Kanta-Häme

Voiko joku väittää, että Milon Venus on pornoa? Kalenterityttöjen ensi-ilta on lauantaina

– Tämä myy paremmin kuin Pihapiirimme eläimet -kalenteri, vakuuttavat Katariina Kuisma-Syrjän ja Johanna Reilinin esittämät vanhempainyhdistyksen puuhanaiset Hämeenlinnan teatterin päänäyttämöllä.

– Kuka voi väittää, että Milon Venus on pornoa? Ei pidä tehdä sitä virhettä, että sekoittaa taiteen ja pornon.

Sairaalan syöpäosastolle pitäisi saada uusi sohva ja näin tukea yhtä naisista, jolla on syöpäsairas mies. Kokemus osoittaa, että siilikalenterin tuotto on minimaalinen, jos edes sitä.

Mutta että alastonkalenteri!

Tim Firthin näytelmä Kalenteritytöt perustuu tositapahtumiin. Englantilainen hyväntekeväisyysjärjestö teki kalenterin – ja lopputulos on tuttu muun muassa samannimisestä elokuvasta.

Tarinan kulku ei siis ole kenellekään yllätys. Katsomossa yllättymisen vuoksi näytelmää ei olekaan valittu ohjelmistoon. Sen vahvuuksia ovat ennen kaikkea vahvat naisroolit.

Lavalla on suurin osa Hämeenlinnan teatterin näyttelijöistä ja lisäksi kaksi vierailijaa, Ria Kataja ja Leena Viitanen.

Hämeenlinnaan esityksen on sovittanut ja ohjannut Olka Horila. Hän etsi tunteisiin vetoavaa näytelmää, ja Kalenteritytöt iski hermoon.

– Luin tekstin ensimmäistä kertaa paikallisjunassa ja itkin jo siellä. Näytelmä on vaikuttanut tunteisiin joka kerta.

Hän etsi ensisijaisesti tarinaa.

– Halusin ohjata tarinan, jossa kerrotaan ihmiskohtaloista. En tahtonut lähteä tekemään esitystavan tai muodon kautta. Oli tärkeää tutkia roolien kaarta yhdessä näyttelijöiden kanssa.

Esimerkiksi hänen Kansallisteatteriin dramatisoimansa ja ohjaamansa Äitikortti löysi muodokseen revyyn.

Kalenteritytöt on, haluttiin tai ei, myös naisnäytelmä.

– On puhuttu paljon siitä, miksei keski-ikäisillä naisilla ole päärooleja. Tämä osuu sattumalta siihen keskusteluun, Horila sanoo.

Ennen kaikkea se tietysti on näytelmä, jossa on mielekästä näyteltävää. Kaikille.

– Jokaisen tarina nostetaan vuorotellen valottamaan tarinaansa. Keskiössä on naisten solidaarisuus, mutta näytelmässä ei olla hampaattomasti empaattisia, Katariina Kuisma-Syrjä kuvaa.

Suomessakin eletään edelleen miesten maailmassa.

– Haluan silti itse uskoa, että elämme tasa-arvoisina yksilöinä.

Horilan sovituksessa brittiyhteisö on vaihtunut suomalaiseen Koivulan koulun vanhempainyhdistykseen. Horilalle näytelmä on naisjärjestöjen ja -yhteisöjen ylistys.

– Se on paikka, jossa naiset voivat yhdessä sekoilla, hän hymähtää.

Horila ohjaa nyt ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan teatterissa. Toinen ensikertalainen on freelancer-näyttelijä Ria Kataja, joka on aiemmin nähty Hämeenlinnan kesäteatterissa.

Katajan esittämä rehtori on alastonkalenterin sinnikkäin vastustaja.

– Hän koettaa pitää omansa ja koulun julkisivun puhtaana. Hahmo on helppo nähdä eräänlaisena konnana, mutta hänessä on viitteitä isosta arvesta. Hän on syystä tai toisesta ulkopuolinen yhteisössä, Kataja luonnehtii.

Hän näkee näytelmässä mahdollisuuksia kiinnostaviin ristivalotuksiin. Silti näytelmä on aikansa, vuosituhannenvaihteen, lapsi.

– Jos näytelmä kirjoitettaisiin vuonna 2016, siinä olisi erilaisia perhemalleja, eivätkä kaikki olisi heteroita, Kataja sanoo.

Mutta itse alastomuus on ajatonta.

– Siihen liittyy paljastumista ja häpeää ja kelpaamisen teemoja, Kataja analysoi.

Näytelmän esitysoikeuksiin on kirjattu, että yhden esityksen tuotto ohjataan syöpäsairaiden hyväksi. Hämeenlinnan teatteri lahjoittaa marraskuun 9. päivän esityksen tuoton Syöpäsäätiölle. HäSa

Hämeenlinnan teatteri: Kalenteritytöt. Ohjaus: Olka Horila. Ensi-ilta lauantaina 3.9. klo 18 päänäyttämöllä.