fbpx
Kanta-Häme

Yksipuolistuminen kismittää metsäprofessoria

Metsäprofessorina tunnettu Matti Kärkkäinen on ollut eläkkeellä seitsemän vuotta, mutta hän sanoo silti seuraavansa tarkkaan metsäalan kuulumisia.

Hän ottaa myös edelleen hanakasti kantaa metsänhoitoon liittyviin asioihin.

– Metsäala oli tuttua isäni kautta, ja siksi oli luontevaa hakeutua aikoinaan metsänhoitajakoulutukseen, huomenna 70 vuotta täyttävä Kärkkäinen sanoo.

Hän on ilmaissut monella foorumilla huolensa suomalaisen metsänhoidon yksipuolistumisesta. Asia on hänen mukaansa silti valitettavasti edelleen ajankohtainen. Kuusi on syrjäyttänyt muut puulajit sellaisillakin alueilla, joihin se ei edes sovi.

– Lisäksi esimerkiksi Hämeessä on paljon lahovikaisia kuusikoita, jotka pitäisi uudistaa joko rauduskoivulla tai haavalla. Kun tilalle istutetaan uusia kuusia, ne saavat tartunnan heti.

Kehitykseen on Kärkkäisen mukaan syynä hirvikanta, joka on nykyisin aivan liian suuri. Hirvet syövät männyntaimien latvat ja katkovat lehtipuiden taimet. Kuusiin ne eivät koske, ja siksi metsänomistajat kasvattavat kuusia.

– Olen ehdottanut, että hirvikantaa karsittaisiin niin, että jäljelle jäisi 20 000 eläintä. Nythän talvikanta on 80 000, Kärkkäinen vertaa.

Pudotus ei olisi hänen mukaansa kohtuuton. Karsimisen jälkeen kanta olisi samalla tasolla kuin 1970-luvun alussa.

– Tätä ajatusta on kritisoitu sillä, että hirvikannan geneettinen monimuotoisuus vaarantuisi. Mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli korkeintaan satakunta hirveä, ja koko nykyinen hirvipopulaatio on niiden jälkeläisiä. Eli ei siinä geenikanta olisi uhattuna, jos jäljelle jäisi 20 000 eläintä.

Hän sanoo myös pitävänsä lähinnä vitsinä väitettä, jonka mukaan hirviä tarvitaan susien ruuaksi.

– Suomessa on noin 200 sutta, ei niitä varten tarvita kymmeniätuhansia hirviä, hän puuskahtaa.

Hän harmittelee sitä, etteivät metsänomistajat ole puolustaneet elinkeinoaan, vaan harrastajat eli metsästäjät ovat päässeet määräämään tahdin.

Ei emeritusprofessorin elämä kuitenkaan ole pelkkää metsää. Eläkkeellä jäätyään hän aloitti vaimonsa kanssa uuden harrastuksen.

Kärkkäiset ovat julkaisseet nyt kaksi kirjaa, jotka ovat molemmat sukutarinoita. Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Kiuruveden historia ja sen kirjoittaja Juho Pöksyläinen 1858–1939 kertoi Tuulikki Kärkkäisen isän enon tarinan.

Uunituore Kuopion salaperäinen Barsokevitschin valokuvaamo taas kertoo valokuvaamon perustajan Adèle Sallinin ja hänen puolisonsa Viktor Barsokevitschin sukujen tarinan.

Tuulikki Kärkkäisen sukujuuret ulottuvat Barsokevitscheihin Adéle Sallinin äidin kautta. Kärkkäiset tunsivat jopa velvollisuudekseen tehdä kirjan, jossa Adèle Sallin osuus valokuvaamon perustamisessa tulisi julki.

– Hänet on sivuutettu aiemmissa historiikeissa ja esimerkiksi valokuvaamosta kertoneessa näyttelyssä, vaikka hän perusti koko valokuvaamon. Kun hän myöhemmin avioitui, yritys siirtyi automaattisesti puolison nimiin, Matti Kärkkäinen kertoo.

– Hämeenlinna on erittäin hyvä paikka tehdä tällaisia kirjoja. Kaupungissa on maakunta-arkisto ja hyvät yhteydet muualle, Kärkkäinen huomauttaa. HÄSA

Menot