Kanta-Häme

Yhtäällä pillit pussiin, toisaalla kenttää sileäksi

Kulttuurivuosi 2013 oli sitten siinä. Kahdessatoista kuukaudessa harva asia ehtii täysin mullistua – mutta silti vuosi on ollut suorastaan hengästyttävä.

Hämeen Sanomat keräsi kokoon muutamia hämeenlinnalaisittain pulssia nostattaneista kulttuurin tapahtumista.

Soittokunnan pitkät jäähyväiset

Vuosi 2013 jää historiaan vuotena, jolloin Panssarisoittokunta lakkautettiin.

Soittokunta on jättänyt jäähyväisiä koko vuoden. Moni perinne nähtiin nyt viimeistä kertaa. Vihoviimeisen konserttinsa musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkolan johtama soittokunta kajautti marraskuussa Hämeenkaaressa.

Mitä tämän jälkeen? Kuka sitten marssii ja soittaa?

Vuonna 2015 Parolaan siirtyy Varusmiessoittokunta, joka esiintyi Hämeenlinnassa tänä vuonna ensi kertaa.

Vaikka sotilasmusiikkiperinne ei siis Panssarisoittokunnan lakkauttamisen myötä kokonaan lakkaa Hämeenlinnan seudulla, varusmiessoittokunta ei kuitenkaan ole sama asia kuin vakinainen ammattiorkesteri.

Varusmiessoittokunta kootaan joka vuosi uudelleen, sillä siinä soittavat varusmiespalvelustaan suorittavat nuoret miehet.

Hitaasti, mutta varmasti

Kantolan tapahtumapuisto on ollut kuuma peruna Hämeenlinnassa jo muutamia vuosia.

Tulevana vuonna tapahtumapuistoa aletaan vihdoin tehdä. Se on saanut alustavan rahoituksensa kaupungin ensi vuoden budjettiin.

Mitään kovin räväkkää entisellä jättömaalla ei kuitenkaan nähdä. Nuhjaantunutta yleisilmettä aletaan hiljalleen muuttaa sievemmäksi.

– Kyllä Kantolan jatkossakin tunnistaa teollisuusalueeksi, sanoi Kehittämiskeskus Hämeen toimitusjohtaja Mervi Käki Hämeen Sanomien haastattelussa marraskuussa.

– Näkisin Kantolan hirvittävän mielelläni vähän karheana ja omaperäisenä alueena, jossa olisi vielä tehdasmaisia rakennuksia.

Katsojat hylkäsivät teatterin

Hämeenlinnan teatteri sai tänä vuonna uuden johtajan. Irtisanoutuneen Heikki Paavilaisen tilalle valittiin huhtikuussa Rauman teatterin johtaja Kirsi-Kaisa Sinisalo.

Sinisalon ohjelmistovalintoja aletaan nähdä tulevana vuonna. Hän on ilmoittanut, ettei aio pelata varman päälle – taloudellisista uhista huolimatta.

– En usko siihen, että teatteriyleisö tulisi katsomaan vain sitä samaa, mitä naapurissakin tehdään, hän sanoi Hämeen Sanomille syksyllä.

Tänä syksynä teatterissa näkyi vielä edeltäjän kädenjälki. Kävi myös niin, että katsojat hylkäsivät teatterin, vaikka sekä Paavo Rintalan Pojat-teoksen näyttämöversio että Harri Ekosen taiteilijajuhlanäytelmä Kuningas näyttämöllä saivat paljon kehuja.

Molempien lento loppui lyhyeen, ja syksyn ensi-illoista jatkaa vain Ritva Oksasen Näyttelijätär.

Yleisökato näkyy etenkin ryhmämyynnissä. Alkuvuodesta jännitetään, tuoko ”Popeda-musikaali” Kersantti Karoliina väkeä katsomoon. Tampereen Työväen Teatterissahan manserock puri useiden vuosien ajan ja monien jatko-osienkin verran.

Historiallinen muutti, Militaria syntyi

Hämeenlinnan museot on tuoreessa tutkimuksessa arvioitu jopa kassamagneetiksi. Vaasan yliopiston tutkimuksen mukaan jokainen museokävijä kartuttaa museon lähialueen rahakirstua keskimäärin 32–49 eurolla.

Kanta-Hämeessä houkuttelevimpia ovat Hämeenlinnan museot – joita on tänä vuonna myllätty niin, että ehdittiin jopa huhuta Hämeenlinnan historiallisen museon lakkauttamisesta.

Historiallinen museo toimii niin kuin ennenkin, mutta keväällä näyttelytoiminta siirtyi Hämeen linnaan.

Linnankasarmilla pitkään toiminut Suomen Tykistömuseo puolestaan muuttui tänä vuonna Museo Militariaksi. Samalla lyötiin yhteen Tykistömuseo, Pioneerimuseo ja Viestimuseo.

Kirjan yö toistuu joka tapauksessa

Kirjan aika -festivaalin tuhkasta nousi tänä vuonna yhden päivän ja yön rypistys, Taiteiden yö, johon sisältyi myös Kirjan yö.

Elokuun lopun lämmin, tumma yö veti hämeenlinnalaiset kaduille ja erityisesti Verkatehtaan alueelle.

Eri yhteistyökumppanien aikaansaannos jätti Verkatehtaan toimitusjohtajalle Jouko Astorille innostuneen olon. Jatkosta puhutaan heti alkuvuodesta.

– Kyselemme eri toimijoilta, vieläkö intoa riittäisi, ja Hämeenlinnan kaupungilta, olisiko tapahtumalle rahoitusta. Verkatehdas lähtee siitä, että jos tekijöitä löytyy, olemme mukana, Astor sanoo.

– Mutta oli Taiteiden yötä tai ei, Kirjan yö tehdään joka tapauksessa.

Tulevana vuonna Astor pitää silmällä ohjelmatarjonnan monipuolisuutta.

– Konserttisyksy oli komea – joskin henkilökohtaisesti toivoisin, että taidemusiikin osuus kokonaisuudessa olisi vahvempi. Verkatehtaan johtajana pohdin sitä, pystymmekö toimimaan niin, että monipuolisuus säilyy, vaikka rahoitus keskittyy Sibelius-vuoteen.

Kohti Janne-huumaa – ja sen ohi

Toden totta, Jean Sibeliuksen syntymän juhlavuosi 2015 on enää vuoden päässä.

Merkkivuoden juhlallisuuksiin on hiljalleen valmistauduttu jo viime vuosina, ja sama suunta näkyy edelleen. Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiön johtaja Erkki Korhonen on tyytyväinen kuluneeseen vuoteen.

– Pyrimme tekemään hyvää, mutta priimaa pukkasi tulemaan. Esimerkiksi fantasioista tuli yhteisöllisiä kokemuksia, joissa koko kaupunki teki ja koki yhdessä, Korhonen iloitsee.

Esimerkiksi Studia generalia -tapahtumat ovat kaiken aikaa pedanneet tulevaa juhlavuotta.

– Kaupunkilaiset ovat rohkaistuneet ottamaan yhteyttä ja esittämään ideoita. Osa niistä toteutetaankin.

Tulevaisuus ei ole pelkkää juhlavuotta. Korhonen muistuttaa, että säätiö tähtää jo myös sen yli.

– Tarkoitus on, että asiat jatkuvat juhlavuoden jälkeenkin. Että syntyy jotain kestävämpää kuin vain juhlavuosihuumaa.

Rasputinilla jännät paikat

Vuoden suurin kirjallisuuspalkinto liippasi taas tänä vuonna Hämeenlinnaa.

Kaupungissa jännitettiin, nappaako Juha-Pekka Koskinen Finlandia-palkinnon teoksellaan Ystäväni Rasputin (WSOY).

Teatterinjohtaja Asko Sarkola valitsi palkinnonsaajaksi Riikka Pelon, mutta Helsingin Sanomien leikkimielinen, keskiarvollisia todennäköisyyksiä laskenut Finlandia-kone ennusti voittajaksi Koskista.

Koskinen oli Finlandia-ehdolla ensimmäistä kertaa. Aiempien vuosien hämeenlinnalaisnimiä kisassa ovat olleet muiden muassa Olli Jalonen ja Riikka Ala-Harja. (HäSa)