Kanta-Häme

Vesipossu ja taidelintu muuttavat Liettuaan

Hämeenlinna

Etelä-Amerikassa elävä capybara. Maailman suurin jyrsijä.

”Jättimarsu” ei kuulosta järin kiehtovalta aiheelta, mutta Poltinahon Taidekasarmilla syntynyt vesisikaveistos näyttää sympaattiselta kaverilta. Varsinkin, kun sen selässä istuu piskuinen lintu.

– Se on taidelintu, sanoo kuvanveistäjä Jari Männistö ja silittää hellästi siivekkään päätä.

HÄMEENLINNALAISTAITEILIJA tunnetaan erityisesti koivuklapeista rakennetuista teoksista, mutta Männistö on tehnyt paljon myös julkista taidetta. Keskimäärin yhden työn vuodessa.

Pitkän listan tuoreimman tilauksen, vesisian tarina juontaa Männistön vuosi sitten Berliinissä pitämään yksityisnäyttelyyn.

– Sen jälkeen sain yhteydenoton Liettuasta. Minulta pyydettiin Xavier Bonnevoyn muistolle omistettua suihkulähdettä.

Vesihuolto oli ranskalaisprofessori Bonnevoylle sydämen asia. Siksi vesisika, joka on Männistön mukaan luonnossa lempeä johtaja. Sen läheisyydessä muut eläimet viihtyvät.

VIIME KESÄN kuvanveistäjä vietti Mielagenain kylässä. Tilaajan toive oli, että suihkulähde rakennetaan luonnonkivistä, ilman sementtisaumauksia.

– Kolme kuukautta hakkasin siellä kiveä. Keskimäärin 6 000 vasaraniskua päivässä, ja se vasara painaa 2,5 kiloa. Ei tarvinnut käydä salilla sen jälkeen, nauraa Männistö.

Nyt suihkulähteen kivipaadet on vuorattu kuparialtaalla ja se odottaa keskuskappalettaan, vielä aluskiven saavaa capybaraa. Teoksen julkistamistilaisuus on noin kuukauden päästä.

– Paliesiuksen linna-alue on EU-rahoituksella entisöity julkinen paikka. Tosi mahtava. Jos joku on menossa Liettuaan, suosittelen!

JULKISTEN TAIDETEOSTEN tekeminen poikkeaa jo lähtökohtaisesti oman taiteen tekemisestä, mutta Jari Männistölle valmiiksi annetut raamit ovat vain lähtöpiste.

– Kehykset voivat tuntua aluksi aika tiukoilta, mutta yleensä ne höllentyvät ja höllentyvät. Kun tilaajan ja taiteilijan välille on syntynyt luottamus, ei taiteilijan ehdotuksia enää yleensä kyseenalaisteta.

MÄNNISTÖ SANOO, ettei ole vielä itse siinä tilanteessa, että voisi poimia rusinat tilaustöiden pullasta, mutta kalenteriin on kertynyt mukavasti merkintöjä lähitulevaisuudelle. Hän uskoo, että kyvyllä heittäytyä tilanteisiin on osuutta uran etenemiseen.

– Olen ehkä syntynyt osittain onnellisten tähtien alla, mutta on mukana määrätietoisuuttakin.

Toinen vuodentakaisen Berliinin näyttelyn poikima projekti suuntautuu Saksaan. Männistö sai kutsun viedä töitään esille Ehrenburgin linnaan.

– Se on aito 1100-luvun ritarilinna, missä Grimmin veljekset ovat kirjoitelleet tarinoitaan. Kai näissä minun hullutuksissa joku juju on, kun pääsen ensimmäisenä veistäjänä pitämään sinne näyttelyä.

TOISTAISEKSI SUURIMMAN julkisen työnsä Männistö on tehnyt Yhdysvalloissa. Syksyllä 2013 julkistettiin New Hampshiren Newportissa veistoskokonaisuus, joka on omistettu toimittaja-kirjailija Sarah Josepha Halelle.

– Yhdysvalloissa ei ajateltu, että se oli pelkästään muistomerkki tälle tunnetulle naiselle, vaan että se paransi kaupungin imagoa. Se on vetänyt ihmisiä kaupunkiin ja samalla tuonut sinne rahaa.

– Suomessa ei osata vielä ajatella tällä tavalla. Ajatusmaailmaa pitäisi vähän muuttaa. Prosenttitaidekin on tietyllä lailla pakkopullaa.

MÄNNISTÖ aktivoituu seuraavan kerran Yhdysvalloissa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuonna. Kuvanveistäjä on saanut vihiä, että hänen Floridan-näyttelynsä avajaisiin osallistuisi itse tasavallan presidentti. Omaa osallistumistaan hän sen sijaan empii.

– En oikein tykkää lentämisestä, kuiskaa Männistö.