Kanta-Häme

Viikon Puheenaihe: Turenki, tuo musiikkiteollisuuden Mekka

 

Niin epätodelliselta kuin se kuulostaakin, seudulle on muutaman vuoden sisällä puolivahingossa muodostunut monipuolinen soitinvalmistuksen ja musiikkialan keskittymä, jonka keskuspaikka on Turenki. Maailmalla kylä tunnetaan jo kitaroistaan, vahvistimistaan ja pedaaleistaan, vaikka paikkakuntalaiset eivät välttämättä ole huomanneet juuri mitään.
 
– Täällä on Suomen suurin sähkökitaran valmistaja Ruokangas, Itse olemme suurin kitaravahvistimien ja pedaalien valmistaja ja Hämeenlinnassa sijaitsee suurin rumpujenvalmistaja Kumu. Lisäksi Tervakoskella tehdään Aurora- ja Hämeenlinnassa Finlandia-kitaroita, luettelee Mad Professor Amps and Pedals Oy:n toimitusjohtaja Harri Koski.
 
Mad Professor ja Ruokangas ovat alan piireissä globaalisti jo todella tunnettuja ja palkittuja brändejä. Tuotteet tunnetaan nimenomaan huippulaadusta ja käsityöstä. Molemmat yhtiöt mainostavat valmistavansa maailman parhaita tuotteita alallaan, eikä se ole pelkkää sanahelinää.
 
– Kyllä minä katson, että olemme kasvuyritys. Liikevaihto ylittää nyt miljoonan euron rajan ja vienti vetää 30–40 prosentin vuosittaisella kasvuvauhdilla. Tuotteista Suomeen jää vain kaksi prosenttia, loput menevät maailmalle. Erityisesti Kaukoitä kasvattaa osuuttaan, Koski kuvailee.
 
Mad Professor solmi hiljan sopimuksen maailman suurimman soitinmyymäläketjun Guitar Centren kanssa, jolla on USA:ssa 230 myymälää.
 
– Teemme heille oman nimikkopedaalin. Kun sopimusta tarjottiin, ei tullut siinä vaiheessa mieleen sanoa, että ei me voida, kun olemme vain tälläinen pieni paja…, Koski nauraa.
 
Pääoma netissä
 
Mad Professorilla ei ole mitään kasvua vastaan, mutta tärkeintä on laatu ja brändin vaaliminen.
 
– Se on meidän tärkein omaisuutemme, joten pitää edetä rauhallisesti. Yhden vahvistimen tekoon menee käsityönä pari viikkoa, mutta pedaaleita pystymme toki tuottamaan enemmänkin, Koski kertoo.
 
Vuosi sitten kitaratehtaansa Hyvinkäältä Harvialan kartanon vanhaan autotalliin siirtänyt Juha Ruokangas vaalii niin ikään laatua ja käsityötä, liioittelematta jopa aivan mielettömällä pieteetillä.
 
–  Arvokkain pääomamme löytyy Googlesta. Kaikki palaute tuotteistamme on siellä ylistävää ja positiivista.
 
– Koko yhtiön perusidea on se, että tehdään duuni niin hyvin, ettei tarvitse jälkeenpäin selitellä, Ruokangas paaluttaa.
 
Ruokankaan kitarat ovat käsityötä ja yhden henkilön tekemiä alusta loppuun. Brändiä määrittävänä pääraaka-aineena kitaroissa käytetään suomalaista loimukoivua, jonka Ruokangas käy itse etsimässä pystymetsistä luottosahureidensa kanssa.
 
– Loimukoivu on puun harvinainen geneettinen virhe. Lämpökäsittelyineen ja varastointeineen yhteen kitarankanteen riittävän lankun prosessointi kestää jopa 6–7 vuotta. Lopputuloksena syntyvä lankku pelkästään on parhaimmillaan 2000 euron arvoinen pala puuta, omistaja kertoo.
 
Asiakkaat ovat valmiita maksamaan siitä ja odottamaan omaa uniikkia kitaraansa yli puoli vuotta tilauksesta. Harvialasta maailmalle lähtee vuosittain neljän soitinrakentajan käsistä vain reilut satakunta kitaraa, mutta parhaimmillaan hinnat ovat kymmeniätuhansia euroja kappaleelta. Jokaisen soittimen valmistus ja tarina dokumentoidaan kuvin ja todistuksin.
 
Mini-Fiskars?
 
Sekä Mad Professorin että Ruokankaan Turenkiin tuleminen on puoliksi sattumaa.
 
– Minut tänne toi vaimon työ, mutta aika nopeasti huomasin, että tämä on täydellinen paikka, Harri Koski kertoo.
 
Yhtiöillä on keskenään sidos jo vuosien takaa, kun Koski ja Juha Ruokangas ovat kiertäneet yhteisillä osastoilla maailman musiikkimessuja.
 
– Tiesin, että Juhalla on vaikeuksia tilojen kanssa Hyvinkäällä ja vinkkasin hänelle Harvialan kartanosta, jossa olin itse aiemmin ollut vuokralla, Koski muistelee.
 
Ruokangas on äärimmäisen tyytyväinen tuotantotiloihinsa, joita autotalli kuvaa erittäin huonosti. Historiallisessa tiilirakennuksessa on aikoinaan säilytetty Rosenlewien Rolls Royceja ja palvelusväki on asunut siinä.
 
– Näen tässä paikassa todellista potentiaalia jonkinlaiseksi mini-Fiskarsiksi, johon voisi sijoittua vaikka äänitysstudioita, käsityöläisiä ja vaikka mitä. Seudulla olisi potentiaalia kehittyä luovien ihmisten laaksoksi ruuhka-Suomen keskellä, Ruokangas visioi.
 
Hän on ollut yhteyksissä ajatuksistaan myös Janakkalan kunnan päättäjiin.
 
– Meidät on otettu tänne hienosti vastaan, kiitos ja kumarrus siitä, mutta kunnallispolitiikka on jotain, mitä en vain pysty ymmärtämään. On käsittämätöntä, että pienimpienkin asioiden päättämisessä voi mennä niin kauan. Pyöritellään, pyöritellään ja aina on mentävä vaikeimman kautta, Ruokangas pyörittelee päätään.
 
Erilaistu tai kuole!
 
Myös Harri Koski näkee luovissa aloissa paljon potentiaalia. Hän on mukana myös levy-yhtiö Turenki Recordsissa säveltäjä-tuottaja Topi Salmen kanssa, joka on yhdessä Kosken ja Ruokankaan kanssa järjestämässä soitin- ja musiikkimessuja kylälle. Turenki Tonefest järjestettiin viime syksynä ensimmäisen kerran ja se oli välittömästi jymymenestys. Väkeä tulvi ympäri Suomea Turengin Asemalle.
 
– Seudulle olisi vetoa enemmänkin soitinvalmistuksessa, kun pää on auki, Koski näkee.
 
Ikaalisissa jo 1980-luvulla aloitettu koulutus on luonut hyvän pohjan Suomeen. Luovuutta ja ideoita riittää, mutta luovuus pitäisi saada paremmin jalostettua konkretiaksi ja liiketoiminnaksi.
Juha Ruokangas on viimeisen 15 vuoden aikana ollut mukana todennäköisesti kaikissa julkisen vallan alan kehittämishankkeissa. Niistä hänellä ei ole kuin huonoa kerrottavaa.
 
– Kritisoin niitä varauksetta. Ne vain ovat olleet niin paskoja ne projektit. Kun yritys muutamaan sellaiseen osallistuu, niin kynnys lähteä uudestaan nousee kerta kerralta, toteaa myös Suomen Soitinrakentajien Kilta ry:n puheenjohtajana toimiva mies.
 
– Niin paljon olisi tekemistä tutkimuksen puolella esimerkiksi materiaalien käsittelyssä, mutta näissä Sitran ja muiden jutuissa ainoa hyötyjä on ollut konsulttiyhtiö, joka kuittaa kymmenien tuhansien palkkiot kirjoittamalla paperin asioista, jotka tekijät ovat heille itse kertoneet.
 
Alan tulevaisuuden Ruokangas näkee ”kehittäjistä” huolimatta kirkkaana.
 
– Spesiaaliosaaminen, sen osalta Suomessa on paljon tarjottavaa. Meillä on oikea mielenlaatu high end -tuotteiden valmistukseen.
 
– Homman nimi on joka tapauksessa erilaistu tai kuole. (HäSa)
 

Luova ala porskuttaa, vaikka hankeväsymys vaivaa

Kehittämiskeskus Oy Hämeen yrityspalvelujohtaja Ari Räsänen myöntää, että systemaattinen luovien alojen kehittäminen uupuu seudulta, vaikka potentiaali tiedostetaankin.
 
– Luova ala porskuttaa. Se on ainoita toimialoja, jotka meillä on plussalla.
 
–  Instituutioita puuttuu, vaikka koulutuksellisesti on kyllä menty eteenpäin. Useimmiten luovat alat kehittyvät tuttavien ja sukulaisten kautta, Räsänen toteaa.
 
Kaikenlaista on kyllä yritetty vuosien varrella Kehken ja muiden toimijoiden kautta. Parhaillaan päällä on esimerkiksi Luova tila -hanke, jonka kautta Wetterhoffille yritetään muodostaa elinvoimaista yhteisöä.
 
– Myös Iittalaan kaavaillaan merkittäviä asioita. Eräänlaista rock-klusteria mietitään Kantolaan mahdollisesti rakentuvan tapahtumapuiston yhteyteen. Meillä on ohjelma- ja turvallisuuspalveluita, jotka ovat isoja Suomen mittakaavassa, kuten Local Crew.
 
– Olemme järjestäneet myös luovien alojen yrittäjille rahoitusklinikoita ja Uusyrityskeskus on tehnyt hyvää työtä. Mutta ehkä tuki- ja kehitystyö on vähän ympäripyöreää. Kyse ei ole mistään normaalista insinöörityöstä, kun puhutaan luovuuden valjastamisesta, Räsänen muotoilee.
 
Utopia ristipölytyksestä
 
Hämeen taidetoimikunnan taiteen ja kulttuurin tuottamisen läänintaitelija Anna Vesén on viimeiset kuusi vuotta pyrkinyt valjastamaan maakunnan luovuutta konkretiaksi. Vaikka toimikausi loppui heinäkuuhun, Vesén jatkaa Arthub-hankkeessa suunnittelijana.
 
Läänintaiteilijan toimenkuvaan on kuulunut yksittäisten toimijoiden ja yhteisöjen sparraaminen, innostaminen, ideoiminen ja neuvominen byrokratian kanssa. Hän myöntää suoraan, että hankeväsymys vaivaa vähän kaikkia alalla. Vesén on itse istunut kuuden vuoden aikana noin sadassa luovan alan seminaarissa.
 
– Ymmärrän yrittäjiä suurella sydämellä. Nyt systeemi toimii siten, että yrittäjän täytyy kehittää toimintaa, joka sopii kunkin hankkeen raamiin.
 
– Etsitään sopivia yrittäjiä hankkeisiin, kun pitäisi toimia juuri toisinpäin ja löytää rahoitusta yrittäjien yksilöllisiin tarpeisiin. Esimerkiksi Kanadassa osataan jo toimia niin.
 
Vesén kuitenkin näkee, että pikkuhiljaa Suomessa ja EU:ssakin mennään oikeaan suuntaan.
 
– Mutta kyllä byrokratia on aivan liian raskasta. Nyt on ideoitu siemenrahaa ja toimintatonneja luovan alan yrityksille, mutta vähän räpeltämistä se on vielä ollut.
 
Vesénin mukaan myös isompien toimijoiden keskinäistä verkottumista ja vienninedistämistä pitäisi tehdä.
 
– Utopia, jota haluaisin toteuttaa, on myös se, että luovien alojen tekijöitä ja perinteistä teollisuutta pitäisi ristipölyttää.
 
– Jokainen kuitenkin ymmärtää, että bulkkia tuottamalla ei Suomella tai Hämeenlinnan seudulla ole tulevaisuudessa mitään jakoa. 

 

Päivän lehti

27.1.2020