Kanta-Häme

Viikon Puheenaihe: Rakentamisessa on mätää niin teoriassa kuin käytännössä

 

Heinäkuussa astuivat voimaan jälleen uudet, entistä tiukemmat rakentamisen energiamääräykset. Monien asiantuntijoiden mielestä Suomi on menossa todella riskialttiilla tahdilla kohti tuntematonta. Kosteus- ja homevaurioisilta taloilta ei todennäköisesti tulla välttymään tulevaisuudessakaan.
 
– Taustalla on tämä kuuluisa mallioppilassyndrooma. Esimerkiksi norjalaiset halusivat lisäaikaa vuoteen 2023 asti nollaenergiatasoon pääsemisessä, mutta Suomi ilmoitti, että 2017 riittää hyvin.
 
– Perusteluna käytettiin sitä, että halutaan juhlistaa tasavuotena vuoden 1917 tapahtumia! hämmästelee Hämeen ammattikorkeakoulun rakennustekniikan lehtori, diplomi-insinööri Tapio Korkeamäki.
 
Hän ei sinänsä vastusta nollaenergiataloja, mutta peräänkuuluttaa riittävää tutkimustietoa.
 
– Yksi merkittävä ongelma on, että eristepaksuuden kasvaessa talven aikana rakenteisiin kulkeutunut kosteus ei kuiva niin nopeasti kuin vähemmän eristetyissä rakenteissa. Ennen muutaman aurinkoisen kevätpäivän lämpöshokki riitti kuivattamaan ohuen seinärakenteen sisältäkin, jos ja kun sinne oli kosteutta päässyt.
 
– Nyt eristettä on 300 milliä tai jopa enemmänkin, ja kun rakenne on pidempään kostea, niin myös pöpöjen itämiselle on otolliset olosuhteet riittävän kauan, Korkeamäki vääntää rautalangasta.  
 
Suomessa uusien rakentamismääräysten alalla vaikuttaa kaksi koulukuntaa, jotka ovat erimielisiä keskenään.
 
– Ministeriötä lähellä Helsingissä olevat VTT:n asiantuntijat esittivät merkittäviä tiukennuksia energiamääräyksiin. Joukko Tampereen teknillisen yliopiston rakennusfysiikan professoreita esitti 90-sivuisen vastineen, jossa listattiin mahdollisia ja todennäköisiä ongelmia, joita uusien määräysten mukaisissa rakenteissa voisi esiintyä.
 
Sitkeitä, vääriä uskomuksia
 
Korkeamäki itse työstää lisensiaatin työtä rakennusfysiikasta.
 
– Fakta on, että tutkittua tietoa ei aina ole riittävästi liittyen nyt käytettäviin menetelmiin ja materiaaleihin.
 
Hän ei kuitenkaan lähde ylistämään myöskään menneitä aikoja, jolloin talot olivat puuta ja rakentajat rautaa.
 
– Rakentamisessa on tehty virheitä aina. Alalla on kokeneillakin ammattilaisilla paljon uskomuksia, joista osa on vääriä.
 
– Vaikkapa tasakattoisia rakennuksia on yleisesti pidetty kauhean ongelmallisina, mutta totuus ei ole niin yksinkertainen. Oikealla tavalla toteutettu tasakatto on osoittautunut varsin toimivaksi, kunhan tuuletus ja kaadot ovat kunnossa.
 
Uudisrakentamisen osalta ongelmat Korkeamäen mukaan liittyvät tutkimuksen puutteen lisäksi käytännön rakentajien osaamiseen.
 
– Rakennusfysiikkaa on todenteolla alettu opettaa esimerkiksi Hamkissa vasta vuonna 1994. Sitä ennen ilmiöitä ei käyty lävitse kuin ohimennen.
 
– Suunnittelijat ja työnjohto pääsääntöisesti jo ymmärtävät keskeiset periaatteet, mutta alle puolet niistä, jotka todellisuudessa tekevät taloja, on saanut rakennusfysiikan koulutusta, lehtori toteaa.
 
Valvonnan rooli korostuu, mutta se jää monista syistä jopa aiempaa puutteellisemmaksi.
 
– En ole perussuomalainen poliittiselta kannaltani, mutta kun rakennustyömailla yhä useammin äidinkieli on eesti tai joku muu kuin avainasemassa olevalla rakennusmestarilla, niin kommunikaatio on puutteellista ja vahinkoja syntyy.
 
Elementit sateessa
 
Rakennustyömailla ongelmia aiheuttavat myös kiire ja suunnitteluvaiheen jälkeen harkitsematta tehdyt kustannussäästöt.
 
– Kun säästöjä haetaan ja kevennetään suunnitelmia, yhtäkkiä huomataan, että käy kuten esimerkiksi Joensuu Areenalla. Lopputulos on selkeästi riskialttiimpi kuin alkuperäinen suunnitelma, useiden suurten urheiluhallien rakentamisessa mukana ollut Korkeamäki toteaa.
 
Käsittämättömänä hän pitää sitä, kuinka usein rakennusvaiheessa materiaaleja pidetään sateessa kastumassa ilman kunnollista suojaamista.
 
– Siinä on alalla paljon tekemistä edelleen. Toinen ongelma erityisesti betonirakenteiden osalta on se, että ne pinnoitetaan tiukasta aikataulusta johtuen liian aikaisin, vaikka riski tiedostettaisiinkin.
Sisäisiä villapaitoja
 
Työmailla tehtävät virheet käytännön rakentamisessa kertautuvat tiiviiden nollaenergiatalojen rakentamisessa.
 
– Jos höyry- tai ilmasulkuihin tulee reikiä tai liitokset tehdään huolimattomasti, pääsee sisäilmassa oleva vesihöyry tunkeutumaan rakenteiden sisälle.
 
Korjausrakentamisessa taas olennaista on ymmärtää, mihin kohtaan lisäeristyksen yhteydessä ilma- tai höyrysulku tulee laittaa.
 
– Tyypillinen virhe on ollut, että tee-se-itsemies haluaa tehdä vanhasta rintamamiestalosta todella hyvän ja nykyaikaisen, Korkeamäki aloittaa.
 
– Rintamamiestaloa on pidetty todella toimintavarmana ratkaisuna, mutta osin se perustui siihen, menneinä aikoina sisäilman kosteuslisä ulkoilmaan nähden oli vähäinen. Näin ulkovaipan läpi kulkeutui hyvin vähän kosteutta. Useimmat rakenteet toimivat hyvin sillä lailla.
 
Rintamamiestalojen ratkaisut eivät kuitenkaan palvele tämän päivän elämistä, kun sisällä halutaan olla lämpimässä ja lutataan vedellä ihan toiseen malliin kuin ennen.
 
– Sitten remontissa sisäpuolelle koolataan sata milliä, laitetaan villa ja kipsilevy ikään kuin sisäiseksi villapaidaksi. Kun vesihöyry pyrkii sisältä ulos talviaikaan ja heittämällä läpäisee eristeet, niin ensimmäinen tiivis pinta, johon vesi tiivistyy on seinän vanha pinkopahvi. Ongelma on valmis.
 
– Aivan liian moni ei hiffaa tätä, vaikka periaatteessa kyse on itsestäänselvyyksistä rakennusfysiikan kannalta. Höyrysulun pitäisi aina olla lähellä lämmintä pintaa, Korkeamäki selittää.
 
Vastakkaisia trendejä
 
Nykyiset rakentamistrendit ovat tavallaan myös päinvastaisia. Vastakkain ovat tiiveys ja hengittävyys.
 
– Jotkut ihmiset vierastavat muovia rakenteissa. Kuitenkin halutaan hyvin eristävä ja hengittävä rakenne samaan aikaan, Korkeamäki toteaa.
 
Se ei ole helppo yhtälö ja seurauksena on helposti katastrofi.
 
Mutta jos ei osata rakentaa kunnolla, niin usein ongelmana on myös osaamattomuus asumisessa.
 
– Ilmanvaihdossa säästetään aivan turhaan ja pyykkejä kuivataan asuinhuoneissa. Joskus pääsee näkemään, kuinka vesi tiivistyy ikkunoiden sisäpintaan muulloinkin kuin talviaikana, Korkeamäki puistelee päätään.
 
Usein sanotaan, että kosteus- ja homevauriot ovat ongelma vain Tanskan salmien yläpuolella. Asiantuntija tyrmää uskomuksen.
 
– Niistä ei vain välitetä, esimerkiksi Britanniassa. Kun kävimme tutustumassa Swanseassa opiskelijoiden asumisoloihin, oli helppo todeta, että täällä olisimme syytteessä, jos ihmisiä pidettäisiin vastaavissa oloissa.
 
– Toisaalta vaikkapa Dubaissa päiväkotilapsilla ja koululaisilla on todettu paljon hengitystieoireita, Korkeamäki kertoo.
 
Siellä on päinvastaisista olosuhteista johtuen samanlaisia sisäilmaongelmia kuin täällä. Lämpimästä ulkoilmasta tuleva vesihöyry tiivistyy rakenteiden sisään ja aiheuttaa homeongelmia.
 

Rintamamiestalon fysiikasta pitää olla ”järjettömän kiinnostunut”

 
Kukkakaupassa työskentelevä Jaana Kallio päätti lähteä lähes päättymättömän tuntuiseen urakkaan, kun osti huonokuntoisen rintamamiestalon Sairiosta puolisonsa kanssa.
 
Kallio teetti taloon kuntotarkastuksen ennen kauppoja ja oli tietoinen monista ensimmäisessä peruskorjauksessa tehdyistä munauksista, kuten muovimatolla vuoratun kellarin ongelmista ja lateksimaalilla pilatusta ulkolaudoituksesta. Silti yllätyksiä on riittänyt peruskorjausprojektin edetessä.
 
– Vanha katto oli vuotanut, mutta uusi katto oli asennettu korjaamatta vuotovaurioita. Kantava rakenne oli osittain umpimätä.
 
– Projektimme tarkoituksena on repiä kaikki 1970-luvun paskat pois ja peruskorjata talo nykyisillä mukavuuksilla varustetuksi, mutta silti hengittäväksi, nainen linjaa.
 
Kyse ei ole ihan yksinkertaisesta jutusta maallikolle. Kallio on viettänyt jo kuukausi- ja vuositolkulla valtavan määrän vapaa-aikaansa etsien tietoa oikeanlaisista menetelmistä ja rintamamiestalon rakennusfysiikasta. Nenä ruudussa tai kirjassa tulee kulumaan jatkossakin aikaa, sillä hän arvioi projektin kestoksi jopa viisi vuotta.
 
– Kirjastosta löytyy yllättävän vähän aiheesta, eikä muutenkaan tutkimustietoa aiheesta ainakaan liikaa ole. Paras tietolähde on Rintamamiestalo.fi-nettisivusto, Kallio kertoo.
 
– Sieltä saa hirveästi hyvää tietoa ja pääsee hakemaan asiantuntijoilta vahvistusta omille näkemyksilleen, mutta onhan tämä aivan loputon suo.
 
Miten talo toimii?
 
Kallion mukaan vanhaa taloa itse remontoivan on tärkeintä ensin muodostaa käsitys talon toimintaperiaatteesta, jotta osaa tehdä omia ratkaisuja.
 
– Jos haluaa historiaa kunnioittaa, pitää olla ihan järjettömän kiinnostunut, nainen painottaa.
 
–  Silloin saa nukuttua yönsäkin rauhassa, kun tietää mitä tekee ja miten kosteus liikkuu eri rakenteissa.
 
Hänellä on kaksi syytä, miksi ei teetä peruskorjausta ammattilaisilla kuin pakollisin osin.
 
– Toinen on rahan puute, korjaamme taloa sitä mukaa kuin talous sallii, nainen naurahtaa.
 
–  Mutta totta on, että lähes kaikki rakennusfirmat tekevät samalla periaatteella uusia taloja kuin korjaavat vanhoja. Se on heille helpompaa ja halvempaa niin, mutta materiaalien pitäisi tällaisissa kohteissa olla aina vanhaan sopivia ja hengittäviä.
 
Kalliolla on myös ripaus idealismia mukana.
 
– Olisi hienoa, että sodanjälkeisen jälleenrakentamisen ajan talot edes jollain tavalla säilyisivät.
Nykymenolla niin ei tule käymään kuin pienin osin.

 

Päivän lehti

21.1.2020