Kanta-Häme

Yhteislaulu palasi torille

Kulkurin valssi, Heili Karjalasta, Uralin pihlaja… Vanhat ja perinteiset laulut olivat arvossaan kesän ensimmäisessä yhteislauluillassa torilla keskiviikkona. Hämeenlinnan kaupunkikeskustayhdistyksen markkinaisäntä Kari Karhu laulatti, ja kansa lauloi.

Väkimäärä ilahdutti Karhua, joka osasi kuitenkin odottaakin jonkinmoista yleisömenestystä.

– Yhteislaulun palaamista torille on toivottu niin paljon, hän perustelee.

Karhu muistelee, että lauluillat aloitettiin torilla noin kymmenen vuotta sitten. Muutama vuosi sitten ne siirrettiin Vaakunan terassille, ja viime kesä oltiin jostain syystä kokonaan laulamatta.

Intoa oli keskiviikkona sen verran, ettei Karhu raaskinut lopettaa aikataulussa, vaan veti puoli tuntia ylimääräistäkin.

– Todella kivaa porukkaa oli. Sain muutaman esilaulajankin lavalle. Se antoi vaihtelua ja väriä siihen hommaan.

Seuraavan kerran torilla lauletaan tulevana keskiviikkona, ja silloin laulut vetää Pekka Lunnikivi.

Miksei ole iltatoria?

Jotkut torille tulijat ihmettelivät keskiviikkoiltana torimyyjien puutetta. Eikö täällä olekaan iltatoria?

Kari Karhu kertoo, että hänkin on saanut tällaisia kyselyjä.

– Me järjestämme ohjelmaa ja pyydämme myyjiä paikalle. Emme me voi ketään pakottaa. Täällä ei ole saatu sitä perinnettä toimimaan.

Karhun mukaan keskiviikkonakin oli sentään muutama kirpputorimyyjä, mutta enemmänkin olisi voinut olla. Kirpputorimyyjäksi pääsee viiden euron maksulla.

Varsinaisia torimyyjiä iltatori ei innosta.

– He tulevat torille jo aikaisin aamulla ja lähtevät pois kahden kolmen aikaan. Eivät he jaksa olla iltaan asti.

Karhun mukaan iltatoritoimintaa on koetettu keskittää keskiviikkoiltapäiviin ja iltoihin. Kirpputorimyyjiä voi paikalle tulla lauantaisinkin.

Mutta on torilla sellainenkin tapahtuma, joka ei kärsi myyjien puutteesta. Tiistaina järjestetyt kuukausimarkkinat keräsivät taas runsaasti myyjiä. Se perinne elää Hämeenlinnassa hyvin.

– Myyjät sanovat, että täällä markkinahomma toimii, Karhu kehuu.

Rengaslukot otettiin heti käyttöön

Kesäkuun alussa Hämeenlinna liittyi niiden harvalukuisten suomalaiskaupunkien joukkoon, joissa pysäköinninvalvojat ovat saaneet työvälineikseen rengaslukot.

Ensimmäisen kuukauden aikana keltaiset teräskihlat on lyöty kahden auton eturenkaisiin.

Rengaslukkoja ei käytetä hetken mielijohteesta, vaan käytännössä sellaisen saa autoonsa vain pitkään jatkuneella välinpitämättömyydellä.

Rengaslukkoa kokeilemaan haluaville kerrottakoon, että tapoja on kaksi: joko jätät viisi parkkisakkoa maksamatta tai sitten pysäköit autosi sakkopaikalle yli kahdeksi vuorokaudeksi.

Halvaksi testiryhmään pääseminen ei tule. Klampin irrottaminen maksaa 300 euroa, minkä lisäksi on toki maksettava myös kaikki rästissä olevat virhemaksut. Jos maksua ei kuulu pariin viikkoon, siirretään auto kaupungin varikolle. Siitä veloitetaan 230 euroa lisää.

Kaikki maksut ovat myös ulosottokelpoisia ja jos niitä ei suoriteta, niin kaupunki voi myydä auton parin kuukauden odottelun jälkeen.

Koska kustannukset kasvavat helposti jopa auton arvoa suuremmiksi, on ihan ymmärrettävää, että toinen rengaslukon koekäyttäjistä on laittanut kuvassakin näkyvän lapun autonsa ikkunaan. Siinä toivotaan pieniä lahjoituksia ikkunanraosta sisälle tungettuna.

Lappu on herättänyt jo sen verran huomiota, että kuva siitä on tällä viikolla kiertänyt sosiaalisessa mediassa laajalti ja kävipä jopa lahtelainen sanomalehtikin siitä lukijoilleen uutisoimassa.

Hotellikylttejä on kyllä

Aulangon leirintäalueen ja lomakylän yrittäjät Heikki Alutoin ja Tuija Tunturi ovat harmitelleet sitä, että ettei kaupunki ole laittanut opastusta heidän leirintäalueilleen. Kerran kaupungilta oli kuulemma vastattu, ettei hotellejakaan viitoiteta.

Kummallinen vastaus, sillä Hämeenlinnan hotelleihinhan on kyllä viitoitukset, ja on ollut jo pitkään.

Töhryjä siellä ja täällä

Graffitintekijät ovat kevään ja kesän aikana olleet ainakin paikoitellen tavallista aktiivisempia. Poliisi on saanut runsaasti ilmoituksia rakennusten töhrimisestä.

Pauli Kallio lähetti toimitukselle postia, joka sisälsi pari kuvaa Ahveniston hyppyrimäestä. Sekin on saanut pintaansa graffiteja. Kallio arvelee, että nämä taiteilijat ovat kovasti kiinnostuneita Hämeenlinnasta, koska tällaisia kuvia on ilmestynyt joka puolelle kaupunkia.