Kanta-Häme

Viimeinen lentäjä-ässä

 

Hämeenlinnalainen Kosti Keski-Nummi ”tiesi” jo viisivuotiaana tulevan ammattinsa: hänestä tulisi lentäjä, hävittäjälentäjä.
 
Sitä hän ei voinut aavistaa, että haaveen toteutuminen tietäisi taistelulentäjän tehtäviä sotataivaalla ja hengenvaarallista haavoittumista Suomenlahden yllä.
 
– Jatkoi lentäjänä vielä sodan jälkeenkin, mutta avioitumisen myötä tuli eteen ammatinvaihto. Vaimo ei jaksanut enää pelätä puolestani, legendaarisen Hävittäjälentolaivue 24:n viimeisin elossa oleva lentäjä-ässä Kosti Keski-Nummi kertoo.
 
Opettajana eri puolella Suomessa työuransa tehnyt Keski-Nummi täyttää 90 vuotta sunnuntaina 6. tammikuuta.
 
Keski-Nummeen iski lentäjäkuume aivan pikkupoikana, kun Suomea kiertäneet Karhumäen veljekset päästivät pojanklopin yleisölennätyksiä tehneeseen vesitasoon.
 
– Kotimaisemissa näkyi jatkuvasti lentokoneita, kun lähes naapurissa Kauhajoella oli lentokenttä. Niitä minä katsoa tillitin aina kun joku taivaalla pörräsi.
 
Kun Talvisota alkoi, haki silloin 16-vuotias Keski-Nummi heti Ilmasotakouluun. Hakemus hylättiin hakijan iän vuoksi. Vuotta myöhemmin tärppäsi, sillä 17-vuotiaana alkoi koulutus hävittäjälentäjäksi.
 
Yli kahden vuoden lentäjäkoulutuksen ja päälle annetun mekaanikkokoulutuksen jälkeen Keski-Nummi pääsi harjoittelemaan jo sodassa käytetyillä koneilla ampumista ja kaikenlaisia ”immelmanneja” sotatoimia silmällä pitäen.
 
– Uskon sen ajan koulutuksen olleen tosi rankkaa nykypäivään verrattuna.
 
Pienellä porukalla
Kosti Keski-Nummi määrättiin Suulajärven kentälle, joka sijaitsi eteläisellä Kannaksella. Hävittäjälentolaivueessa lensivät muun legendaariset lentäjät Gustaf Magnusson, Jorma ”Joppe” Karhunen, Hans ”Hasse Windt, Ilmari Juutilainen – kaikki maamme taistelulentäjät.
 
– Meitä oli aika pieni miesjoukko, noin neljäkymmentä miestä.
 
– Alkuun koneena olivat pääasiassa Brewsterit, myöhemmin silloisen ajan hävittäjäkoneiden ykköset, Messerschmitt 109 G 6-koneet. Se oli ensimmäinen täysmetallikone Suomen ilmavoimissa, Keski-Nummi kertoo.
 
Hän oli niiden joukossa, jotka hakivat hävittäjiä Saksasta.
 
– Meidät vietiin kuljetuskoneella lentokentälle, juoksimme suoraan Messerschmittin ohjaamoon ja siitä taivaalle ja kohti Suomea. Yhtään opastusta ei ennakkoon koneeseen saatu, mutta kyllä me hyvin pärjättiin, Keski-Nummi tarinoi.
 
Hurja pudotus taivaalta
Hänen kohdallaan taitepäivä oli kesäkuun 28:s vuonna 1944. Hän oli tiedustelulennolla Lavansaaren ilmatilassa yhdessä Hasse Windtin kanssa tarkkailemassa neuvostojoukkojen siirtoja Leningradista Viroon, josta neuvostojoukkojen oli tavoitteena nousta Suomeen.
 
– Tänä päivänäkään kukaan ei tiedä, miten minut ja Hasse yllätettiin, emme havainneet vihollista.
 
– Minun koneeseeni osui ohjaamoon ja toiseen siipeen. Minä haavoituin päähän ja kone vaurioitui.
 
– Sanoin Hasselle radion kautta, että nyt tuli lopullinen lähtö!
 
Keski-Nummi sai pahasta vammastaan huolimatta ohjattua koneen kohti mannerta.
 
– Liukumalla pääsin koneen kanssa juuri ja juuri rajalinjan yli. Laskeuduin pellolle ja pääsin ohjaamosta makaamaan siiven päälle. Muistikuvissa on vielä pelastajien tulo, mutta sitten on pimeää. Heräsin kunnolla vasta sairaalassa Helsingissä.
 
– Sanoin lääkärille, että nikkaroikaa kokonaan uusi pää, mutta kyllä paikkasivat tämän entisen, huumorin höysteillä tarinoiva Keski-Nummi sanoo. Hän painottaa huumorin näytelleen suurta roolia koko sotatoimien ajan:
 
– Ilman sitä ei olisi jaksanut, ei myöskään myöhemmin opettajana.
 
Hasse Windt tuli samaan sairaalaan, sillä hän vain haavoittui muutamia tunteja myöhemmin kuin Keski-Nummi.
 
Mahalaskun rajuutta voi jokainen kuvitella, kun tiedossa on, että nopeus oli tuolloin vielä noin 300 km tunnissa!
 
Kone säilyi kohtuullisen hyvin, sillä se palasi taistelutoimiin muutamien viikkojen parsimisen jälkeen.
 
– Kyllähän siellä liki joka reissulla jotain sattui. Koneita sai paikata jatkuvasti, sota-ajan hyvin muistava Keski-Nummi sanoo.

Päivän lehti

31.3.2020