fbpx
Kanta-Häme

Vimmainen urkuri säväytti nuorta kuulijakuntaa

Kun urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi astelee reteesti Hämeenlinnan kirkon sakastista alttarille mustassa nahka-asussaan, huivissaan ja aurinkolaseissaan, käy kirkkosalissa kohahdus.

Kaurialan lukion, Lammin lukion ja Hämeenlinnan Lyseon lukion oppilaista koostuva konserttiyleisö on selvästi hämillään. Eihän urkuri tuolta voi näyttää. Ei ainakaan kirkossa.

Maailman huippu-urkureihin kuuluva, moneen kertaan palkittu konserttiurkuri Kalevi Kiviniemi voi.

Hän heittää yleisön joukkoon lierihatun, ja kiinni saaja saa palkinnokseen miehen levy. Kiviniemi siirtyy urkuparvelle, jonne 15 nopeinta pääsee seuraamaan ensimmäisen kappaleen, Tulitanssin, soittamista.

Kiviniemi ottaa konsertin aikana parvelle myös opettajia ja rehtoreita.

Yksi onnekkaista on Kaurialan lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtori Juha Lahti, joka pääsee jopa avustamaan Kiviniemeä soittamalla jalkiota oikeissa kohdissa urkurin merkistä. Lahti on urkuparvelta palatessaan yhtä hymyä.

– Fantastista! Unelmien täyttymys! Nyt voin sanoa vaimolle, että oletkos sä koskaan soittanut Kiviniemen kanssa, nauraa Lahti, jonka vaimo Pirjo-Liisa Niinimäki on kulttuuritoimittajana Lännen Mediassa.

Kun Kiviniemi kertoo yleisölle parvelta soittavansa seuraavaksi Bachia, hän esittää kysymyksen: “Ai miksikö tämännäköinen mies soittaa Bachia? No siksi, että hän oli oikea playboy!”, ja taas käy kohahdus salissa.

Eikä teinien säväyttäminen siihen lopu. Kiviniemi haluaa kertoa nuorille myös urkujen historiasta ja nimenomaan siitä, että kyse ei – toisin kuin ehkä yleisesti luullaan – ole alunperin mistään kirkkosoittimesta, vaan että soitin juontaa juurensa Rooman aikoihin ja että sitä soitettiin yhdessä pasuunoiden kanssa gladiaattoritaisteluissa.

– Urkuja on käytetty orgioissakin, kuuluu Kiviniemen valistus urkuparvelta, ja taas kirkonpenkeillä tirskutaan.

Konsertin aikana kuullaan luonnollisesti myös Jean Sibeliusta, juhlavuotta kun eletään. Konsertin päättää Aram Hatšaturjanin Sapelitanssi eli Miekkatanssi, jonka aikana Kalevi Kiviniemen sormet näyttävät moninkertaistuvan urkujen koskettimistolla.

Konsertin lukiolaisille tarjonnut Hämeenlinna-Vanajan seurakunta oli järjestänyt myös videoinnin Kiviniemen soitosta. Videokuva heijastettiin kirkon seinään.

Tilaisuuden juonsi johtava kanttori Heikki Seppänen, joka on Kiviniemen opiskelukavereita.

Nuorilta konsertti sai pelkkää kiitosta.

Koeyleisöksi valikoitui neljä Kaurialan lukion 16-vuotiasta opiskelijaa.

– Oli tosi hauska ja viihdyttävä konsertti. En olisi voinut kuvitella, että urkuri on tuollainen. Hän oli hyvä esiintyjä ja soittaja, kommentoi Pekka Palomaa.

– Taitava soittaja. En tiennyt, mitä odottaa, mutta en ainakaan tällaista, mietti Aarne Hurme.

– Aluksi olin, että urkumusiikki ei oo mun juttu, mutta odotettua paremmin viihdyin. Hän toi urkumusiikkia esille hauskalla tavalla, sanoi Laura Kokko.

– Omaehtoisesti en ehkä tulis urkukonserttiin, mutta tykkäsin. Ihan mielenkiintoinen asuvalinta kirkkoa ajatellen, totesi Samuel Ritakorpi.

Urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi kertoi ennen konserttia heittäytyvänsä esiintyessään rooliin.

– Minulla, samoin kuin näyttelijöillä, on useita roolihahmoja. Mulla on aika raju maine siihen nähden, kuka mä oikeasti olen.

– Minulla on hyvin klassinen koulutus, mutta on mulla se raju puolikin soittajana. Sitten kun soitan, se kyllä kuuluu. Parvella ei silloin ole normaali urkuri, Kiviniemi avautuu.

Pukeutumista moottoripyöräjengiläiseksi selittää se, että Kiviniemi on esiintynyt kitaristi Marzi Nymanin säveltämässä Motorgan-moottoripyöräkonsertossa Lahden Sibeliustalossa.

Seurakunta suunnitteli aluksi Kiviniemen ja Nymanin yhteiskonserttia, mutta se olisi tullut liian kalliiksi. Idea pukeutumiseen kuitenkin jäi.

– Urkukonsertti nuorille oli Sibeliuksen juhlavuoden lahja seurakunnalta hämeenlinnalaisille, kertoo kehityskappalainen Heikki Toivio.

Vaikka Kiviniemi esiintyykin räväkästi, kaikenlainen musiikki ja melskaaminen ei hänen mielestään kirkkoon sovi.

– Olen hyvin kirkollinen mies. Kirkoissa pidän konsertin aina klassisena musiikkina. Olen siitä hyvin tarkka. Ulkomailla isoissa katedraaleissa, kuten Notre Damessa, ollaan erittäin tarkkoja tyylilajeista, jotka käyvät.

– Usein teen etukäteen “käyntikorttikonsertin”, eli testaan, mikä sopii, ja usein asiasta pitää keskustella myös järjestäjien kanssa.

Yhteistyössä artistien kanssakin klassisuus näkyy, kuten Tarja Turusen uusimmalla Ave Maria -levyllä.

Kiviniemi on muun muassa tehnyt levytyksen Intrada: Jean Sibelius home church organ Hämeenlinnan kirkossa, minkä yhteydessä kirkon urut tulivat tuttuakin tutummiksi.

– Se ei ole sellainen Notre Dame -soitin, joka jyrähtää tai jolla tulee se hevi-tunnelma, mutta se on erinomainen soitin klassiseen musiikkiin. Värejä löytyy, ja teknisesti se toimii oikein hienosti. HÄSA

Menot