Sieniasiantuntija Mauri Lahti (oik.) esitteli haperoita Veikko Rauhamaalle sieninäyttelyssä Hämeenlinnan Raatihuoneessa tiistaina. Lahden mukaan erilaisten haperoiden määrä on ollut erityisen suuri tänä vuonna.
Kanta-Häme Hämeenlinna

”Viimeistään nyt pitää mennä sienimetsälle” – Ahvenistolta löytyy harvinaisia aarteita

Kuivan kesän takia myöhästynyt sienisato on parhaimmillaan enää hetken.

Jos havittelee sienisaalista, nyt on korkea aika lähteä metsään. Näin kertoo sieniasiantuntija Mauri Lahti Hämeenlinnan sieniseurasta.

– Viimeistään nyt pitää mennä sienimetsälle. Tässä on jo pari viikkoa ollut hektistä, kun sadot räjähtivät kerralla käsiin. On ollut runsaasti jopa harvinaisuuksia ja tietysti ruokasieniä.

 

Sieniä löytyy metsistä tällä hetkellä laidasta laitaan, jos niitä vain tunnistaa.

– Haperot, karvarouskut, herkkutatit ja suppilovahverot ovat tämän hetken sieniä. Kohta ne lähtevät. Nyt kannattaa lähteä sieneen, kun ne ovat vielä siellä, Lahti neuvoo.

Lahden mukaan sienisato on ollut tänä vuonna myöhässä harvinaisen kuivan kesän takia. Hämeenlinnan sieniseura joutui perumaan elokuussa kaksi tapahtumaa, koska sienisatoa ei ollut vielä tarpeeksi.

– Jotkin sienet alkavat vasta nyt nousta kunnolla. Haperot taas ovat luultavasti sidoksissa puiden lehtien kehitykseen. Kun lehdet alkavat kuolla, haperoidenkin kausi loppuu, Lahti sanoo.

 

Tiistaina Hämeenlinnan sieniseuran sieninäyttelyssä Raatihuoneessa oli esillä yli sata erilaista sientä, jotka oli kerätty kolmen päivän aikana Hämeenlinnan seudulta.

Erikoisimmat harvinaisuudet löytyivät viime viikonloppuna Ahvenistolta. Esimerkiksi partaorakasta on vain noin neljässä paikassa Suomessa, ja vielä harvinaisempaa tuliorakasta löytyy noin kolmesta paikasta.

– Ne ovat superharvinaisia orakkaita. Ahvenisto on todella harvinaisuuksien koti. Siellä on paljon huippuharvinaisuuksia, Mauri Lahti sanoo.

 

Lahden mukaan harvinaisten, usein syömäkelvottomien, sienien lisäksi Ahvenistolta löytyy runsaasti erilaisia ruokasieniä.

– Ahvenistolla vesitilanne ja sopiva kalkkitilanne jääkauden jälkeen ovat mahdollistaneet monta asiaa. Siellä sieniä on, kun osaa etsiä. Moni kaupungin ja Ahveniston lähellä asuva osaakin sieltä etsiä.

Lahden mukaan paikan lisäksi sää määrittää sen, missä sieniä on. Sienet vaativat aurinkoa ja sadetta sopivassa suhteessa. Sienisadon ennustaminen on aina hankalaa.

– Ei ole sellaista gurua, joka osaisi sanoa koko vuoden sadon. Se on tiettyä lottoamista, eletään päivä kerrallaan. Vielä vähän aikaa sitten ei olisi voinut kuvitella, että saamme kerättyä näyttelyyn tällaisia määriä, Lahti sanoo.

 

Sienien tunnistaminen voi olla aloittelevalle sienestäjälle hankalaa. Raatihuoneen sieninäyttelyyn tuotiin tiistaina useita sieninäytteitä tunnistettavaksi.

– Paras tapa olisi, että jos kotona sientä ei tunnista, tuodaan sienet johonkin sieninäyttelyyn arvioitavaksi. Olen tässä arponut sieniä myös kännykän kautta, Mauri Lahti sanoo.

– Pahimmillaan voi sanoa, että sienen voi sekoittaa kiveen. Sienissä sateet ja ikä vaikuttavat niin paljon ulkonäköön, että vaihteluväli yhden lajin sisällä on suunnaton. Täytyy katsella sieniä vuosikausia, että tajuaa, että nämä mahtuvat kaikki siihen yhteen samaan sieneen.

 

Monen sienituntemus rajoittuu kantarelliin, eli keltavahveroon.

Suomen metsistä löytyy kuitenkin myös lukemattomia muita syötäviksi kelpaavia sieniä.

– Keltavahverosta jos innostuu, siitä on helppo jo siirtyä suppilovahveroon ja siitä eteenpäin. Kun on tarpeeksi kokemusta, kokeneet sienestäjät sanovat, ettei keltavahvero ole edes parhaasta päästä. Kokemuksen kautta löytyvät itselle parhaat sienet. HÄSA

Tuoreimpia artikkeleita