Kanta-Häme

Yksitoista kilometriä, yli 1000 soutajaa

Reipas tuuli suhisuttaa parkkipaikan koivikkoa, jonka katveessa seisoskelee kolmisenkymmentä teekkarilakkiin ja vaaleansiniseen t-paitaan sonnustautunutta pari-kolmekymppistä.

Espoon Otaniemen teekkariopiskelijat täyttävät hetken päästä kaksi kirkkovenettä. Loput jäävät kannustamaan rannalle.

– Viime viikolla treenasin melomalla 11 kilometriä, joten eiköhän tämä ihan hyvin suju, ensimmäistä kertaa Mommilanjärven souteluun osallistuva Oona Niiranen uskoo.

Jussi Hietala puolestaan uskoo kesän uintireissujen ajavan harjoittelun asemaa. Erityistä evästäkään kaverukset eivät ole varanneet reppuun.

– Jotenkin me luotettiin, että täältä saa kaiken tarvittavan.

Muutakin kuin soutelua

Hausjärvellä soudettiin Mommilanjärven luonnonkauniissa ympäristössä 24. kertaa. Mommilanjärven soutelu ry:n puheenjohtaja Markku Juhola kertoo tapahtuman houkutelleen paikalle 2000-3000 henkilöä, sillä rannalla pääsi kiertelemään maalaismarkkinoilla.

Soutajia mukana oli yli 1000, joista pienveneillä ja kanooteilla kolmisenkymmentä soutajaa ja melojaa.

Joukkue Noskuan Nopsat oli valmistautunut souturupeamaan pukeutumalla perinneasuihin, sillä parhaiten pukeutuneelle joukkueelle oli luvassa palkinto. Yksi Noskuan Nopsista on ollut mukana jokaisessa Mommilanjärven soutelussa, siis 24 kertaa.

Kari Paajasellakin soutukertoja oli kertynyt kunnioitettavat yksitoista, mutta viime kerrasta on jo useampi vuosi.

– Kyllä se vähän jännittää, että miten tässä mahtaa käydä, hyväntuulinen mies naureskeli.

Naisenergia siivitti tavoitteeseen

Kirkkaankeltaisiin t-paitoihin sonnustautunut joukkue repeää ilonhuutoihin, kun kirkkovene viimein ylittää veteen piirretyn maaliviivan.

– Tämä se tavoite olikin, että maaliin päästäisiin, iloitsee ensimmäistä kertaa soutamassa ollut Heli Rasehorn hypätessään maankamaralle.

Ensimmäinen kerta ei näytä ainakaan pahemmin uuvuttaneen, vaan Rasehorn näyttää hyvinkin pirteältä.

– Kyllä tässä on aika voittajafiilis! Ei meillä varsinaista aikatavoitetta ollut, mutta itsensä ylittämisen tunne on mahtava.

Työ- ja soutukaverit nyökyttelevät vieressä siemaillen virvoitusta juomapulloistaan. Paidan kosteat pilkut ovat kuulemma sekä järvivettä että hikeä.

Vettä kummempia eväitä veneessä ei mukana ollutkaan, mutta ainakin Saija Ratia kertoo tankanneensa aamiaiseksi puuroa ja tuoreita mansikoita.

– Naisenergialla pääsee pitkälle! Viime vuoden tulokseen tuli kyllä pari minuuttia lisää, koska etenkin järvenselällä kävi kova vastatuuli, Ratia kertoo.

Valionaisiksi nimetyssä joukkueessa on niin ensimmäistä kertaa mukana olevia kuin Suomen mestarikin. Taina Vuorinen on harrastanut kirkkovenesoutua jo pidempään, ja nappasi edellisenä viikonloppuna Suomen mestaruuden Sulkavalla.

Vuorisen kertoo Valionaisten harjoitelleen yhdessä kolmisen kertaa Hämeenlinnassa ennen tositoimia.

– Tänään pääasiassa on yhteishenki, ei pistetulokset. Ensi vuonna tullaan taas uudestaan! (HäSa)

Päivän lehti

28.1.2020