Kanta-Häme

Virkistynyt Sibelius-seura valmistautuu juhlimaan

– Tämä on pieni Nokia! hihkuu Kari-Pekka Nikkilä ja heiluttaa kädessään Jean Sibelius 150v juhlakalenteria ensi vuodelle.

Kalenteriin on merkitty juhlavuoden tapahtumat Hämeenlinnassa. Se kertoo pieniä ja suuria anekdootteja säveltäjän elämästä vuosien varrelta. Kuten kesäkuun kohdalla: 13.6.1954 Helsingin Sanomissa julkistetaan Kari Suomalaisen kuuluisa piirros ”Sibeliuksen sinfoniat eli tarina sikarista ja seitsemästä otsarypystä”.

Kalenterin valokuvissa Sibelius on nuori mies, säveltäjä ja vanhus. Hämeenlinnalaissyntyisen Taneli Eskolan maisemakuviin on upotettu säveltäjän ajatuksia. ”Mutta kun minussa oli tämä että pitää säveltää”.

Nokia-viittauksella Nikkilä tarkoittaa kalenterin hyvää menekkiä. Se lanseerattiin Elomessuilla ja nyt tuhannen kappaleen painoksesta on myyty jo lähes 700. Ensimmäinen maininta kalenterista seuran nettisivuilla poiki välittömästi yhteydenottoja Uudesta-Seelannista ja Yhdysvalloista asti.

– Ja tämä kaikki lähti siitä, kun vaimolla välähti keittiössä, että jos kerran Louvrella on oma kalenterinsa niin miksi ei Sibeliuksellakin, nauraa Nikkilä.

Suomenkielinen kalenteri on myynnissä vain Hämeenlinnassa Sibelius Centerissä ja konserttien yhteydessä. Lähipäivinä Sibelius Celebrations julkaisee kalenterista englanninkielisen version kansainvälisine tapahtumamerkintöineen.

Seura ei ole Celebrations

Niinpä niin. Hämeenlinnan Sibelius-seura on eri asia kuin Sibelius Celebrations. Ulkopuoliselle ero ei ole välttämättä itsestään selvä, koska molemmat tahot henkilöityvät vahvasti Erkki Korhoseen, seuran puheenjohtajaan ja Celebrationsin toiminnanjohtajaan.

– Kyllä seura nukkui ruususen unta, kunnes Erkki saapui kaupunkiin. Celebrations on meille paras mahdollinen yhteistyökumppani, mutta me olemme kuitenkin me, maailman suurin Sibelius-yhdistys, sanoo Nikkilä.

Sibelius-seuran hallituksen jäsenet Nikkilä, Leena-Maija Ruuskanen ja Leena Aarnipuu muistelevat hymyillen, kuinka paljon toiminta on vuosikymmenien saatossa muuttunut. Vielä viime vuosituhannen lopussa seuraan pääsi, jos jäsenistö piti henkilöä kutsun arvoisena. Kokouksiin saavuttiin arvokkaasti kravatti kaulassa.

– Olemme yrittäneet pestä seuran imagosta elitististä leimaa pois. Aikaisemmin ei olisi tullut kuuloonkaan, että syntymäkodissa järjestetään jouluna yhteislauluilta, jossa syödään piparkakkuja ja poltetaan kynttilöitä, sanoo Nikkilä.

Tällä hetkellä seuralla on 216 jäsentä, joista valtaosa on eläkeikäisiä ja naisia. Jäsenmäärä on kokenut viime vuosina suoranaisen kasvupyrähdyksen. Nuoria on mukana toiminnassa entistä enemmän, mutta lisääkin mahtuisi.

– Sosiaalisella medialla, facebookilla ja kotisivuilla on ollut tässä kehityksessä tosi suuri merkitys, sanoo Aarnipuu.

Turisteille käteen hautakartta

Seuran järjestelmällinen työ lähentää suurta säveltäjämestaria ihmisten arkeen on tuottanut tulosta. Viime kesänä konserttisarja Musiikkia Sibeliuksen syntymäkodissa toteutettiin neljättä kertaa ja se teki yleisöennätyksensä. Joulupipareita syntymäkodissa syödään tänäkin vuonna.

Sibelius Centeriin seura suunnittelee pienimuotoisia salonkikonsertteja ja lukupiiriä SuviSirkku Talaksen kirjeistä.

– Hirveän monet hämeenlinnalaiset ovat lukeneet niitä ja niistä olisi kiva keskustella, sanoo Aarnipuu.

Ensi vuoden Sibelius-turisteja varten on jo työn alla Borgien suvun hautakartta. Sibeliuksen äidinäiti, äiti, eno, kaksi tähtiä ja sisko on haudattu Ahvenistolle. Hautaesitteen uskotaan kuluvan erityisesti japanilaisten käsissä. Esite käännetään myös venäjäksi ja englanniksi.

Onnistunutta jalkautumista

Uusista ideoista hurjin on Sibelius-maraton. Kesäkuun ensimmäisen ja elokuun viimeisen päivän välillä seura järjestää 90 ”musiikkipläjäystä” Hämeenlinnan keskustassa. Tuokioilla ei ole vakiomittaa eikä -paikkaa. Sibeliuksen musiikkiin saattaa törmätä tarkoituksella tai vahingossa vaikkapa torilla, kirkossa tai Reskalla.

– Sibelius on hauska asia. Täällä Hämeenlinnassa hän teki pikkulapsena pahaa minkä kerkisi, muistuttaa Nikkilä.

Viime vuosina seuran jäsenistä kootut pienet kokoonpanot ovat esiintyneet mm. terveyskeskuksen vuodeosastolla ja palvelutaloissa. Esimerkiksi tämän kuun lopussa Ruuskanen säestää pianolla sellisti Jussi Airaksista Keinukamarissa. Toiminnasta ei revitä suuria otsikoita, mutta se on tärkeää sekä jäsenille että kuulijoille.

– Tällaisille esiintymisille on pohjaton tarve ja ne on aina otettu kiitollisuudella vastaan, sanoo Ruuskanen. (HäSa)