelännyt mahdollista sydämen vaihtoa, mutta nyt muutama tuntemani ihminen on ihan siinä vaihdon portilla.