Kanta-Häme

Viimeinen jättää portin auki

Suomenkasarmeilla vihmoo vettä. Vartiomies kysyy asiaa ja pyytää todistamaan henkilöllisyyden. Portista ei ole menemistä ennen kuin Länsi-Suomen sotilasläänin tiedottaja Kirsi Lehto on tullut kuittaamaan vieraat.
 
Sotilasalueelle ei astella noin vain – ei, vaikka kasarmialue sijaitsikin aivan keskustan kyljessä. Nyt suuntana on Turuntien varrella sijaitseva ja 1910-luvulla rakennettu miehistörakennus. Siellä on vielä joulukuun ajan Länsi-Suomen sotilasläänin esikunta.
 
Sotilasläänin esikuntapäällikkö, eversti Jukka Oravan työhuoneessa olisi tilaa vaikka kuinka monelle työpöydälle. Tilaa tässä huoneessa on joskus tarvittukin, sillä esikuntapäällikön työhuone on entinen miehistön vessa.
 
Sanojensa vakuudeksi Orava esittelee ennen muutostöitä otettua valokuvaa. Nuhraantuneet seinät ja vieri vieressä keskellä lattiaa olevat lavuaarit.
 
Tauluksi kehystetystä kuvasta katsoo Neuvostoliitto, ei 1980-luvun Hämeenlinna, vaikka eversti näin väittää.
 
Eversti Jukka Oravalle Suomenkasarmien alue on tuttuakin tutumpi. Täällä hän suoritti varusmiesaikansa vuosina 1981–1982. Varusmiesajan majoitustilat näkyvät nykyisen työhuoneen ikkunasta.
 
– Harva tietää, mistä nimi Suomenkasarmi tulee. Vaikka venäläiset rakensivat kasarmit, ne rakennettiin nimenomaan suomalaiselle sotaväelle, hän selittää.
 
Kasarmialue on seissyt paikoillaan 130 vuotta. Tokikaan se ei ole pysynyt muuttumattomana, vaan rakennuksia on hävinnyt, noussut ja niitä on vuosien varrella myös remontoitu. Myös toiminta on muuttunut melkoisesti tarkkampujapataljoonan päivistä.
 
Vuodenvaihteessa kaikki muuttuu täysin. Kasarmialue jää paikoilleen, mutta se tyhjenee sotilaista ja puolustusvoimien palveluksessa olevista siviileistä.
 
Kaupunki on ryhtynyt laatimaan kortteliin asemakaavaa. Luonnoksen mukaan korttelin eteläreunaan voitaisiin sovitella neljä uutta pienkerrostaloa. Kasarmialueen vanhoja rakennuksia puolestaan suunnitellaan peruskorjauksen jälkeen asuinkäyttöön. Alueelle on kaavoitettu myös liike- ja toimistotilaa.
 
Sotilaiden lähtö tietää myös sitä, että ennen niin suljettuna pidetty ja valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurihistorialliseksi luokiteltu alue avataan kaupunkilaisten läpikululle.
 
Kasarmeilla on kiertänyt jos jonkinlaisia silmäpareja nurkkia katselemassa. Viime aikoina on nähty kiinteistösijoittajia.
 
– Jos ihan maallikkona asiaa ajattelee, niin asumiskäyttöhän näille olisi paras ratkaisu. Toisaalta, mistähän niitä asukkaita joka paikkaan saadaan, kun Engelinrantakin tuohon rakentuu, eversti Orava tuumii.
 
Sotilasläänin esikunnassa on pakattu muuttolaatikoita marraskuun puolelta lähtien. Tiistaina ryhdyttiin tyhjentämään huoneita toimistokalusteista.
 
Nyt, kun korkeimmankin turvaluokituksen alaiset huoneet on tyhjennetty, voidaan niissä kierrättää myös vieraita.
 
Toisessa kerroksessa sijaitsevan henkilöstöosaston yläpuolella sijaitsevalle operatiiviselle osastolle ei tähän saakka ole ollut ulkopuolisilla mitään asiaa. 
 
Täällä, kolmannessa kerroksessa, sijaitsee jatkosodassa taistelleen ja hämäläisten perustaman Ilves-divisioonan mukaan nimetty luokkatila. Ilves-luokka on se paikka, jossa sotilasläänin johto kokoontui aina, kun jotain erityistä tapahtui.
 
Kokousten aikana käytävässä soi musiikki ja matkapuhelimet tuli jättää ennen tilaan astumista käytävässä sijaitsevaan matkapuhelinparkkiin.
 
– Matkapuhelin on äärimmäisen vaarallinen laite. Se voi hyvinkin helposti muuntua vaikkapa mikrofoniksi tai tallentimeksi. Koskaan ei voi olla liian tarkka, kun puhutaan valtakunnan turvallisuudesta. Heikoin lenkki on aina ihminen, eversti selittää.
 
Suljettujen ovien takana annettiin tilanneselostukset ja päätettiin, miten milloinkin toimia.
 
– Erityisen hyvin on jäänyt mieleen Nokian vesikriisi vuonna 2007. Meidän roolimme oli antaa virka-apua ja avustaa vedenjakelussa. Täällä tehtiin näitä asioita koskevat päätökset, muistelee itsekin paikalla ollut tiedottaja Kirsi Lehto.
 
Aivan Ilves-luokan lähettyvillä on pieni, ikkunaton tila, jossa on sijainnut esikunnan operaatiokeskus. Nyt aina valmiudessa olevasta keskuksesta muistuttaa enää valtava katosta roikkuva johtonippu.
 
Ulkona vihmoo edelleen vettä.
 
Esikuntarakennuksen edessä avautuu suuri kenttä, jossa on perinteisesti järjestetty 4.6. lippujuhlan vastaanotto.
 
Aivan keskellä pihaa sijaitsee 1880-luvulta peräisin oleva puinen päävartiorakennus. Siellä olevan käytävän varrella on 12 pientä putkakoppia. Ikkunoiden kalterit ovat poissa, seiniä on puhkottu, mutta vanhat kakluunit ovat yhä paikoillaan. Everstiä naurattaa.
 
– Itse en ole putkassa koskaan ollut, hän tarkentaa toimistotiloiksi muutettuja sellejä esitellessään.
Putkana rakennus ei ole enää vuosikausiin toiminut. Viime vuosina sinne on tuotu esikuntaan saapuva posti läpivalaistavaksi ja muutoin tutkittavaksi.
 
Sitten on aika siirtyä sinne, mistä eversti Oravan ura alkoi.
 
1880-luvulla rakennettu puinen miehistörakennus on peräisin kasarmin perustamisajalta, ja se on neljästä Hämeenlinnan Tarkk’ampujapataljoonan tarpeisiin rakennetusta komppaniarakennuksesta viimeinen jäljellä oleva. Siellä sotilasläänin viimeiseksi jäävä esikuntapäällikkö on jynssännyt käytävän leveää sementtilattiaa joka lauantai neljän tunnin ajan.
 
Rakennus on kauniisti sanottuna ajan patinoima. Everstillekin tutuksi tullut sementtilattia on kaikenlaisten roiskeiden peitossa ja kylmillään olevassa siivessä maali hilseilee pitkinä liuskoina kohti maata.
 
Silti pitkään tyhjillään olleen rakennuksen hirsirunko on terve.
 
– Täällä käytiin aamuisin roiskimassa vettä kasvoille. Miehiä oli 180 ja lavuaareja kolme, eversti naureskelee tyhjässä huoneessa, joka muistuttaa enemmän rapistunutta varastoa kuin entistä kylpyhuonetta.
 
Aivan kaikista Suomenkasarmin rakennuksista ei olisi oltu valmiita luopumaan.
 
– Mehän esitimme, että upseerikerho olisi jäänyt Panssariprikaatin käyttöön. Siellä olisi voitu järjestää erilaisia tilaisuuksia, ja tilat olisivat voineet toimia kauempana työskentelevien upseerien työpisteenä esimerkiksi parina päivänä viikossa. Tämäkin kaatui rahaan.
 
Upseerikerhon seinillä olevissa muotokuvissa ja vanhoissa valokuvissa nykypäivä ja historia ovat vahvasti läsnä. Mustavalkokuvissa valkotakkiset tarkkampujapataljoonan miehet seisovat ryhdikkäinä kasarmialueen pihalla. Juhlasalissa on meneillään kutsunnat.
 
Sotilaiden määrä Suomenkasarmeilla on vuosien mittaan vähentynyt, mutta puolustusvoimauudistus siivoaa alueen lopullisesti sotilaista.
 
Sotilasläänin esikunnan lisäksi alueelta häviää vuoden lopussa lakkautettava Länsi-Suomen Huoltorykmentin esikunta sekä Kanta-Hämeen aluetoimisto.
 
Hämeenlinnassa sijaitsevan huoltorykmentin esikunnan henkilöstöstä suurin osa siirtyy ensi vuoden alussa toimintansa aloittavaan Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikuntaan Tampereelle ja osa Logistiikkarykmentti 2:n esikuntaan Turkuun.
 
Sotilasläänin esikunnasta suurin osa jää Panssariprikaatiin, mutta pisimmälle töiden perässä lähtevä joutuu muuttamaan Sodankylään saakka.
 
– Esikunnasta irtisanottiin kaksi henkilöä. Kohderyhmä irtisanomisissa olivat yli 50-vuotiaat siviilit, sillä toimintaa supistettiin etenkin hallinnosta ja tukipalveluista.
 
Sotilasläänin esikuntapäällikkö, eversti Jukka Orava siirtyy itse vuodenvaihteen jälkeen Panssariprikaatin apulaiskomentajaksi.
 
Vaikka muutos on tiedossa jo pitkään, on työntekijöiden olo ollut silti haikea. Tilojensa puolesta esikunta on ollut yksi valtakunnan moderneimmista, myös sijainti on ollut yksi suurimmista eduista.
 
– Parhaimmillaan täältä on johdettu kahta kolmasosaa maavoimista. Harva varuskunta sijaitsee keskellä kaupunkia, vaan useimmat sijaitsevat kymmenien kilometrien päässä katuvaloista. Hämeenlinna ja Parola ovat olleet aina haluttuja sijoituspaikkoja, ja se on kyllä näkynyt upseeriaineksessa, Orava kiittelee.
 
Uudenvuodenaattona on aika lähteä.
 
Lippu lasketaan kello 8.15, minkä jälkeen juodaan aamukahvit upseerikerholla.
 
– Sitten on aika poistua tyylikkäästi. Jätämme portin auki, sanoo sotilasläänin esikuntapäällikkö, eversti Jukka Orava.
 
Lähteenä käytetty:
Laine, Pekka: Linnankasarmi – Suomenkasarmi. Hämeenlinnan varuskunnan rakennushistoriaa. 1978.Pekka Laine: Linnankasarmi – Suomenkasarmi. Hämeenlinnan varuskunnan rakennushistoriaa. 1978.
Aikasalo, Timo: Linnalta Suomelle. Hämeenlinnan sotilashistoriaa ja Länsi-Suomen Sotilasläänin Esikunta perinne-esikuntineen. 2009.