Kanta-Häme

Vinkkari lopettaa jännimmässä kohdassa

– …ja mitä sitten tapahtui, siitä voitte lukea itse!

Kutakuinkin tällainen on Marja-Leena Mäkelän loppurepliikki kouluissa, kirjastoissa ja kirjallisuustapahtumissa, kun hän lopettelee kirjavinkkaussessiotaan.

Tänä syksynä kirjavinkkauksesta on noussut keskusteluaallokko. On puhuttu siitä, saako teoksia käyttää. Saako niitä lukea ääneen? Onko toiminta luvallista?

Jokseenkin tyypillinen keskustelu Suomessa.

Vinkkaus nousi aiheeksi tekijänoikeuskeskustelujen sivumainingeissa. Aallokko laantui, kun monet kirjailijat antoivat julkisesti luvan teostensa käyttöön vinkkaamisessa.

– Esimerkiksi radion Lukunakki loppui yks kaks siksi, ettei kirjoja saanut lukea ääneen ilman korvausta. Vinkkaaminen ei kuitenkaan ole lukemista. Kirjat ovat minulla päässä, ja kerron niistä omin sanoin, Mäkelä kertoo.

– Vinkkaukset ovat hyvin pieniä pätkiä. Olen joskus kysynyt kirjailijoilta, vienkö heiltä leipää. He ovat sanoneet, etten missään tapauksessa. Kirjathan pääsevät vinkkauksessa näkyviin.

Vinkkauiksella on …hyvä tilanne

Marja-Leena Mäkelä palkittiin tänä syksynä Suomen nuorisokirjailijat ry:n Pääskynen-palkinnolla. Vuonna 1981 perustettu palkinto jaetaan joka toinen tai kolmas vuosi ansioituneelle lastenkirjallisuuden tunnetuksi tekijälle tai tutkimuksen edistäjälle.

Mäkelää voi sanoa suomenkielisen kirjavinkkauksen äidiksi. Hän toi idean Pietarsaaresta omaan kirjastoonsa Seinäjoelle vuonna 1989. Nykyään muut vinkkarit kutsuvat häntä arvonimellä ”isovinkkari”.

Hän on uransa aikana säännöllisesti vinkannut eri puolilla Suomea. Hämeenlinnassa hän on käynyt useita kertoja.

Mäkelän mukaan kirjavinkkauksen tilanne on tällä hetkellä jopa loistava.

– Ainakin hyvä, hän sitten korjaa.

– Vinkkareita on aika paljon, joskin pikkukirjastoja kiertäviä saisi olla enemmänkin. Maakunnissa pitäisi olla erikseen kirjavinkkari, jonka tehtävä olisi nimenomaan kiertää.

Lapset juoksevat …vinkkarin yli

Miksi tarvitaan vinkkari? Miksi itse kirjat eivät riitä?

Yksi vastaus: koska tieto kirjavaihtoehdoista ei automaattisesti siirry hyllystä mahdollisten lainaajien päähän.

– Etenkään pienissä kirjastoissa ei pystytä keskittymään moniin kirjalajeihin.

Vinkkarin tehtävä on lisätä lastenkirjojen tunnettuutta. Paitsi lapsille, myös aikuisille.

– Ihaninta palautetta on se, kun päästän lapset katsomaan kirjoja. He suorastaan syöksyvät ylitseni. Jotkut voivat tulla vielä puolikin vuotta myöhemmin kysymään, mikä se ja se kirja oli, Mäkelä kertoo.

Hän vinkkaa myös vanhempainilloissa. Mukana ovat kutakuinkin samat kirjat kuin lapsillekin. Käynnit osoittavat, että lastenkirjallisuus on vanhemmille yleensä vierasta.

Se ongelma tosin korjaantuu vinkkaamisella.

– Monet aikuiset ihmettelevät, miten hauskoja ja monikerroksisia lastenkirjat ovat. (HäSa)

Marja-Leena Mäkelä valitsee ensi vuonna Kariston lastenromaanikilpailun voittajan.Kirjavinkkariyhdistys ry. järjestää jo perinteeksi muodostuneet kirjavinkkausviikot 12.–26.11. Tänä vuonna teemana on kirjavinkkausvideo.