Kanta-Häme

Ville Ketonen on festarikansan kaitsija

Suomen kesäviikonloput ovat festivaaleja pullollaan, mikä tietää sitä, että muiden lomaillessa Ville Ketonen elää vuoden kiireisimpiä viikkoja.  Viime viikolla järjestetty Rock The Beach keräsi Helsingin Hietaniemeen kolmessa päivässä yli 50 000 kävijää, ja samaa kaliiperia on tänään päättyvä Turun Ruisrock.
 
Molempien tapahtumien turvallisuusjärjestelyistä vastaa hämeenlinnalainen Local Crew Ltd, jonka perustaja ja turvallisuuspäällikkö Ketonen on.
 
Ahveniston montusta alan eturiviin
Ketonen puki järjestysmiehen hihanauhan ylleen ensimmäisiä kertoja Ahveniston moottoriradan montussa järjestetyssä Giants of Rockissa. 
 
Festivaalista on yli 20 vuotta. Tuolloin järjestyksenvalvonta tarkoitti herkästi voimankäyttöön taipuvaisia muskelimiehiä ja urheiluseurojen talkoolaisia. Nämä sitten paimensivat farkkuliiveihin pukeutuneita Motörhead- ja Sepultura-faneja, toivoen käsivarsinauhan antavan riittävästi auktoriteettia riehakkaan väkijoukon paimentamiseksi.
 
Tämän jälkeen Ketosesta on kehkeytynyt yksi Suomen asiantuntevimmista massatapahtumien turvallisuuden ammattilaisista. Hän myös opiskelee tapahtumaturvallisuutta yliopistossa Iso-Britanniassa.
 
Syksyllä Ketonen valmistuu New Bucks -yliopiston kaksivuotisesta crowd safety management -koulutuksesta. Koulutus on alallaan Euroopan edelläkävijöitä.
 
Suurin hyöty on verkostoituminen
Ketosen kanssa ovat päntänneet mm. Brittien toiseksi suurimman tapahtumahallin O2-areenan ja norjalaisen Bergenfestin turvallisuudesta vastaavat henkilöt.
 
– Koulutuksen loivat pitkän linjan pioneerit. He halusivat tehdä turvallisuusbisneksestä akateemista, kun ala on ollut tähän asti portsareiden ja milloin minkäkin jengin puuhastelua.
 
Suurin hyöty opiskelusta on kansainvälinen verkostoituminen, mutta koulutus on avannut silmiä myös alan käytäntöjen suhteen.
 
– Ajatus lähtee siitä, että varsinainen järjestyksenvalvonta on hyvin pieni työkalu koko tapahtuman turvallisuutta ajatellen.
 
Esimerkkinä Ketonen nostaa esiin suhtautumisen massatapahtumien järjestämisen moninaiseen lupabyrokratiaan.
 
– Monesti papereita täytetään vain koska viranomaiset niitä vaativat, eikä kenenkään edes oleteta oikeasti lukevan niitä. Turvallisuusdokumentaatio voi kuitenkin olla kartta tai muistio, josta jokainen taho löytää tarvitsemansa tiedon, on se sitten poliisi joka tarvitsee tietoa oman toimintansa suunnitteluun tai meidän toimintamme arvioimiseen.
 
Kuolemantapauksia ei voi aina välttää
Vaaran tunne kuuluu rockiin, mutta kukaan ei enää halua Roskilden kaltaisia tragedioita. Vuonna 2000 Pearl Jamin keikalla yhdeksän ihmistä menehtyi tungoksessa yleisömassojen rynnätessä kohti esiintymislavaa.
 
– Onnettomuuden jälkeen turvallisuussääntöjä kiristettiin ympäri Euroopan, ja mm. crowd surfing (yleisön käsivarsien päällä ”uiminen”) ja hartioille nouseminen kiellettiin monilla festivaaleilla.
 
Myös Ketosen uralle on sattunut kuolemantapauksia. Vuonna 2007 Raumanmeren juhannuksessa kaksi nuorta menehtyi häkämyrkytykseen vietyään grillin telttaan, ja lisäksi yksi nuori tukehtui oksennukseensa nukkuessaan.
 
Vaarallisin tapaus uralla on ollut Porin Sonisphere-festivaalin syöksyvirtaus vuonna 2010, jolloin koko festivaali keskeytyi hetkeksi ja yksi henkilö menehtyi myöhemmin tuulen riepottelemasta tavarasta saamiinsa vammoihin.
 
– Ne ovat olleet kaikki tapauksia joille emme olisi voineet mitään. Porissa olimme varautuneet todella huonoon säähän, mutta kukaan ei voinut tietää miten lujaa meitä koeteltaisiin.
 
Tapahtumien turvallisuudesta vastaavien tehtäväksi voi tiivistää sen, että rockissa säilyy vaaran tunne ilman että kukaan oikeasti vahingoittuu. Ketosen mukaan potentiaalisesti suuremmat riskit ovat usein pienemmissä, muutaman sadan tai tuhannen hengen tapahtumissa kuin esimerkiksi Madonnan jättikonsertissa Jätkäsaaressa.
 
– Ihmismieli toimii niin, ettei riskejä huomioida samalla tavalla, jos paikalla on vähemmän ihmisiä.
 
 
Lisää vapautta, vähemmän sääntöjä
Jos Ketonen saisi päättää, hän lisäisi massatapahtumien turvallisuutta ja yleisön viihtymistä hölläämällä joitakin sääntöjä.
 
– Suomen alkoholilainsäädäntö on järjestyksenpidon kannalta yksi suurimpia riskitekijöitä. Jos holhoamisesta voitaisiin mennä avoimempaan suuntaan, uskon että meidän työmme helpottuisi ja tapahtumat olisivat nykyistäkin turvallisempia.
 
– Monessa tapahtumassa on jo päästy hyviin kompromisseihin, mutta välillä viranomaisten tuntuu olevan uskomattoman vaikea ymmärtää, että jos ihmisille aiheutetaan stressiä ylitiukoilla turvatarkastuksilla ja liikkumista rajoittamalla, se näkyy koko tapahtuman luonteessa. Kun oluen ostaminen on vaikeaa ja lavalta toiselle liikkuminen sen kanssa estetään, päätyy moni vetämään Kossun huikalla juuri ennen sisääntuloa.
 
Onko alkoholia sitten välttämätöntä myydä massatapahtumissa?
 
– Kaikkein vähiten arvostan tuollaisia näkemyksiä. (HäSa)