Kanta-Häme

Vesi on talojen vihollinen

Talosta on pidettävä huolta kuten autosta – kumpaakin on huollettava säännöllisesti ja osia on vaihdettava, sanoo Raksystems Anticimex -kiinteistönhuoltoyhtiön rakennuttamis- ja valvontaosaston päällikkö, DI Tuomas Venermo.

Kuluvan vuoden kaltaisina alituisen sateen aikoina ajankohtaisinta on pitää sadevedet pois rakenteista ja perustuksista.

– Taloa ympäröivät salaojat pitäisi tv-kuvata ja painehuuhdella 5-10 vuoden välein. Salaojat ovat hyvin pitkäikäisiä, jos ne on rakennettu huolellisesti eikä esimerkiksi savi- tai hiesumaaperän routiminen pääse rikkomaan niitä, hän kertoo.

Salaojia korjattaessa on tärkeätä asentaa sokkelia vasten vettä eristävä patolevy.

Toinen ääripää on sora- tai hiekkamäelle rakennettu talo, joka voi pärjätä kokonaan ilman salaojia.

– Jos talo on pysynyt kunnossa 50 vuotta ilman salaojia, niitä ei kannata ruveta tekemään. Väärin tehty salaojitus voi tuhota koko rakennuksen.

Talon salaojiin ei koskaan pidä johtaa sulamis- ja kattovesiä. Muuten perustuksia kuivattamaan tarkoitetusta salaojajärjestelmästä tulee kastelujärjestelmä.

Maa kallelleen talosta poispäin

Uutta rakennettaessa ja paikoissa, missä korjaaminen on mahdollista, maanpinta pitää kallistaa ulospäin talosta vähintään kolmen metrin matkalla niin, että laskua on vähintään 15 senttiä. Kallistuksesta sulamis- ja sadevedet pitää johtaa joko maahan upotettujen sadevesikaivojen ja -viemäreiden avulla purkupaikkaan tai ojittamalla ojiin.

– Alavilla mailla johtaminen voi olla tosi hankalaa. Silloin ainoa keino on rakentaa pumppaamo. Se ei sinänsä ole kovin hankala tai kallis ratkaisu, mutta vaatii jatkuvaa huoltoa. Pumppujen on oltava aina toiminnassa, Tuomas Venermo sanoo.

Katolle satavat vedet pitää johtaa räystäskourujen ja syöksytorvien avulla omiin viemäreihinsä tai kouruihin ja kyllin kauas rakennuksesta.

– Sade- ja sulamiesvesien purkupaikan pitää olla sellainen, että vesi virtaa sinne hyvin eikä purkuputki koskaan tukkeudu savesta tai jäädy. Riittävä kallistus hoitaa virtaamisen ja rinnepaikoilla purku tai johtaminen kunnan sadevesiviemäriin on helppoa. Alavilla paikoilla tarvitaan kyllin laajoja imeytyskenttiä tai pumppaamoja ja ojitusta.

Yläpohjan tuuletuksen pitää toimia

Kattojen kuntoa pitää Venermon mukaan tarkkailla säännöllisesti.

– Jokainen läpivienti on riskipaikka, samoin sellaiset katot, joille lumi pääsee nietostumaan.

Hänen mukaansa virheellisillä remonteilla on pilattu monien pientalojen yläpohjien tuuletus ja saatu aikaan kosteusongelmia. Kysymys on yleisimmin siitä, että matalat lapetilat on otettu asuinkäyttöön eikä ilma pääse kiertämään yläpohjassa ja katon rakenteissa niin kuin pitäisi.

Kerrostaloissa yläpohjan liian huono tuuletus on yleinen ongelma, kun taloyhtiö nuukailee lämmön kanssa. Energiaa säästettäessä aiheutetaan kehnon tuuletuksen avulla kosteusvaurioita.

Myös yläpohjan lämmöneristys on usein niin huono, että katon keskiosa pysyy lumen alla sulana ja räystäille sekä katon pinnoitteen alapinnalle räystäiden lähelle muodostuu jäätä. Alapinnan jää tukkii vähänkin ilmankierron ja yläpinnan jääpaakut saavat varomattomat lumenpudottajat rikkomaan katon. Katon jää myös repii peltikattojen saumoja auki aiheuttaen vuotoja.

Seinävuotoja korkeissa kerrostaloissa

Pientaloissa ulkoseinien vuodot eivät ole kovin yleisiä, sillä tuulen paine ei yleensä puske vettä seinän sisään. Myös räystäät ovat kyllin leveitä suojaamaan seiniä. Silti pientalojenkin ikkunanpieliä, venttiilien ympäryksiä ja muita saumoja on syytä tarkkailla vuotojen varalta.

Tuomas Venermon mukaan pahimpia seinävuotoja on korkeissa merenrantojen ja muiden tuulisten paikkojen kerrostaloissa.

– Kun esimerkiksi elementtien saumoissa havaitaan paljain silmin halkeamia, vettä on mennyt seinien sisään ja jopa asuntoihin jo vuosia. Ongelmat ovat pahimpia seinän yläosassa, jonne ei näe.

Vanhat konstit yleensä parhaita

Hänen mukaansa kosteuden kuivaaminen on vielä kohtuuhintaista, mutta jos mikrobikasvusto on päässyt vauhtiin rakenteissa, laskua kertyy. Ainoa keino on avata seinä ulko- tai sisäpuolelta, desinfioida ja uusia rakenteita ja korjata kaikki ennalleen.

Paljon fiksumpaa olisi teettää kuntoarvioita kyllin usein ja uskoa, kun asiantuntijat sanovat, että niin ja niin monen vuoden sisällä on tehtävä esimerkiksi elementtien saumaus uudelleen.

– Etenkin korjausrakentaminen on rönsyilevä ala, kun töitä ei aina tehdä hyväksi koetellulla tavalla, vaan joku keksii jotakin uutta ja joku toinen jotakin muuta, eikä rakennusvalvonta kenties ole mukana lainkaan. Monet vanhat konstit ovat parhaita, kun pyritään talojen pitkäikäisyyteen ja turvallisuuteen, Tuomas Venermo painottaa. (HäSa)