Kanta-Häme

Vierailevan tähden laulu tarttui valasjoukkoon - kuuntele!

Valaiden laulu hurmaa, hämmästyttää ja huvittaakin. Kun kullakin populaatiolla on omat laulunsa, väärään joukkoon eksyvä ”kohubasso” voi aiheuttaa hämminkiä. Tutkija Outi Tervo on analysoinut grönlanninvalaiden repertuaaria 15 vuotta.

Salaperäistä ja selittämätöntä. Mystistä, myyttistä ja romanttistakin.

Valaiden laulu koskettaa ihmismielen hämärillä rajamailla häilyviä tunteita. Se kulkee ikään kuin toisessa maailmassa ja syvyydessä. Siihen kätkeytyy samaa ikiaikaista tuntemattomuuden taikaa kuin ulkoavaruuden säteilyyn tai maapallon natinaan akselinsa ympärillä.

– Ymmärrän tuollaiset tunteet ja käsitykset, tutkija ja biologi Outi Tervo vastaa puhelimeen Tanskasta.

Tervo tietää valaiden oudosta laulusta todennäköisesti enemmän kuin kukaan muu suomalainen. Hän on tutkinut aihetta Grönlannin luonnonvarainstituutissa 15 vuotta.

– Aina ja edelleen sitä itsekin hurmaantuu ja hämmästyy, miten jokin laji on voinut kehittää tuollaisen tavan kommunikoida. Valaiden laulu on monipuolisempaa ja hienovireisempää kuin me ihmiset voimme koskaan ymmärtää.

Jotakin ihmiset sentään ymmärtävät. Vaikka tietämyksessä ja tutkimuksissa on valtameren kokoisia aukkoja, Tervo ja hänen kollegansa ovat kyenneet esimerkiksi analysoimaan laulujen rakenteita ja variaatioita. Niihin liittyy hämmästyttäviä ominaisuuksia.

Valaita on kahta alalahkoa. On kaloja syöviä hammasvalaita ja planktonilla sekä pikkukalalla eläviä hetulavalaita.

Vain hetulavalaat laulavat. Niitä on 11 lajia, joista viiden tiedetään laulavan. Outi Tervon tutkima grönlanninvalas on yksi niistä. Hänen mukaansa se on äänillä viestittämisen kakkonen heti ryhävalaan jälkeen.

– Laulu on vaikuttavaa ja moniulotteista eikä lainkaan satunnaista. Siinä toistuu stereotyyppinen kaava, esimerkiksi abcd, abcd, abcd, tutkija kertoo.

– Sitten on yksinkertaisempia kaavoja. Sinivalailla sellainen saattaa olla vaikkapa vain ab, ab, ab. Niillä kaava myös säilyy samana vuodesta toiseen.

Ryhävalaiden ja grönlanninvalaiden repertuaari on laajempi ja elävämpi. Grönlanninvalailla voi olla kaksi tai kolme laulua, jotka muuttuvat vuosittain. 

Sitten on poikkeuksia. Tervo kertoo, että Huippuvuorten vesillä uivasta grönlanninvalaiden populaatiosta on tehty havaintoja jopa yli kymmenen laulun esittämisestä saman kauden aikana.

– Yleensä grönlanninvalaiden ohjelmistossa on kuitenkin yksi dominoiva teema ja sen rinnalla yksi tai kaksi harvinaisempaa äänisarjaa. Ne sitten muuttuvat vuosittain.

– Ryhävalaat taas täydentävät vanhoja lauluja uusilla teemoilla ja fraaseilla niin, että jos vertaa tämänhetkistä laulua kymmenen vuoden takaiseen nauhoitukseen, niistä voi erottaa pienen pätkän samaa laulua.

Miksi valaat laulavat?

Outi Tervon mukaan kaikki eläinten laulaminen liittyy parinvalintaan. Muitakin tarkoituksia voi olla, mutta kun lintu tai valas pistää lauluksi, lisääntymisvietti on ykkösmotiivi. Viestin sisältö voi olla esimerkiksi ”olen valmis parittelemaan” tai ”minä olen mahtava kumppani”.

Ainakaan grönlanninvalaiden joukossa ei ole varmaa, laulavatko vain urokset. Sitäkään ei tiedetä, laulavatko urokset naaraille vai lähinnä toisilleen. Jälkimmäisessä tapauksessa ne saattavat ääntelyn avulla määritellä joukolle jonkinlaisen ranking-listan naaraiden lähestymistä varten.

– Olettamuksia on erilaisia, Tervo muistuttaa.

– Tietyssä populaatiossa kaikki yksilöt joka tapauksessa laulavat samoja ”biisejä”, mutta populaatioiden välillä on suuriakin eroja. Niitä voi verrata kielen murre-eroihin.

Vuosituhannen vaihteessa tehty tutkimus paljasti hauskan esimerkin.

Australian ryhävalaat ovat jakaantuneet Itä-Australian ja Länsi-Australian populaatioihin, ja itäisen populaation yksi yksilö eksyi väärään porukkaan. Se jatkoi siellä laulamista omalla murteellaan, joka tietenkin kuulosti kantajoukosta oudolta, mutta yllättäen suhtautuminen ei ollutkaan torjuvaa.

– Siitähän tuli hitti, Outi Tervo nauraa.

– Tyyli alkoi levitä siellä. Uutuus kiehtoi laulajia.

Outi Tervo on kotoisin Suonenjoelta Pohjois-Savosta. Hän on nyt 37-vuotias ja asuu tanskalaisen biologimiehensä ja puolitoistavuotiaan Otso-poikansa kanssa pikkukaupungissa 60 kilometrin päässä Kööpenhaminasta.

Suonenjoen ja Tanskan välillä ehti tapahtua paljon. Jo nuorena muun muassa linnuista ja niiden laulusta kiinnostunut savolaistyttö pääsi lukion jälkeen Joensuun yliopistoon biologiaa opiskelemaan.

Siellä eläinten akustinen kommunikaatio säilyi kiinnostuksen kohteena.

– Se avasi tavallaan kokonaan uuden maailman, me ihmiset kun olemme niin visuaalisia, Tervo selittää.

Hän teki opiskeluaikana kenttätöitä tutkimalla saimaannorppia Saimaalla ja maitovalaita Vienanmerellä. Siellä vahvistui halu työskennellä jossain vaiheessa pohjoisilla alueilla.

Asiat alkoivat loksahdella paikoilleen osin sattumalta. Vuonna 2001 Tervo pääsi yliopistovaihtoon Tanskan Odenseen ja sieltä edelleen graduntekoon Grönlantiin. Vuonna 2005 hän jäi Grönlantiin asumaan, sillä tutkimustyötä oli muuten hankalaa ellei mahdotonta tehdä. Väitöskirjatutkimuksen myötä pesti vain lujittui. Tervosta tuli Diskolahden alueella toimivan yliopistollisen tutkimusyksikön johtaja.

Tohtoriksi Tervo väitteli Kööpenhaminan yliopistossa vuonna 2011. Kaksi vuotta myöhemmin hän asettui taas Tanskaan, mutta jatkaa edelleen grönlanninvalaiden tutkimista. Hänen työnsä on hänen harrastuksensa ja päinvastoin.

Kenttätyö Grönlannissa oli kaikin tavoin erittäin haastavaa – mutta myös mahtavaa.

Eläimistä saatiin paikallisten metsästäjien avustuksella kudosnäytteitä ja niihin laitettiin satelliittilähettimiä sekä akustisia lähettimiä, mutta alussa työ oli lähinnä passiivista monitorointia.

Se tarkoitti hydrofonin eli vedenalaisen mikrofonin laskemista veteen. Sitten vain kuunneltiin ja kuvailtiin: millainen äänten repertuaari oli ja miten se vaihteli.

– Diskolahti on tässä suhteessa loistava paikka. Valaat tulevat sinne tammikuussa ja lähtevät vasta keväällä toukokuun tienoilla, Outi Tervo kertoo.

– Talviset olosuhteet ovat kuitenkin ankarat. Meillä homman nimi oli ”kaira, koirareki ja kaakaota mukaan ja merelle”. Oli jäätä, kylmyyttä ja pimeyttä. Sitä kuuli, että tuolla alla se jokin puhaltaa, mutta meni aikaa ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa näkemään.

Vähitellen kohtaamisia alkoi kertyä. Keväisin eläimistä näkyi muutakin kuin mustaa selkää ja puhallusaukko jäiden keskellä. Pyrstöjä nousi korkealle vedenpinnan yläpuolelle.

– Ne ovat helliä jättiläisiä. Suurin osa niistä puuhaa omiaan, mutta jotkut ovat uteliaita. Joskus voi nähdä silmän, katsoa valasta silmästä silmään. Sellaiset ovat hienoja hetkiä.

Eteen tuli myös hurjia hetkiä. Tutkijoiden 4,5-metrinen vene heilui lastun lailla, kun pisimmillään lähes 20-metrisiä eläimiä lipui viereen tekemään tuttavuutta.

– Joskus tosiaan kolisi, kun pyrstö osui veneeseen.

– Kerran ympärillämme pyöri yli kymmenen valasta. Niillä oli jokin sosiaalinen homma menossa, ja me keikuimme siinä keskellä. Vähän piti miettiä, miten peruutamme tästä kunnialla pois niin, ettei meidän potkurimme telo valaita eivätkä valaat meitä.

Nyt Tervo on mukana myös Itä-Grönlannissa meneillään olevassa sarvivalastutkimuksessa. Aiheena on melun vaikutus valaiden käyttäytymiseen.

Tutkijan mukaan on selvää, että ihmisen aiheuttamat äänet karkottavat eläimiä niiden luonnollisilta elinalueilta ja vaikuttavat vedenalaiseen kommunikointiin.

Lisääntyneen melun vaikutuksista valaiden ääntelyyn on saatu tietoa tutkimalla muun muassa Skotlannin vesillä räjähdysmäisesti lisääntynyttä valasturismia sekä kasvavaa satamaliikennettä Bostonin vilkkaan sataman edustalla Yhdysvalloissa.

– Miekkavalaat kommunikoivat nyt Skotlannissa aikaisempaa pidemmillä vihellyksillä, ja mustavalaat huutavat Bostonissa entistä kovempaa, Tervo kertoo.

Yleinen kehitys ei ole kuitenkaan ollut pelkästään negatiivista. Tervon mukaan esimerkiksi sinivalaiden ja ryhävalaiden kannat ovat toipuneet erittäin hyvin, kun metsästys saatiin kuriin.

– Sama pätee grönlanninvalaisiin, jotka tapettiin 1800-luvulla melkein sukupuuttoon. Nimenomaan isoilla valailla menee nyt hyvin. Asenteet niitä kohtaan ovat positiivisia.

 – Pienempien valaiden asiat ovat huonommin, etenkin sellaisten, jotka elävät rantojen sekä ihmisten lähellä. Esimerkiksi Meksikon vesillä elävä pyöriäinen vaquita on erittäin uhattu.

Myös ilmastonmuutos vaikuttaa. Kun napajäätiköt hupenevat, uusia alueita vapautuu ihmisten käyttöön.

– Jos ajatellaan vaikkapa grönlanninvalaita, niillä on ollut kovin vähän aikaa sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.

Grönlanninvalas laulaa poliisiauton sireenin äänellä:

 

Päivän lehti

27.10.2020

Fingerpori

comic