Kanta-Häme

Viranomainen tietää harvoin liito-oravasta

Ympäristöviranomaisten suojelupäätökset koskevat vain murto-osaa niistä alueista, joilla liito-oravia pitäisi suojella. Tämä johtuu siitä, että viranomaisten tieto lajin tarkoista pesimäpaikoista on liian rajallinen.

Lopputuloksena on, että metsien suojelupäätökset koskevat alle kolmea prosenttia niistä alueista, joiden pitäisi olla suojelupäätösten piirissä.

Tieto käy ilmi Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden tekemästä tutkimuksesta, jonka tulokset julkaistiin heinäkuun lopussa Animal Conservation -tiedejulkaisussa.

– Tämä ei sikäli ole mikään yllätys, kun ajatellaan viranomaisen arviointi- ja tiedonkeruumahdollisuutta, yksi tutkimuksen toteuttajista, sanoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Maarit Jokinen.

Tulos simulaatiolla

Suomen ympäristökeskus toteutti Helsingin yliopiston kanssa tutkimuksen, jossa selvitettiin, kuinka hyvin liito-oravien asuinalueiden suojelupäätökset tavoittavat todelliset elinalueet.

Tutkijat simuloivat muutamalle laajalle maa-alueelle hakkuita sen mukaan, miten ne ovat Suomessa toteutuneet. Maa-alueiden liito-oravakannat selvitettiin tarkasti tutkimusta varten.

Lisäksi alueiden paikannuksia verrattiin ympäristöviranomaisten tiedossa olleisiin havaintoihin.

– Keskimääräisen puhdistushakkuun koko Suomessa on yksi hehtaari. Arvioimme, kuinka usein hakkuu osui alueelle, jolla varmasti tiesimme liito-oravan asuvan, Jokinen sanoo.

Aikajakso ulottui vuodesta 2005 vuoteen 2012. Tuona aikana Suomessa tehtiin 560 000 hakkuuta ja 800 liito-oravan elinalueeseen liittyvää suojelupäätöstä.

Lopputuloksena oli, että hakkuu osui ani harvoin alueelle, jolla asuva liito-orava on valvovan viranomaisen eli ely-keskuksen tiedossa.

Tutkijat totesivat myös, että hakkuut ovat 5 prosentin todennäköisyydellä osuneet alueisiin, joilla asuu liito-oravia.

Hämeessä vilkkaasti liito-oravaa

Hämeen ely-keskuksen ylitarkastaja Jukka Airola myöntää, etteivät viranomaisten tiedot ole kattavat. Hän ei kuitenkaan usko, että lukema olisi niin pieni kuin tutkimus antaa ymmärtää.

Valtaosa ympäristöviranomaisten liito-oravahavainnoista perustuu vanhoihin laskentatietoihin ja aktiivisten ihmisten omiin ilmoituksiin.

Airolan mukaan Kanta-Hämeen liito-orava-alueet ovat kohtalaisesti tiedossa.

– Täällä joka kunnasta löytyy liito-oravia, Airola sanoo.

Suojelupäätökset tehdään Airolan mukaan niin, että alueella pitää tarkastushetkellä olla selvää näyttöä liito-oravista.

Maanomistajat myös suhtautuvat mahdollisiin rajoituksiin vaihtelevasti, vaikka luonnonsuojelulaissa on ilmoitettu, että valtio korvaa suojelusta aiheutuvat tulonmenetykset.

– Liito-oravista pitäisi olla tieto etukäteen, ja riippuu myös siitä, millaista hakkuuta alueelle halutaan tehdä. Joskus on käynyt niin, että hakkuiden yhteydessä on tullut tieto, että alueella on liito-oravaa, Airola kertoo.

Kanta laskussa

Viimeisin Suomessa tehty liito-oravan kanta-arvio on vuodelta 2006, ja sen mukaan liito-oravanaaraita oli Suomessa noin 140 000 yksilöä.

Helsingin yliopiston tutkija Ilpo Hanski on viime aikoina tehnyt ympäristöministeriölle arviota liito-oravakannan kehityksestä.

– Kanta on Suomessa tällä hetkellä vähenemään päin, Hanski kertoo.

Kantaan vaikuttaa eniten avohakkuiden teko.

Tutkija Maarit Jokisen mielestä pitäisi muitakin suojelukeinoja kuin pelkkiä hakkuiden rajoituksia.

– Yksi vaihtoehto olisi, että metsänhoidossa säilytettäisiin haapaa. Tällöin metsikköihin kehittyisi isoja kolohaapoja, joissa liito-oravat pesivät, Jokinen toteaa. (HäSa)