Kanta-Häme Hämeenlinna

Voikukka on puutarhurin kauhistus, mutta mehiläisen pelastus – Hunaja-aitan Markku Nieminen on huolissaan mehiläisten ravinnon riittävyydestä

Ennen kuin seuraavan kerran ajat päältäajettavalla ruohonleikkurilla voikukan yli, lue tämä.
Markku Nieminen katsastamassa mehiläistarhojaan Hattulan Lepaalla. Hunajan pääsatokausi alkaa yleensä kesäkuussa kun hunajan kannalta tärkein kasvi vadelma alkaa kukkia. Kuva: Pekka Rautiainen
Markku Nieminen katsastamassa mehiläistarhojaan Hattulan Lepaalla. Hunajan pääsatokausi alkaa yleensä kesäkuussa kun hunajan kannalta tärkein kasvi vadelma alkaa kukkia. Kuva: Pekka Rautiainen

– Ihminen hävittää kaiken, mitä mehiläinen tarvitsee! tuumaa Hunaja-Aitan Markku Nieminen.

Mehiläiset ovat ahdingossa, jos niille tärkeät ravinnonlähteet systemaattisesti tuhotaan.

Niemisellä on aihetta huolehtia pörriäisten ravinnon riittävyydestä. Hänellä on satakunta mehiläispesää huolehdittavanaan.

Hunajantuotannon lisäksi mehiläiset palvelevat pölyttäjinä, esimerkiksi Toijalassa Niemisen mehiläiset pölyttävät luomuomenatilaa.

 

Mehiläisille tärkeimmät kasvit ovat pajut, marjapensaat ja omenapuut, voikukat, vadelma ja horsma. Luonnonkukat vahvistavat paikallisia pölyttäjäkantoja.

– Melkein yhden käden sormilla voi laskea kasvit, jotka ovat oleellisia mehiläisille, Nieminen sanoo.

Täydentäviä kasveja, joilla mehiläiset käyvät ruokailemassa, on parisataa kappaletta. Yksi niistä on loppukesästä kukkiva jättipalsami, joka turvaa mehiläisten talvehtimisen.

– Se antaa pakkasiin asti siitepölyä ja mettä ja on siksi erittäin tärkeä pölyttäjien hengissä pitämiseksi.

Yhdestä mehiläispesästä talvehtii 10 000–20 000 yksilöä pölyttämään omena- ja marjapensaiden kukkia keväällä.

 

Lupiini puolestaan on tärkeä kimalaisille, mutta senkin maine vieraslajina on huono. Kimalaiset ovat tärkeässä roolissa metsämarjojen pölyttämisessä.

– Mehiläinen ei lupiinin ylety, koska sen kieli on liian lyhyt, Nieminen kertoo.

Niemisestä on ikävää, kuinka nykyihmiseltä on hävinnyt yhteys luontoon.

– Koko ajan luen lehdistä, kuinka luonto köyhtyy ja lajeja häviää maailmasta. Nämä ovat hälyttäviä merkkejä.

Nieminen itse on seurannut Yle Luonnon Pelasta pörriäinen -sarjaa ja miettinyt, kuinka monelle viesti pölyttäjien suojelemisesta on mennyt perille.

– On ihmisiä, jotka todella ottavat asian tosissaan.

Osalle ihmisistä luonto taas on taistelutanner, josta kaikki omaan puutarhaan kuulumattomat vieraat hävitetään mahdollisimman pian.

– Oikein harmittaa kun samat ihmiset sitten valittavat, ettei tullut omenoita, kun ei ollut pölyttäjiä. Se osoittaa, että nykyihminen ei oikein tajua luonnosta mitään.

 

Ahdingossa olevia pölyttäjiä voi auttaa istuttamalla pölyttäjäystävällisiä kasveja, rakentamalla hyönteishotellin ja jättämällä nurmikon leikkaamatta.

Jos koko pihaa ei halua jättää luonnontilaan, edes neliömetri on jo askel parempaan suuntaan. Leikkaamattomasta alueesta tulee pörriäisille tärkeä ruokailu- ja lepopaikka.

– Vihoviimeinen vihollinen ovat päältäajettavat ruohonleikkurit. Sillä ajetaan sekä voikukat että apilat, Nieminen pudistelee päätään.

Suuren merkityksen tekisi jo se, että voikukan annettaisiin kukkia ennen nurmikon leikkaamista. HÄSA

Kuka?

Markku Nieminen

Hunajaparoni Markku Nieminen on ollut mehiläisten kanssa tekemisissä jo lähes 70 vuotta.

Nieminen oli vain neljävuotias, kun hän aloitti mehiläistenhoidon isänsä apurina.

Pisin aika, jonka Nieminen on viettänyt omistamatta mehiläisiä, on kuusitoista ja puoli tuntia.

Nieminen on Hunaja-Aitan pitkäaikainen yrittäjä. Yritystoimintaa ajetaan hiljalleen alas siten, että mehiläisiä jää Niemiselle vain harrastukseksi.

Niemisen mehiläisiä pörisee Toijalasta Hämeenlinnaan ja Parolasta ja Tuulokseen.

Menot