Kanta-Häme

Vesipelastuskoiraharrastusta rajoittaa sopivien rantojen puute

Vesipelastuskoiraharrastukseen olisi halukkaita tulijoita, mutta harrastusta rajoittaa sopivien harjoituspaikkojen puute. Hämeenlinnan yhdistyksessä oli viime vuonna jäseniä 36.
 
– Kun aloitimme toiminnan vuosituhannen vaihteessa, jäseniä oli tusinan verran. Halukkaita tulijoita olisi enemmän kuin seura voi ottaa vastaan, mutta pyrimme ottamaan vuosittain mukaan muutaman uuden harrastajan. Harjoituspaikaksi ei sovellu mikä tahansa ranta, vaan rantaan on johdettava autolla ajettava tie ja kääntöpaikka tien päässä. Harjoituksiin ei voi ottaa seitsemän koiraa enempää, jotta kaikkien treenauttamiseen riittää kunnolla aikaa, sanoo Hämeenlinnan Vesipelastuskoirayhdistyksen sihteeri Lea Haanpää.
 
Vesipelastus on ns. rodunomainen newfoundlandinkoirilla ja landseereilla, joten muun rotuiset koirat joutuvat aloittamaan virallisen kilpailu-uransa suorittamalla hyväksytysti soveltuvuuskokeen, jota koira saa yrittää vain kahdesti.
 
Ei vielä tositilanteissa
 
Koulutettuja vesipelastuskoiria ei ole tositilanteissa koskaan käytetty. Vesipelastus on aikoinaan kehitetty palvelemaan kalastajien ja muiden vesillä liikkujien tarpeita. Tuolloin koirat toimivat kalastajien apuna, auttaen esimerkiksi verkkojen noudossa ja tarvittaessa vedenvaraan joutuneen henkilön paikallistamisessa sekä pelastamisessa.
 
Suomessa vesipelastuskoirien hyötykäyttö on nykypäivänä olematonta, mutta oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleva koulutettu vesipelastuskoira voi pelastaa veden varaan joutuneen hengen, noutaa ajelehtivan veneen, viedä hinausköyden aironsa hukanneelle tai tankkinsa tyhjentäneelle veneilijälle karikkoisessakin vesistössä, minne isommalla pelastuskalustolla ei ole menemistä. 
 
Vapaaehtoiselle pelastuspalvelulle vesipelastuskoirasta voi olla hyötyä, jos koira saadaan riittävän ajoissa esimerkiksi hukkuvan avuksi.  
 
– Jos uimari väsyy tai saa sairaskohtauksen, koulutettu vesipelastuskoira pystyy ottamaan tämän kädestä otteen ja hinaamaan uupuneen rantaa tai viemään hänelle vaikkapa pelastusrenkaan.
Tehtävään koulutettu koira on nopeampi kuin pintapelastaja. 
 
Sopii kaikenrotuisille koirille
 
Vesipelastus soveltuu harrastuksena lähes kaiken rotuisille koirille. 
 
– Oikeastaan ainoa kriteeri on, että koira pitää uimisesta ja on ohjaajansa hallinnassa. Jonkin verran kokorajoituksia koiralle aiheuttavat veneen haku ja uhrin pelastus, joten jonkinlaisena painon alarajana voitaneen pitää noin 20 kiloa.
 
Painoa tärkeämpiä ominaisuuksia ovat kuitenkin taistelutahto, rohkeus ja sisukkuus. Vesipelastusta harrastetaan nykyisin yhä enemmän perinteisillä palveluskoiraroduilla, suursnautserit ja belgianpaimenkoira malinoisit ovat noutajien ohella kokeisiin osallistumistilastojen kärjessä.

Päivän lehti

20.1.2020