Kanta-Häme

Virvelinrannan veivarit etsii haastajaa

Steelersin erityisryhmä Virvelinrannan veivarit on kehitysvammaisten salibandyjoukkue, joka perustettiin alun perin Virvelinrannan asiakasohjausyksikön asukkaille.

Alussa pelaamassa kävi vain kymmenkunta innostunutta. Puskaradion kautta moni muukin löysi tiensä mukaan.

Tällä hetkellä joukkueessa on 21 pelaajaa, joista kolme on naisia. Joukkue perustettiin vuonna 2012.

Perjantai-iltapäiväisin Elenia-areenalla kokoontuu motivoitunut joukkue, jonka vahvuus on vankkumaton yhteishenki. Valmennuspäällikkö Jani Järvisen johdolla harjoitteleva joukkue on yllättänyt sillä, kuinka suuria tunteita pelit välillä herättävät.

– Välillä hämmästelen sitä, kuinka paljon sähinää pelissä saadaan aikaan. Tässä joukkueessa halutaan pelata, pärjätä ja voittaa.

Kello ei ehdi edes treenien viralliseen alkuaikaan, kun peliä jo vaaditaan alkamaan. Seisoskelemaan ei pysähdytä.

24-vuotias Saara Mikkonen on ollut mukana joukkueesta alusta saakka. Hänen haaveenaan on nousta jonain päivänä tasokkaampiin joukkueisiin ja päästä kilpailemaan kunnolla.

– Olen alusta asti tykännyt salibandystä. Tässä saa juosta ja purkaa pahaa oloa, mutta myös pitää hauskaa ja nähdä kavereita.

Virvelinrannan veivareiden nuorin pelaaja on vasta 16-vuotias ja vanhin 33-vuotias. Järvisen mukaan joukkueen harjoituksissa keskitytään iän sijaan tasoon. Joukkueen sisällä harjoitellaan välillä kahdessa tasoryhmässä.

– Tarkoituksena on saada aikaan hyvää peliä, jossa kaikilla on mahdollisuus kehittyä, Järvinen muistuttaa.

Ilmaveivit eivät ole Veivareiden treeneissä enää uutta tai ihmeellistä. Joka maalin jälkeen vaihdetaan maalivahtia, jotta kaikki pääsevät harjoittelemaan eri rooleja kentällä.

Vaikka kehitysvammaisten salibandyjoukkueita on Suomessa paljon, ei vastustajia löydy niin paljon kuin joukkue toivoisi. Harjoitusotteluita on järjestetty esimerkiksi Steelersin harrastejoukkueita. Viime vuonna Veivarit kohtasi näytösottelussa seuran edustusjoukkueen.

Myös Kuopion Welho saapui viime vuonna Hämeenlinnaan Veivareiden vastukseksi.

Joukkue toivoo, että aluekilpailuja järjestettäisiin lähempänä.

– Oman joukkueen kanssa on kivaa pelata, mutta olisi kivempaa, jos koko joukkue saisi pelata samalla puolella, sanoo 23-vuotias Sari Kataja.

Vauhdikasta syöttelyä ja maaleja nähdään heti pelin ensiminuuteilla. Juomatauot kestävät huikan verran, koska kaikilla on kiire takaisin kentälle.

Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että parasta koko touhussa on joukkueen yhteishenki. Tänäkin syksynä porukkaan on tullut uusia naamoja.

Lisää pelaajia otetaan ilolla vastaan, ja mahdollisten vastustajien toivotaan ilmiantavan itsensä. Valmentaja Järvisen mukaan joukkue kasvaa pikkuhiljaa.

Monelle pelaajalle yhdet treenit viikossa riittävät. Mikkosen mukaan halukkuutta kovempaan treenaamiseen löytyisi, mutta kaikkien fysiikka ei kestäisi useampaa pelikertaa.

Salibandyseura Steelersillä on myös yhdessä Hämeen klubitalon kanssa toimiva mielenterveyskuntoutujille tarkoitettu joukkue, jota Järvinen valmentaa. Järvisen mielestä urheiluseurat eivät huomioi alueidensa erityisryhmiä tarpeeksi.

Monella seuralla voisi olla mahdollisuuksia järjestää liikuntamahdollisuuksia ryhmille, jotka kaipaavat sitä, mutta joille ei ole tarjontaa.

– Erityisryhmätoiminta on hyvä esimerkki siitä, että halun ja innokkuuden voimalla voidaan toteuttaa mitä vain, kertoo Steelersin toiminnanjohtaja Noora Lavonen.

Steelers on jo suunnitellut uusien erityisryhmien joukkueiden perustamista. Keskusteluita on käyty vanhustoiminnasta ja vankien salibandyjoukkueista.

Nämäkin erityisryhmät olisivat Järvisen vastuulla. Hänestä niiden perustaminen ei ole kiinni. HÄSA