Kanta-Häme

Viimeinen virtapiikki

AC/DCKantolan tapahtumapuisto 22.7.2015.

 

Sydän hyppäsi, kun Brian Johnson karjaisi raspisella äänellään mikrofoniinsa oudontuntuisen lauseen. Lause kantautui tuhansien wattien teholla satoihin Kantolan tapahtumapuiston kaiutinmonitoreihin, ja ääni tavoitti jokaisen noin 55 000-päisen yleisön jäsenen.

– Hämeenlinna, let’s rock!

AC/DC. Hämeenlinnassa. Pakkohan se on uskoa, kun 67-vuotias vokalisti niin sanoi.

Australialaisyhtye tarjosi Rock or Bust -kiertueensa Suomen-keikalla valtavan, tinkimättömän hard rock -show’n hittikavalkadeineen ja keikkakliseineen. Samalla se kuitenkin herätti tunteen siitä, annetaanko yleisön nauttia bändin kaanonista vielä viimeisen kerran.

Veteraanirokkarit osasivat kyllä neljän vuosikymmenen keikkailun kokemuksella järjestää mahtipontisen show’n. Orkesterin kapellimestarina toimi odotetusti koulupukuaan pitkin iltaa stripannut keulakitaristi Angus Young.

Hyvässä soolokunnossa olleen Youngin rooli oli jopa ylikorostunut, liekö syynä viimeaikaiset kokoonpanomuutokset? Lavashow lepäsi lähinnä Johnsonin äijämäisen tulkinnan mutta erityisesti ankkakävelijä-Youngin varassa. Muita ei lavalla tuntunut olevankaan.

Vuonna 2014 yhtyeen toinen perustajajäsen, rytmikitaristi Malcolm Young, joutui jättämään yhtyeen terveytensä takia. Samana vuonna puolestaan pitkään rummuissa ollut Phil Rudd siirrettiin sivuun rikosepäilyjen ja tuomioidensa vuoksi.

Malcolm Youngin sittemmin korvannut sukulaispoika Stevie Young komppasi kitarallaan mutkattomasti, aivan kuten eleetön veteraanibasisti Cliff Williams.

Ruddin tilalle rumpupenkille noussut Chris Slade hoiti yksinkertaiset kompit ja vahvat aksentti-iskut edeltäjänsä tavoin vaivatta.

Vokalisti Johnson on vuosien ajan hyväksynyt kakkosmiehen roolinsa Angus Youngin jälkeen. Vaikka Johnson veti tunteella ja jaksoi vastata yleisön intoon, näkyi vedoissa myös väsymys.

Välispiikkien sijaan kappaletauot menivätkin palautumiseen.

Uusi Rock or Bust -levy taisi olla aussijäteille tekosyy päästä kiertueelle. Suurellisen, ihmiskunnan merkkipaalusta eli Kuun valloituksesta lähtenyt intro päästi keikan vauhtiin levyn nimikkobiisillä, mutta siitä lähti hittirumba. Ja hittinsä yhtye osaa soittaa.

Ensimmäisen kymmenen biisin aikana yleisö ehti alkoholin lisäksi humaltua muun muassa Shoot to Thrill, Back in Black ja Dirty Deeds (Done Dirt Cheap) -klassikoista. Hittejä riitti kuitenkin koko kaksituntisen keikan mitalle, ja nähtiinpa lavalla muun muassa tuttu jättikello Hells Bells –biisin kumahtaessa.

Myönteisenä yllätyksenä jäi mieleen uudelta levyltä napattu Baptism By Fire, johon ei ollut yhtyeelle kertynyt samanlaista toistorutiinia kuin klassikko-osaston kappaleisiin.

AC/DC tuntui saaneen uutuusbiiseistään lisävirtaa, vaikka yleisöä sähköistivät tuhansia soittokertoja kestävät radiohitit. En olen koskaan nähnyt yhtä monta älypuhelinta ilmassa kuin silloin, kun Thunderstruckin tuttu tilutus ja noste alkoi soida, ja For Those About to Rockin tykinlaukaukset johdattivat esityksen loppukliimaksin ilotulitukseen.

Oliko AC/DC:n konsertti ainutlaatuinen? Valtavalle yleisömerelle epäilemättä, ainakin minulle. Itse esiintyjille keikka tuntui kuitenkin menevän vahvalla ammattilaisen rutiinilla, vaikkei kokenutta esiintyjää tarvinne ladata 55 000-päistä yleisöä varten.

Mutta jos AC/DC:n keikkakunto on näin hyvä, niin saisivat muut stadion-luokan bändit ottaa veteraaneista mallia. Esimerkiksi Faith No Moren Provinssin-esitys oli väsähtänyt läpisoitto. Lisänsä Hämeenlinnan-show’lle antoivat onnistunut miksaus sekä tyylikkään kurvikas lava hienoine jättiscreenien videokuvakulmineen.

Lämmittelijöillekin on annettava tunnustusta. Nuori Santa Cruz herätti jättiyleisöä energisesti, ja amerikkalainen bluesrock-bändi Vintage Trouble saatteli karismallaan Kantolan keikkaväen sopivaan grooveen.

AC/DC:ssä on edelleen virtaa, mutta yllätyn, jos tämä maailmankiertue ei jää viimeiseksi. Toivottavasti ei jää.

Tervetuloa toistekin.

Päivän lehti

18.1.2020