Kanta-Häme

Vetten päällä vauhdilla

Tavoite: hiukset eivät kastu.

Se tarkoittaa sitä, että kertaakaan ei saisi kaatua oikein kunnolla.

Nyt ollaan kokeilemassa kaapelivesilautailua Vikmaninlahdella Hämeenlinnassa.

Hämeensaareen Citymarketin taakse on noussut pieni vesiurheilukeskus kahden kaapelin väliin. Rannassa on kaksi konttia. Toisessa on ”konttori” ja jäätelötarjoilua, toisessa pukuhuoneet ja vuokravälineet.

Vesilautailussa lähtö tapahtuu samalla tavalla vedestä kuin vesihiihdossakin. Vedessä ollaan sammakkoasennossa, ja kädet kannattaisi pitää vartalon sivuilla kiinni.

– Nousu vedestä on huomattavasti helpompaa kuin veneen vetämänä. Tässä kaapeli vetää ylöspäin, kun taas veneestä suoraan eteenpäin, sanoo yrittäjä Teemu Jokiniemi.

Lähdössä lauta pitää olla poikittain. Kun pääsee pinnalle, lauta käännetään menosuuntaan.

Kahden kaapelin väli on noin 200 metriä. Veden päällä lautaillaan noin 30 kilometrin tuntinopeudella. Molemmissa päissä on poijut, jotka kertovat, että on aika kääntyä.

Uho jää sikseen, kun yrittäjäpari Teemu Jokiniemi ja Jaana Strandman kertaa, kuinka käännökseen kaapelin toisessa päässä kannattaa tulla. Paino taakse, lauta pitää ohjata ihan kunnolla sivuun, ja kun vauhti alkaa hidastua, painoa vain enemmän taakse, ja sitten paino taas varpaille. Kuulemma käännöksessä pitäisi olla kuin moukarin heittäjän moukari.

Aloittelijan lauta jalkaan ja menoksi. Siinä on pohjassa pienet kiinteät evät, jotta se antaa paremmin sivuttaispitoa.

Jaana Strandman muistuttaa, että peppua ei kannata pitää pitkällä. Siihen kuulemma sortuu moni aloittelija. Kroppa pitäisi suoristaa mahdollisimman nopeasti. Kädet kannattaa pitää noustessa vartalon vieressä.

Kaapeli alkaa vetää. Pääsen ylös, mutta sitten tapahtuu jotain, ja molskahdan veteen. Laudan kanssa on hankala toimia vedessä ja kääntää se oikeaan asentoon.

Kapulasta kiinni ja uusi yritys. Tasaisella menee hyvin. Ei tunnu kovin vaikealta. Keltaisella poijulla pitäisi kääntää oikealle ja tehdä käännös. Kaapelin vauhti tarkoituksella hiljenee, mutta laudassa pitäisi pitää vauhtia. Sen vuoksi ajetaan sivuun.

Ensimmäisellä kierroksella en aja lautaa riittävän sivuun, ja vauhdin hiljetessä lauta alkaa upota. Siinä unohtuvat painonsiirrot ja muut. Uppoan.

Uutta yritystä kehiin, mutta nyt takaisinpäin, kohti Hämeensaarta. Nyt tarkoitus olisi kääntyä lähtöpaikalla ja jatkaa suorilta matkaa. Mutka menee taas pieleen ja uppoan.

– Paino kunnolla taakse, ja vedä käsillä kaapelia kireämmälle, huutelee lajin Euroopan mestari Harri Huikuri rannalta ohjeita.

Uusi yritys. Kolmen kierroksen aikana vajoan aina juuri käännöksessä. Muuten meno tuntuu hyvältä, ja lautailuasento on oikea. Suoralla pätkällä uskaltaa jo kokeilla vähän mutkittelua, mutta mustan putken päälle tai hyppyriin meno ei houkuttele – vielä.

Rankinta on, kun pitää uida lauta jalassa kaatumisen jälkeen. Pitää päästä kaapelin luo ja saada itsensä oikeaan lähtöasentoon.

Kolmen kierroksen ja varmaankin kuuden tai seitsemän kaatumisen jälkeen, on pakko pitää tauko. Kädet tärisevät ja vettäkin tuntuu olevan joka paikassa.

Haave olisi päästä koko kierros kaatumatta, mutta neljännelläkään kierroksella ei onnistu. Käännös jää pienestä kiinni.

Viidennelle kierrokselle vaihdan sukset jalkaan. Josko niillä käännös onnistuisi, mutta ei. Taas uidaan.

Mitä vesilautailuun tarvitaan?

Pakollisia varusteita ovat kelluntaliivit, kypärä ja uimataito. Märkäpuku kuuluu vuokraushintaan, samoin kelluntaliivit, kypärä ja lauta.

– Lisäksi kaikesta lautailu-, tasapaino- ja vartalonhallinnasta on hyötyä, Jokiniemi vinkkaa.

Lajin veteraanien Euroopan mestari, oittilainen Harri Huikuri sanoo, että laji ei hänen mielestään ole yhtä vaativa kuin lumilautailuhypyt. Moni pääsee temppujen makuun jo muutaman kerran jälkeen, jos on jotakin lautailutaustaa.

Teemu Jokiniemen mielestä lajin koukuttavuus piilee siinä, että lajissa kehittyy nopeasti ja onnistumisen kokemuksia tulee koko ajan. Uutta harjoiteltavaa löytyy myös taitotason mukaan jatkuvasti.

Uskottavaa. Kyllähän se jää kaivelemaan, ettei kierrosta päässyt kaatumatta läpi. Tänä kesänä se pitää vielä saavuttaa.

Tavoitteen asettelu meni pieleen. Hiukset valuvat vettä ja kädet vapisevat. Seuraavana päivänäkin kaapelivesilautailu muistuttaa. Käsivarret huutavat hoosiannaa. (HäSa)

4 porkkanaa

Päivän lehti

29.3.2020