Viha-rakkaussuhde heinäseipäisiin purkautuu Jari Janssonin taiteeseen – Näyttely ensi kertaa Hämeenlinnassa

Taitelija Jari Janssonin viha-rakkaussuhde heinäseipäisiin ja tunteiden tulkitseminen niistä maalattujen taulujen kautta juontaa lapsuuteen.

– Olin kasvattilapsi maalaistalon perheessä, jolla oli kolme lehmää. Minun piti tehdä heinähommat kasvatti-isäni kanssa, koska olin ainut lapsi. Se oli niin pirullista hommaa kuin olla ja voi! Inhosin sitä yli kaiken! Jansson vuodattaa.

– Tein kaikkeni, että saisin pinnattua, ja joskus jopa onnistuinkin, hän lisää.

Katsojat voivat samastua tunnetilaan

Nyt menestynyt taitelija ja runoilija on tuonut taidettaan ensimmäistä kertaa näyttelyyn Hämeenlinnaan Galleria-kehystämö Raamidaameihin.

Vaikka Jansson tunnetaan myös herkistä, meditatiivisista ja sumuisista maisemistaan, esillä on nimenomaan heinäseivästeoksia, kaikkiaan 18.

– Työt seikkailevat rakkauden ja kuoleman välillä. Rakastuneet ihmiset menettävät maan jalkojen alta ja lentelevät pilvissä. Ketään ei voi töistä tunnistaa, koska heinäseipäillä ei ole kasvoja eikä vartaloita.

– Tunnetila on helppo kuvata heinäseipään kautta, ja jokainen, joka on tunteen kokenut, huomaa, että tuossa olenkin minä, Jansson innostuu selittämään heinäseivästaidettaan.

Mies ja tarinat

Jari Janssonilla on kerrottavana tosielämän tarina myös sumuisten maisemateostensa takaa. Tarina liittyy kalareissuun ystävän kanssa.

Yhtäkkiä viidessä sekunnissa merellä oli noussut sankka sumu, eikä kaksikolla ollut kompassia, jolla suunnistaa. Janssonin vaimo oli raskaana, ja oli olemassa ennenaikaisen synnytyksen vaara.

– Minulle tuli veneessä pakokauhu, jos jotain sattuukin. Kaksi tuntia meni sumussa, eikä vaimolleni onneksi ollut käynyt mitään.

– Meni muutama kuukausi, ja sumu rupesi kiinnostamaan minua taiteilijana. Se lähti siis vahingossa tietynlaisesta vaaran ja uhan tunteesta. Sumu on salaperäinen, herkkä ja samalla vaarallinen, Jansson selittää.

Bo Aurén innoitti

Taiteilijapolkunsa Jari Jansson on aloittanut jo 12-vuotiaana.

Hän pääsi töihin sanomalehti Keski-Pohjanmaahan Kokkolaan. Esimiehenä hänellä oli Bo Aurén, joka teki työpaikallaan Kaustisten musiikkijuhlien julistetta.

– Näin sen ja totesin, että tuo on hienoa, tuota minä haluan tehdä! Siitä se lähti. Äiti osti minulle värit joululahjaksi ja rupesin maalaamaan. Jäin koukkuun, eikä maalaaminen ole lähtenyt sen jälkeen minusta mihinkään.

Jansson piti ensimmäisen näyttelynsä 17-vuotiaana. Läpi nuoruuden hän teki myös lavastuksia, mainoksia ja julisteita ja tienasi jo parikymppisenä kohtuuhyvin.

Samanikäisenä hänellä todettiin vakava sairaus, ja hänet operoitiin 23-vuotiaana vatsasta ”lukemattomia kertoja”.

– Maalaaminen ja kirjoittaminen olivat minulle terapiaa. Sain purkaa omia tunteitani luovuutena ulos ilman aggressiota.

Tyyli muuttunut sitten nuoruusajan

Janssonin nuoruusajan työt olivat jotain ihan toista kuin tämän päivän teokset.

– Ne olivat hyvin voimakkaita ja värikkäitä, käsittelivät ihmisiä ja olivat aika uskonnollisia. Ihmiset suhtautuivat niihin hyvin kaksijakoisesti: jotkut pitivät kovasti, ja toiset sanoivat, että eivät näitä piruja seinilleen laittaisi, Jansson muistelee.

Työt herättivät kovasti huomiota, jopa niin paljon, että edesmennyt muusikko Edward Vesala osti Janssonilta työn Leo Records -levymerkkinsä alla levyttäneen Juhani Aaltosen levyn kanteen.

Tyyli muuttui vuosien varrella. Iso muutos Jari Janssonin perheen elämässä oli, kun he ostivat vanhan kiinteistön Raahen Piehingistä.

Sinne he remontoivat paitsi kodin myös 17 huoneen gallerian, jota taidepiireissä on Janssonin mukaan pidetty yhtenä Pohjois-Suomen hienoimmista gallerioista.

– Pidin galleriaa yli 30 vuotta, mutta nyt olen supistanut toimintaa. Kesäisin on näyttely. Nautin maalaamisesta niin paljon, että olen ryhtynyt sanomaan muille asioille ei.

Runot syntyivät maalausten rinnalle

Maalaamisen rinnalla Jari Jansson on tehnyt myös runoja. Niidenkin synnylle on oma tarinansa.

Janssonin ystävä sai sukellettuaan neliraajahalvauksen. Ystävä oli sanellut runojaan hoitajille, ja Jansson auttoi häntä työstämään niitä aina kirjaksi asti. Ystävä kuoli, mutta Jansson päätti jatkaa runoilua.

– Ajattelin, että teen yhden kirjan, johon tulee minun maalauksiani ja runojani, mutta eihän se siihen jäänyt. Jäin runojen kirjoittamisen vangiksi. Se on kyllä henkisesti niin raskasta, että en yhtään ihmettele, että kirjailijat ja runoilijat menevät sekaisin.

– Joskus runojen kirjoittaminen ja maalaaminen menevät minulla päällekkäin. Kun oikein hyvä inspiraatio iskee molemmissa, onhan se kerta kaikkiaan hienoa juhlaa! Jari Jansson innostuu. _HÄSA

Jari Janssonin taidenäyttely ”Sadot, sarat” Galleria-kehystämö Raamidaameissa (Viipurintie 4, Hämeenlinna) 1.2.–29.2. Avoinna ma–pe klo 11–17 ja la klo 10–14.