Kanta-Häme

Viikon puheenaihe: Ryhmyrit jakaisivat niukkuudesta kouluille ja terveydenhuoltoon

 

Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston ryhmänjohtajat vastasivat vaalien alla kolmeen kysymykseen:
Miten palvelut tulisi Hämeenlinnassa jatkossa järjestää? Mihin peruspalveluihin pitäisi sijoittaa? Mistä voidaan höylätä?
 
 
Sari Rautio (kok.)
– Palvelu- ja hankintastrategia on hyvä, se täytyy tietenkin uuden valtuuston päivittää. Monituottajamallissa olemme aika paljon edellä monta muuta kaupunkia, ja siitä saamme olla ylpeitä. Tilaajatuottajamallissa on tietysti viilattavaa, mikään ei ole ikinä valmis. Sen avulla on päästy kiinni kustannuskehitykseen. Nyt pystymme vertailemaan ja perustelemaan, milloin on oikeasti järkevää tehdä itse.
– Satsauksia tarvitaan ensisijaisesti lapsiin ja nuoriin. Nuorisotakuun toteutuminen on peruspalvelua, nuoren elämän tukemista. Perusopetusta on kehitettävä edelleen. Ryhmäkoot olemme saaneet hallintaan tällä valtuustokaudella. Myös päivähoitoa on kehitettävä.
– Kyllä sieltä tehoja vielä irti saadaan. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka vanhustenhuollon rakenneuudistus. Uskon, että kun saadaan kotipalvelu toimimaan hyvin ja ikäihmisten kuntouttuva työote, tarvitaan silloin vähemmän raskasta hoitoa. Tärkeintä on, että terveydenhuollon kokonaisuus saadaan ratkaistua. Siihen tosin eivät Hämeenlinnan pelimerkit yksin riitä.
 
Johannes Koskinen (sd.)
– Palveluista pääosa järjestetään kaupungin omina peruspalveluina. Palvelu- ja hankintastrategia tulee varmasti uusittavaksi, siellä sitä voi vielä selventää. Tällä kaudella on ollut aika riitaisaa, kun oikealla on ollut vahvoja pyrkimyksiä lisätä ulkoistamista ja me olemme pitäneet sitä vain täydentävänä vaihtoehtona. Tärkeintä on saada koko kaupungin organisaatio pelaamaan paremmin ja parantaa tuottavuutta omassa tuotannossa.
– Perusterveydenhuoltoa pitää saada parannettua. Hämeenlinnassa hammashuollossa ja kouluterveydenhuollossa on kehittämistä. Terveyshyötymallia pitää toteuttaa voimaperäisemmin, jotta jonot saadaan purettua ja lyhenemään terveyskeskuksissa. Vaikka suunta onkin kohti kotihoitoa, pitää vanhustenhuollossa olla hoivapaikkoja riittävästi, vanhuksia ei voi asettaa turvattomaan asemaan. Myös intervallipaikkoja pitää olla riittävästi.
– Kaikilla lohkoilla täytyy tarkastella, että tehdään oikeita asioita ja viisaalla tavalla. Elinkeinojen kehittämisen puolella tarvitaan aktiivisuutta, mutta myös tarkkuutta siinä, että millaisilla ehdoilla sopimuksia ja investointeja tehdään.
 
Hannu Kärpänen (kesk.)
– Palvelut järjestetään varmaankin monituottajamallia käyttäen, mutta toivottavasti yhä enemmän omana tuotantona. Vanhustenhoito tulee varmasti palautumaan valtakunnallisestikin osittain kuntien omille harteille. Myös liiallinen yhtiöittäminen saattaa olla harhaa, että sen kautta saataisiin edullisuuksia aikaiseksi.
– Peruspalveluissa ykkösaiheena on nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisy, vaikka kaikkea eivät kunnat voi yksin ratkaista. Jotain välineitä pitäisi löytää, jotta pudonneet saataisiin muukaan yhteiskuntaan. Näissä olosuhteissa satsaus olisi sekin, että saisimme pidettyä esimerkiksi koulupalvelut näin hyvänä kuin mitä ne nyt ovat.
– Niin sanottuja viisaita päätöksiä pitäisi tehdä ja hölmöjä välttää. Esimerkiksi, kun päätettiin lukio- ja ammattikoulutuksen yhdistämisestä, niin päätöksen yhteydessä ikään kuin hyväksyimme sen, että järjestäminen tulee kaupungille noin 100 000 euroa kalliimmaksi vuosittain, koska kaupunki sai enemmän valtionosuutta kuin mitä se käytti toisen asteen koulutuksen järjestämiseen. Kaupungin omat ratkaisut ovat johtaneet siihen, että omien palveluiden hinnat ovat nousseet emmekä ole enää kilpailukykyisiä, vaan joudumme ulkoistamaan palveluita.
 
Ritva Oinonen (vas.)
– Palvelut tulee järjestää kunnallisesti tuotettuina, peruspalvelut erityisesti. Hankinnoissa voi olla pieniä eriä, jotka voidaan ostaa ulkoisilta tuottajilta, mutta pääsääntöisesti peruspalvelut ostetaan omalta palvelutuotannolta.
– Selkeitä ongelmia on ollut ikäihmisten palveluissa, perusterveydenhuolto on ontunut monelta osin – kanavamallin toivon tuovan siihen helpotusta. Lastensuojelussa, erityisesti avohuollon palveluissa on jatkuvasti ongelmia, erikoissairaanhoito on ollut alibudjetoitu. Ihan hetki sitten uutisoitiin, että meidän lapset saavat noin puoli vuotta vähemmän opetusta peruskoulussa kuin naapurikunnassa. Se on selkeä imago- ja kilpailutekijä. Myös luokkien ryhmäkokoihin kaivattaisiin kohennusta. Kehittämiskohteita on paljon ja rahaa rajallisesti, siksi raha täytyy nyt kohdentaa oikein.
– Säästökohteet ovat selkeästi ylisuurissa investoinneissa. Peruspalvelutuotannossa on supistettu ja höylätty jo niin, että ihmisten tarpeet ylittävät palvelutarjonnan. Tämä rupeaa syömään omaa imagoamme. Emme saa uusia veronmaksajia, jos ei perusinfra ole kunnossa. Yksityistämisellä ei ole valtakunnallisestikaan saavutettu säästöjä – ei kunnissa eikä asiakastasollakaan.
 
Martti Töttölä (vihr.)
– Ainakin valtuustoryhmämme haluaa jatkaa tilaajatuottajamallin (tiltu) kehittämistä. En näe vaihtoehtona sitä, että vaihtaisimme tässä vaiheessa järjestelmää. Suuri ongelma on se, että tekninen puoli on jäänyt hoitamatta ja on nyt tavallaan neljä vuotta jäljessä. Terveyden- ja toimintakyvyn- sekä ikäihmistenlautakunnassa taas on pystytty tuotteistamaan ja hinnoittelemaan palvelut.
– Yhdyskuntalautakunnan alainen osasto pitäisi saada kuntoon, se on eniten sekaisin tässä kaupungissa. Investointiosastolla pitäisi pystyä löytämään pitkän tähtäimen suunnittelua. Kaikki vihreät haluaisivat varmasti saada kaupunginarkkitehdin takaisin – tai ainakin jonkun, joka ottaisi kaupungin hanskaansa. Nyt kaupunkia kehitetään blokkeina, kokonaisnäkemys puuttuu.
– Mistäänhän ei saa säästää tänä päivänä. Minun mielestäni enemmän pitäisi vielä tutkia vaihtoehtoja, että mitä voidaan tehdä yksityisten kanssa, kunnallisesti ja mitä voidaan tehdä kolmannen sektorin kanssa. Ja kun tehdään esimerkiksi kolmannen sektorin kanssa, pitäisi löytää mittarit toiminnan tuottavuudelle.
 
Antero Niemelä (ps.)
– Peruspalveluiden täytyy perustua kaupungin omaan palveluntuotantoon. Huippuja tasaamaan tarvitaan ulkopuolisia palveluntuottajia. Ajatellaan nyt vaikka terveydenhuoltoa ja vanhustenhuoltoa, niin palvelut tulevat huomattavasti kalliimmiksi isojen, ylikansallisten yritysten kautta tuotettuina kuin kaupungin oma tuotanto.
– Koulupuoli on todella tärkeä, luokkakokoja ei saisi enää kasvattaa. Vanhustenhoito pitäisi myös saada kuntoon. Koulutuksesta, terveyspalveluista ja vanhustenhuollosta on säästetty jo liikaa. Kun rahaa ei ole kaikkeen, täytyisi rahan kohdentamiseen keskittyä enemmän. Lähipalvelut oltava kyläkeskuksissa kaikkien saatavilla.
– Toimintoja täytyy tarkastella siitä näkökulmasta, että missä on vuotokohtia ja toisaalta, missä säästöt ovat menneet jo yli niin, että tilanne haittaa toimintoja. Monesti säästöissä on jo menty liian pitkälle. Tilaajatuottajamallin purkaminen määrätyiltä osilta toisi varmasti säästöjä, esimerkiksi opetuspalveluihin ei tilaajatuottajamallia.
 
Teija Arvidsson (kd.)
– Lähtökohta on, että palvelut tuotetaan itse – varsinkin koulu- ja terveyspalveluissa. Missä on oikeaa kilpailua, voidaan ostopalveluita käyttää. Parhaimpana esimerkkinä toimii ehkä jokin vanhusten kotipalvelu, jossa toimii paljon pieniä yrityksiä. Tilaajatuottajamalli kaipaa viilausta ja tarkistamisia: missä se lisää byrokratiaa ja missä se toimii. Koko systeemiä en olisi valmis heittämään romukoppaan, mutta esimerkiksi koulupuolella se ei ole tarpeellinen.
– Me haluamme, että eurot sijoitetaan nimenomaan peruspalveluihin. Vahvistusta kaipaa ainakin perusterveydenhuolto. Jos se ei toimi hyvin, ollaan ihan suossa, kun ihmiset ohjautuvat erikoissairaanhoitoon. Lapset ja nuoret sekä erityisesti nuorisotakuun toteutuminen Hämeenlinnassa on tärkeää.
– Täytyyhän niitä säästökohteitakin olla – tosin jokaisella sektorilla täytyisi entistä tarkemmin katsoa, miten ne rahat käytetään. Pienistäkin asioita voidaan saada säästöjä. Karsia täytyy turhasta ylellisyydestä – edustuksesta ja matkoista. Kilpailutusta täytyy parantaa. Kaupunki investoi meidän näkökulmasta aika paljon sellaisiinkin kohteisiin, jotka eivät ole välttämättömiä.