Kanta-Häme Hämeenlinna

Voiko keikkatyö auttaa hoitajapulaan? – Välitysfirman johtajan ja ministerin näkemykset eroavat

Ministeri Aino-Kaisa Pekosen (vas.) mukaan palveluiden tuottajia ei voida sitoa ilman siirtymävaihetta lailla, sillä hoitoalan ammattilaisia ei ole tarpeeksi.
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) on toiminut lähihoitajana muun muassa Riihimäen terveyskeskuksen vuodeosastolla. Kun lapset olivat pieniä, teki hän työtä keikkatyöntekijänä. Kuva: Esko Tuovinen
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) on toiminut lähihoitajana muun muassa Riihimäen terveyskeskuksen vuodeosastolla. Kun lapset olivat pieniä, teki hän työtä keikkatyöntekijänä. Kuva: Esko Tuovinen

Vanhuspalvelulain uudistus tehdään sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen (vas.) mukaan portaittain niin, että uusi 0,7 hoitajamitoitus tulisi voimaan siirtymäajan turvin vuonna 2020.

Pekonen vahvisti aikataulun torstaina Hämeenlinnassa Sarastia Rekryn ja Onviren sote-alan keikkatyöntekijöille järjestämässä Loistava Tekijä -tapahtumassa.

– Siirtymäaika tarvitaan, koska hoitajia ei yksinkertaisesti ole. Emme voi tehdä sitovaa lainsäädäntöä, joka sitoo kuntia, palveluiden tuottajia ilman, että meillä olisi riittävät resurssit tämän mitoituksen ja lainsäädännön voimaan laittamiseksi.

Hoiva-alan henkilöstöä koskeva lakiesitys annetaan eduskunnalle jo tänä syksynä.

Ministerin mukaan ongelmaa ei haluta siirtää kotihoidon piiriin niin, että ammattitaitoinen henkilökunta siirtyy kotihoidon parista yksiköihin, missä on lakiin pohjautuva mitoitusvaade.

– Kotihoidossa ei ole suunnitteilla hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Kotihoidolle on valtava tarve, kun laitospaikkoja vähennetty.

Pekonen näkee kotihoidon kehittämisen samassa yhteydessä äärimmäisen tärkeänä.

– Terveyden ja hyvinvoinninlaitos on arvioinut, että uusia käsipareja tarvitaan 4400. Luotan tähän arvioon.

 

Lue myös: Ministeri Aino-Kaisa Pekonen: 0,7 hoitajamitoitus tulee voimaan vuonna 2020

 

Houkuttelisiko keikkatyö ammattilaiset takaisin?

Henkilöstöpalveluyritys Sarastia Rekryn toimitusjohtajan Jaana Jantolan mukaan Suomessa on kymmeniä tuhansia muille aloille siirtyneitä hoiva-alan ammattilaisia. Moni heistä tekee hoiva-alan työtä keikkaluontoisesti.

On myös paljon alan ammattilaisia, kuten hoitovapaalla olevia hoitajia sekä alan opiskelijoita, joille ei sovi sataprosenttinen työsuhde.

– Joka ikinen työvuoro on arvokas. On tärkeää koota kaikki ne henkilöt, jotka voivat hoiva-alan työtä tehdä, Jantola näkee.

Sarastia Rekry kutsuu viikoittain noin 350 uutta sijaista haastatteluun. Sijaispyyntöjä tulee vuosittain reilusti toistasataa tuhatta. Eniten sijaisia tarvitaan ikäihmisten toimialalle. Sijaisista 16 prosenttia on opiskelijoita ja keikkatyötä päätyönään tekeviä on kolmannes ja eläkeläisiä kuusi prosenttia.

Jantolan mukaan onnistuneet keikkatyökokemukset saattavat imeä alalta karanneita takaisin hoivatyön pariin.

Sarastia Rekry teetti viime kesänä tutkimuksen, jossa selvitettiin, mikä saisi hoitajat työskentelemään vanhusten parissa. Yli 400 hoitajan vastauksissa nousi kaksi asiaa yli muiden: Kilpailukykyinen palkka ja työyhteisön ilmapiiri.

– Jos arvostusta ei ole, henkilöt hakeutuvat muualle.

Tutun työyhteisön puuttuminen voi olla stressaavaa

Pekonen ei usko, että keikkatyöllä voidaan tilannetta pelastaa, sillä vaikka keikkatyöntekijöitä käytetään nytkin, ei hoitajia ole tarpeeksi.

Keikkatyö vetää Jantolan mukaan puoleensa, koska työntekijät saavat valita työyhteisön, ajan ja työmäärän. Tätä mahdollisuutta vakituisessa työsuhteessa olevalla ei ole.

Pekonen ei kuitenkaan näe vaarana, että muodostuisi kahden kerroksen väkeä sijaisten ja vakituisessa työsuhteessa olevien välille.

– Väitän, että jatkuva työpaikan vaihtaminen on stressaavaa. Itse koin keikkatyön haasteena pysyvän työyhteisön puuttumisen, Pekonen muistelee lähihoitajan työtään.

Pekonen kertoo kokeneensa lähihoitajan työssään epätoivon hetkiä, kun joutui pyytämään asiakasta odottamaan hetken.

– Aina ei tiennyt kuinka pitkä hetki on. Välillä vanhukset kysyivät, minkähän mittainen se on tämän hoitajan hetki. Suurin haaste oli, kun työtä ei voi tehdä niin hyvin, kuin sydän sanoo.

Pekosen mukaan tällä hallituskaudella hoiva-alalla toimivien osaamiseen panostetaan toteuttamalla parlamentaarinen jatkuvan oppimisen uudistus.

– Uudistus toteutetaan kolmikantaisena yhteistyönä yhdessä koulutuksen järjestäjien kanssa. Eri kouluasteiden toimintaa, ohjausta ja rahoitusta kehitetään siten, että Suomeen syntyy kattava tarjonta jatkuva oppimisen koulutuskokonaisuuksia, Pekonen sanoo.

Hämeenlinnalainen lastenhoitaja Tuija Auvinen viihtyy keikkatyöntekijänä eikä vaihtaisi sitä tällä hetkellä vakituiseen työsuhteeseen.