Kanta-Häme

Virhe, virhe, virhe...Kekkos-kirjan nolo nimivirhe

Kun Kekkos-kirjassa huomattiin nolo nimivirhe, painokoneet pantiin laulamaan korjausta. Tietokirjailijoiden edusmiehen mielestä virheet ovat lisääntyneet, mutta kirjoihin voi silti edelleen luottaa.

”Korjaus sivulle 35, korjaus sivulle 35, korjaus sivulle 35…” Ei vie puolta tuntia, kun painokone on sylkäissyt Bookwellin kirjapainossa Porvoossa 7 000 korjausliuskaa äskettäin julkaistun kohukirjan väliin.

Liuskojen avulla on tarkoitus oikaista nimivirhe, joka paljastui Maarit Tyrkön kirjasta  Presidentti ja toimittaja (WSOY). Kirjassa kahden kokoomusvaikuttajan nimet olivat menneet sekaisin. 

Teoksessa lainattiin Keijo Korhosen sähköpostiviestiä, jossa kerrottiin Juha Rihtniemestä. Siinä pitäisi lukea Juha Vikatmaa. Molemmat olivat 1970-luvulla näkyviä poliitikkoja, mutta vain toinen heistä otti avioeron ja teki itsemurhan.

Virheitä sattuu aina. Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtajan Jukka-Pekka Pietiäisen ja WSOY:n tietokirjojen kustantajan Henrikki Timgrenin mielestä tämä oli kuitenkin luonteeltaan harvinaisen kiusallinen virhe.

– Kirjoittaja saattaa sokeutua omalle tekstilleen. Mutta kyllähän jollakulla olisi pitänyt tässä kellojen soida, Pietiäinen sanoo. 

Se ”joku” tarkoittaa ensinnäkin viestin lähettäjää, entistä ulkoministeriä ja politiikan tutkijaa Keijo Korhosta, sitten kirjailijaa ja viimeksi kustannustoimittajaa.

Mutta jos kellot eivät ole soineet ja vahinko on jo ehtinyt tapahtua, vastuullinen kustantaja ei voi tehdä muuta kuin ryhtyä korjaamaan, mitä korjattavissa on. 

Presidentti Kekkosen kuolemasta on tänä syksynä kulunut 30 vuotta. Maarit Tyrkön 24. elokuuta julkaistusta teoksesta odotettiin jo etukäteen jonkinlaista kohukirjaa. Siinä luvattiin kertoa uutta tietoa presidentin viimeisistä vuosista ja sairastumisesta. 

Teoksesta otettiin heti 7 000 kappaleen painos, mikä on tietokirjalle melko paljon. Tavallisimmin tietokirjoja painetaan Suomessa parin tuhannen kappaleen verran. Vain 
Teemu Selänteen tai Jari Litmasen kaltaisten tähtien fanikirjoista saatetaan ottaa kymmenientuhansien painoksia.

Valtaosa kirjoista toimitettiin saman tien kirjakauppiaille ja muille jälleenmyyjille. Noin tuhannen kappaleen erä jäi Kirjakeskuksen varastoon Porvooseen odottamaan jatkotilauksia.

Helsingin Seudun Liikenteen toimitusjohtaja ja kokoomusvaikuttaja Suvi Rihtniemi oli palaamassa työmatkalta, kun hänen äitinsä serkku, 89-vuotias Hilkka-täti soitti. 

Täti oli lukenut Tyrkön kirjaa ja järkyttynyt. Kirjassa Suvi Rihtniemen isän Juha Rihtniemen sanottiin tehneen itsemurhan. Todellisuudessa hän kuoli sydäninfarktiin.

– Täti oli harmissaan ja halusi heti ilmoittaa minulle. Hän huomasi tietenkin heti virheen, koska tiesi kuinka asiat olivat, Rihtniemi kertoo. 

Hän soitti saman tien miehelleen, joka oli ehtinyt hankkia kirjan. Mies luki kohdan vielä uudelleen puhelimessa, ja kun Rihtniemi pääsi kotiin, hän tarttui itsekin kirjaan. Hän ei ollut uskoa korviaan eikä silmiään. 

– Tajusimme välittömästi, että kyse oli Juha Vikatmaasta eikä isästäni. Olin tosi surullinen, kun tällainen virheellinen tieto oli päässyt kirjaan asti.

Syyskuun ensimmäisen viikonlopun ajan virhettä ruodittiin mediassa. Jo perjantai-iltana 2. syyskuuta kokoomuksen äänenkannattaja Verkkouutiset otsikoi, että Tyrkön kirjasta oli paljastunut ”emämunaus”. 

Rihtniemen tytär vaati, että kirja on vedettävä pois myynnistä tai ainakin laitettava kirjan väliin oikaisu. 

Seuraavana päivänä, 3. syyskuuta, Maarit Tyrkkö pyysi STT:n haastattelussa Rihtniemeltä anteeksi virhettä ja sanoi, että hänen olisi pitänyt huomata se.  WSOY puolestaan korosti, että viime kädessä vastuu kirjaan päätyneestä virheellisestä tiedosta on kustantamon.

– Aina kun tietokirjoja tehdään ja aineistoa on paljon, pieniä virheitä voi tulla. Tässä oli kuitenkin kyse ihmisten kohtalosta. Oli välittömästi pyydettävä anteeksi ja korjattava virhe, sanoo Henrikki Timgren.

Kustannuspäällikkönä ja julkaisujohtajana työskennellyt Jukka-Pekka Pietiäinen tietää, että niin tarkkaa seulaa ei olekaan, ettei kirjan tekijöille silloin tällöin sattuisi inhimillisiä virheitä.

– Usein ne ovat  vuosilukuvirheitä tai niin vähäisiä kömmähdyksiä, ettei kukaan puutu niihin, hän sanoo.

Editan julkaisujohtajana Pietiäinen päästi kerran käsistään kirjan, jonka takakannessa väitettiin, että Ritva Santavuori oli toiminut syyttäjänä 1900-luvun alussa. Piti tietenkin olla 1990-luvulla.

– Santavuoren huumorintaju kesti sen, ja asia korjattiin seuraavaan painokseen,.

WSOY:n kustannustalossa oli viikonloppu aikaa miettiä, mikä on tarkoituksenmukainen ja riittävä oikaisu ikävään kömmähdykseen. Painoksen vetäminen myynnistä ja tuhoaminen on kallista ja hankalaa. Toisaalta virhettä oli käsitelty tiedotusvälineissä jo useita päiviä, joten uutinen oli monien tiedossa. 

– Asia tuli tavallaan oikaistua jo julkisuudessa, Suomen tietokirjailijoiden Pietiäinen vahvistaa.

Maanantaina 5. syyskuuta WSOY tiedotti, että kustantaja ja Suvi Rihtniemi olivat sopineet virheen korjaamisesta. Yhteisesti päätettiin, että kirjojen väliin laitettava korjauslehti riittää oikaisuksi.

Painokoneet pantiin laulamaan keskiviikkona 7. syyskuuta. 
”Korjaus sivulle 35: Teoksen sivulla 35 lainatussa Keijo Korhosen sähköpostiviestissä on kerrottu Juha Rihtniemestä. Kyseessä on virhe. Juha Rihtniemen sijaan kohdassa pitäisi lukea Juha Vikatmaa.”

Torstaina korjausliuskat oli jo pujotettu Porvoon Kirjakeskuksen varastossa kirjojen väliin ja postitettu kirjakauppoihin ja jälleenmyyjille eri puolille Suomea.

– Postilähetys saapui perjantaina. Olimme kuitenkin saaneet saman A4:n jo viikon puolivälissä sähköpostilla ja tulostimme korjauksia heti kirjojen väliin, kertoo Suomalaisen kirjakaupan myymäläpäällikkö Päivi Niskanen Hämeenlinnasta. 

Pietiäisen mukaan korjausliuskoja näkee aina silloin tällöin. Hänen omassa väitöskirjassaankin on sellainen. 

Kirjapainossa oli hävinnyt yksi rivi tekstistä, eikä asiaa olisi voinut ymmärtää ilman korjausta.

Myymäläpäällikkö Päivi Niskanen ei muista, että kirjakaupassa olisi tarvinnut kovin usein tarttua korjausliuskoihin. Työ ei hänen mielestään ollut kohtuuton, eivätkä asiakkaat purkaneet vihaisuuttaan kauppiaaseen.

– Moni asiakkaista tiesi asiasta jo myymälään tullessaan ja kysyi vain, onko tämä nyt korjattu vai korjaamaton painos, hän kertoo.

Ovatko virheet lisääntyneet tietokirjoissa? Voiko kirjoihin luottaa?

Jukka-Pekka Pietiäinen lukee työnsä vuoksi paljon, ja hänen mielestään kriittinen lukija voi edelleen luottaa tietokirjoihin. Sen hän on kuitenkin huomannut, että entistä useammat teokset ovat viimeistelemättömiä ja huonosti toimitettuja. Ei siis ihme, jos virheitäkin olisi aikaisempaa enemmän.

Hänen mielestään syynä on kustannustalojen heikko kannattavuus. Kun kustannustoimittajien määrää on vähennetty, huolelliseen editointiin ja tarkistuksiin ei ole aikaa.
Omakustanteiden osuus tietokirjoista kasvaa koko ajan, ja niiden taso vaihtelee suuresti. 

Pietiäisen mielestä omakustanteet eivät kuitenkaan ole keskimäärin niin huonoja kuin usein kuvitellaan, eikä syytä virheiden lisääntymisestä voi vierittää omakustanteille. 

– Mitä useampi silmäpari lukisi tekstin ennen julkaisemista, sitä vähemmän virheitä. Suoraan näppikseltä painokoneeseen ei ole hyvä ratkaisu missään, hän sanoo.

Myymäläpäällikkö Päivi Niskanen uskoo, että Kekkos-kirjan virhe on saattanut lisätä teoksen myyntiä. Kirjasta on puhuttu mediassa enemmän kuin ilman virhettä olisi puhuttu.

– Kirja on myynyt todella hyvin. Käsittääkseni toinen painos on jo tulossa, hän sanoo.

WSOY:n tietokirjojen kustantajaa Henrikki Timgreniä myyntiluvut eivät ilahduta, jos ne perustuvat virheeseen.

– En olisi toivonut tällaista tapahtuvaksi. Tämä on imagotappio. Jos haluamme edistää myyntiä, sen on tapahduttava muilla keinoin, hän sanoo.