Kanta-Häme

Woiman kioski on Leppäkosken ainoa palvelu

Juna kolisee pensaiden takana, mutta sekään ei enää pysähdy täällä. Leppäkosken kylän keskusta on kesäaamuna autio.

Noin 500 asukkaan kylä Janakkalassa on ollut jo pitkään ilman palveluja, mutta nyt vaaleankeltaisesta lippakioskista kuuluu puhetta.

Tanja Peistola huikkaa avonaisesta luukusta, ottavatko vieraat kahvia.

60-vuotias Voiman kioski oli tyhjillään keskellä Leppäkoskea 15 vuotta, mutta viime vuonna sen luukut avattiin jälleen.

Nyt sitä pyörittää paikallinen yrittäjä Pasi Ruotanen, joka innostui kioskin pyörittämisestä käytyään siellä viime kesänä. Leppäkosen Woiman Kioski avasi ovensa kesäkuun alussa.

Tuore pulla tuoksuu taas kesäisellä raitilla, ja etenkin vanhemmat kyläläiset ovat iloinneet kioskin paluusta.

Moni muistaa paikan vuosikymmenten takaa. Lippakioskin luukulla on käynyt nojailemassa 50- ja 60-lukujen lapsia ja tiilitehtaan entisiä kesäpoikia.

Eräs aamukahvittelija kysyi muutama päivä sitten, saako kioskin kaiteelle istua niin kuin 60 vuotta sitten. Kyllä saa.

Myös kylän nykylapset ovat löytäneet kioskin, ja läheisiltä talleilta tulee jopa hevosasiakkaita.

Juhannuksen lettukestit keräsivät kioskille suuren joukon kyläläisiä.

Kioskia vastapäätä seisoo tyhjä rakennus, jonka ikkunat on teipattu umpeen.

Kun Ruotaset muuttivat Leppäkoskelle vuonna 2003, Karpan kaupasta haettiin vielä kahvimaidot. Nyt kauppa on ollut tyhjillään lähes 10 vuotta, ja vanhasta kauppiaasta on tullut kioskin vakioasiakas.

Leppäkoskelta on lähimpään kauppaan noin seitsemän kilometrin matka. Kioski on nyt kylän ainoa palvelu. Sen lisäksi elämää tuovat vain koulu ja pieni museo.

Kioskilla käy pääasiassa kyläläisiä, mutta myös veneilijöitä ja mökkiläisiä piipahtaa kahville. Moni ei ole silti löytänyt kioskille, koska tiellä ei ole mainoksia.

Ruotasen mukaan tienvarsimainonta on vielä liian kallista, mutta se vapautuu elokuussa. Silloin riittää, että mainoksesta ilmoittaa Ely-keskukseen.

Kioski on tänä kesänä tavoittanut asiakkaita Facebookin kautta, jossa sillä on omat sivut ja vaihtuvia tarjouksia.

Pienessä uunissa paistuu muutama pulla päivässä. Sisällä kioskissa tuoksuu leivonnaisten lisäksi raikas, vanha puu. Alkuperäinen rakennus on säilynyt hyvässä kunnossa, koska urheiluseura Leppäkosken Woima on pitänyt siitä huolta.

Kioskin pito kustannetaan Ruotasen päätyöllä, eli teiden kunnostamisella. Voittoa kioski ei tavoittele

– Kioskilla ei ole mitään tekemistä bisneksen kanssa, vaan haluamme elävöittää kylää, Ruotanen sanoo.

Hänellä on kioskia pyörittämässä kaksi kesätyöntekijää, joista toinen on hämeenlinnalainen Tanja Peistola. Hän päätyi kesäksi Leppäkoskelle, koska hän pitää hevosta Ruotasilla.

Ruotanen on itse asunut koko ikänsä Janakkalassa. Hän on kotoisin Hakoisista, ja nyt koti löytyy Kernaalanjärven vastarannalta.

Sähkö kioskille saadaan viereisestä koulusta. Maakaapeli maksaa enemmän kuin Ruotanen osasi kuvitella, ja hän yrittää nyt kerätä kolehtia kustannuksiin paikallisilta yrittäjiltä.

– Uskon, että paikalliset yrittäjät haluavat tuoda elinvoimaa kylälle.

Ruotasilla vaimo ideoi ja Pasi rahoittaa. Ensi kesästä pariskunta on vielä eri mieltä.

– Käppyröitä kun katson, niin ei näytä hyvältä. Vaimon mielestä kioskin pitoa taas pitäisi jatkaa. Ei tätä toisaalta rahasta tehdä, vaan kylän takia, Ruotanen sanoo.

Heinäkuussa kioski on auki kuuteen iltapäivällä säällä kuin säällä, ja elokuussa luukku avataan ainakin viikonloppuisin. HÄSA

Päivän lehti

1.6.2020